Amerikansuomalainen J. Raymond Ylitalo toimi 35 vuotta Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa ja päätti uransa suurlähettilään virka-asemassa 1960-luvulla työskenneltyään maansa edustustoissa neljässä maanosassa. Hän aloitti diplomaattisen uransa Helsingissä, Yhdysvaltain lähetystön attaseana syksyllä 1946. Hän on todennäköisesti ainoa täysin suomalaista syntyperää oleva amerikkalainen, joka on toiminut maansa presidentin henkilökohtaisena edustajana, suurlähettiläänä, toisessa maassa.
Suurlähettilään isä säilytti pohjalaisen talonpojan perinnöstään ylpeänä nimensä senkin jälkeen kun hän muutti siirtolaiseksi vuonna 1909 Yhdysvaltoihin ja avioitui kuusi vuotta myöhemmin Minnesotassa Oulaisista kotoisin olleen Saima Pihlajan kanssa. Talo jossa hän syntyi ja jossa hänet ristittiin Juhani Jaakonpojaksi oli tavallista pidempi pohjalainen hirsitalo Raution Kärkiskylässä.
CIA:n agentti ?
J. Raymond Ylitalo oli FBI:n agentti. Hän on kirjoittanut kirjan Salasanomia Helsingistä Washingtoniin, muistelmia ja dokumenttejä vuosilta 1946-1948. Sodan jälkeiset vaaran vuodet oli kriittinen ja kiistelty ajanjakso ja sen tapahtuamt ja tunnelmat sekä kulissien takaiset kuiskeet amerikkalaisten diplomaattien kokemina ja raportoimina löytyy kirjasta. Kirja kertoo Suomen sopeutumisesta sodanjälkeiseen tilanteeseen, valvontakomission valtakausi, maassa risteilevät pelot ja toiveet yhteiskuntajärjestelmän muuttumisesta, YYA-sopimuksen synty, taustana toisen maailmansodan päättyminen ja vähitellen kiihtyvä kylmä sota idän ja lännen välillä. Näistä asioista kirja kertoo.
Yhdysvalloissa seurattiin tiiviisti mitä Suomessa tapahtui, paremmin ehkä kuin arvaattiinkaan. Yhdysvaltain ulkoministeriön 30 vuoden takaiset asiakirjat on vapautettu virallisen salaisuuden suojasta vuonna 1978. Asikairjat kertovatt omana tarinansa Suomen vaiekasta ajasta YYA-sopimuksen ja kommunistien vallankaappausta koskevien huhujen vuonna. Kirja paljastaa ajan salaiset raportit Helsingistä Washingtoniin.
Yhdysvallat ei harkinnut sodanjulistusta Suomea vastaan
Yhdysvaltain ulkoministeriön historiallisesta arkistosta löytyvät varsin täydelliset tiedot syistä Suomen suhteiden katkeamiseen 30.6.1944, missään ei ole mainittu ehdotusta, että Suomea vastaan julistettaisiin sota. Syynä siihen oli syvällinen ja kautta maan vallitseva hyvä tahto Suomea kohtaan. Suomen rohkea vastarinta talvisodassa oli vaikuttanut niin voimakkaasti amerikkalaisen yleisön tunteisiin, etteivät sotatilan muuttamat olosuhteet sitä pyyhkineet mielestä. Kieltämättä oli monia ärtymyksen aiheita, esimö Luftwaffen tukikohdat Suomessa. Saksalaiset pommituslennot näistä tukikohdista tuhosivat lukuisia amerkkilaisia rahtialuksia ja niiden miehiestöjä, jotka kuljettivat Lend-Lease-sopimuksen (lainaus- ja vuokrauslaki) perusteella rahtia Neuvostoliitolle Murmanskiin. Ensimmäisestä amerikkalaisesta laivastosaattueesta, joka lähti kohti Murmanskia tammikuussa 1942, upotettiin 28 alusta. Vain seitsemän palasi matkalta.
Sodan päätyttyä ja liittoutuneiden valvontakomission tultua Suomen ylimmäksi käskynhaltijaksi monet suomalaiset pitivät Neuvostoliiton edustajien hallitsevaa asemaa valvontakomissiossa huolestuttavana, He totesivat usein Yhdysvaltian lähetystön edustajille, että olisi olut parempi jos Yhdysvallat olisi ollut sodassa Suomea vastaan - eivätkä aina leikin vuoksi. Näin olisi Yhdysvallat tullut valvontakomission jäseneksi.
Amerikkalaisten apu näkyi jo ensimmäisen Export-Import-pankin päätöksestä myöntää lisää luottoja Suomelle. Pankki myösni 35 miljoonan dollarin luoton. Yhdysvalloista saapui myös yli miljoona lahjapakettia Suomeen vuonna 1946.
Kekkosen kanssa Ylpön saunassa
Ylitalo kirjoittaa, että muistan hyvin illan 16.3.1950 Helsingissä. Kekkonen muodosti seuraavana päivänä ensimmäisen hallituksensa. Naapurini professori Arvo Ylppö oli tapansa mukaan kutsunut minut kylpemään mainioon saunaansa lasstensairaalaan. Saavuttuani Ylpön luo hän toivoi etten tykkäisi matalaa vaikka hän oli kutsunut tosienkin saunavieraan, Professori Arvo Ylppö oli juuri palannut Neuvostoliiton lähetystön vastaanotolta. Kun hän oli maininnut tällä vastaanotolla tapaamalleen ystävälle, että amerikkalainen lähetystöattasea Ylitalo oli tulossa saunomaan, tämä oli suostunut tulemaan seuraamme. Tällä yhdennellätoista hetkellä, menestys jo näköjään varmsitettuna, hänellä oli aikaa tavata minua ja kysyä täysin vakavasti, kuinka Yhdysvallat mahtaisi suhtautua hänen johdollaan toimivaan Suomen hallitukseen, kysyi Kekkonen. Ensimmäinen rekationi oli kiusoitella häntä tavalla, joka oli hänelle itselleen tunnusomaista: " Vaivaako omatuntosi sinua?" Selitin sitten tietenkin, ilman tarvetta puhua edes Suomeen saapuneen lähettiläämme John Cabotin kanssa, että voin vakuuttaa Yhdysvaltojen hyväksyvän täydellisesti hänen hallituskensa, joka olisi riippumattoman maan parlamentaarinen hallitus.
Yhdysvaltain Suomen politiikka
Salainen Suomea koskeva lausunto, jonka on antanut Yhdysvaltain ulkoministeri, kuvaa selkeästi Yhdysvaltain Suomen politiikkaa: "Yhdysvaltain Suomen-politiikan kulmakiven mudostaa halumme taata, että Suomen suvereenin valtion todellinen itsenäisyys säilyy".
Yhdysvaltain ulkoministeriössä 15.7.1947 laadittu tutkimus Suomen tilanteesta
Suomen tilanne ei ole täysin vertailukelpoinen Itä-Euroopan maden ja Neuvostoliiton satelliittien kanssa. Suomea ei ole miehitetty, mutta se on aselepohallinnon pohjalla alistettu liittoutuneiden (neuvotoliittolais-brittiläiselle) valvontakomissiolle, jossa brittiläisellä osastolla oan toisarvoinen asema. Suomi ja Iso-Britannia ovat ratifioineet rauhansopimuksen, joka tulee voimaan Iso-Britannian ja Neuvostoliiton rafioinnin jälkeen, mutta Neuvostoliitto ei ole vielä sitä ratifioinut.
Strategisesti Suomi on Neuvostoliiton vallan piirissä. Porkkalan vuokra-alue sijaitsee tykinkantaman päässä Helsingistä ja hallitsee Suomenlahtea. Neuvostoliitto voi painostaa Suomea sisäpolitiikassa Suomen kommunistissen puolueen kautta. Sotakorvausvelvoitteet ovat Neuvostoliitolle tärkeä apuväline omien näkkantojensa voimaansaattamiseksi. Rauhansopimus antaa voimaan tultuaan Neuvostoliitole takuita, joiden suhteen se on käytännöllisesti katsoen ainoa tuomari.
Vastuussa olevat suomalaiset tajuavat, ettei suomalaisilla ole tässä tilanteessa muuta mahollisuutta kuin noudattaa Neuvostoliittoa tyydyttävää politiikkaa. Toisaalta on Suomen hallituksen sallittu tähän mennessä toimia aikaisempien perustuslaillisten linjojensa puitteissa. Ay-liikkeen vaikutusvalta on kasavanut suuresti, mutta se on toiminut jatkuvasti vakiintuneiden perinteidensä mukaisesti ja sosiaalidemokraatit ovat pitäneet kontrollinsa. Vapaat vaalit pidettiin huhtikuussa 1945. Kommunistinen puolue sai valituksi vain 39 kansanedustajaa 200:sta. Hajaannus ja epäjärejstys sosiaalidemokraattisessa puolueessa sekä se, että kommunistien katsotaan heijastavan neuvostoliittolaisia näkökantoja, ovat kuitenkin antaneet kommunisteille enemmän vaiktusvaltaa kuin tämä suhdeluku edellyttäisi.
Neuvostoliitolla voidaan olettaa olevan seuraavia tavoitteita Suomen suhteen:
1) Neuvostoliitolle myötämielisen hallituksen säilyminen
2) Suomen sotakorvasuten saanti ajallaan
3) Suomen asteittainen poliittinen ja taloudellinen kehittyminen kommunistiseen suuntaa.
Neuvostoliiton menetelmät tavoitteidensa edistämiseksi ovat toistaiseksi olleet suhteellisen maltillisia. Venäläiset tuntevat suomalaisen kansanluonteen je kunnioittavat heidän lujaa ja itsepäistä itsenäisyydenhaluaan. He ovat erittäin kiinnostuneita sotakorvausten jatkuvasta virrasta. He tajuavat, että väkivaltaiset toimenpiteet kuivattaisivat sotakorvausvirran ja vaatisivat lisäksi huomattavat miehitys- ja poliisivoimat. Niihin liittyisi vaikeita uusia ongelia ilman vastaavia etuja, ja niillä voisi olla kielteinen vaikutus suhteessa muuhun Skandinaviaan. Heillä on ollut aihetta uskoa, että nykytilanne takaa riittävän hyvin heidän pääasialliset etunsa ja että pitkän tähtäyksen tavoitteet voidaan jättää tulevaisuuden varaan.
Neuvostoliittolaistaminen ei ole Neuvosotliiton välitön tavoite, ja tämänsuuntaiset saavutukset ovat olleet mitättömiä. Vaikka SNTL on pinnallisesti hyväksynyt nykyisen tilan, on silti selvää, etteivät Suomen olosuhteet tyydytä sitä niin kauan kuin olot eroavat oleellisesti neuvostoliittolaisista.
Voimakkaat enuvostoliittolaiset vaateet tai vallankaappaus Suomessa ovat epätodennäköisiä, ellei jännitysken lisääntyminen muualla saata Neuvostoliitoa paniikkitilaan ja saa sitä olettamaan, että sen asema Suomessa on asetettu kyseenalaisekis, mihin olisi vastattava kontrollia tiukentamalla.
Vaikka neuvostoliittolaisen kaappauksen mahdollisuus Suomessa on jossain määrin etäinen, saattaa Neuvosotliiton nykyinen taktiikka, jos sitä jatketaan hellittämättä vuosikausia, johtaa samaan lopputulokseen jopa suomalaisesta vastustuksesta huolimatta.
Yhdysvaltain tulisi toimenpiteillään jatkuvasti auttaa suomalaisia vastustamaan epäoikeutettua neuvostoliittolaista painostusta
1) siten että kerromme kiinnostuksestamme vakaaseen demokraattiseen poliittiseen kehitykseen ja tuemm sitä, vapaaseen taloudelliseen järjestelmään ja Suomen normaaleihin multilateraalisiin kansainvälisiin suhteisiin
2) antamalla riittävää taloudlelista apua, jotta Suomi pystyisi jälleen elpymään itsenäiseksi tuotantoyksiköksi
3) piättymällä sellaisista toimista Suomessa, joita voidaan Neuvostoliiotssa kohtuuella pitää tämän oleellisten etujen asettamisena kyseenlaisiksi
4) varoittamalla suomalaisia heilahtamasta kovin näkyvästi ystäväsyyspolitiikastaan Neuvostoliiton kanssa, mistä voisi seurata neuvostoliittolaisten vastatoimia
5) suosimalla ja edistämällä selllaisa yleisesti vakakutavia tekijöitä kuin Suomen YK-jäsenyyttä ja normaalia kauppaa, matkailu- ja kulttuurisuhteita Yhdystvaltain ja Länsi-Euroopan kanssa. Jos Suomen asemaa voidaan vähitelleen vahvistaa ja normaalistaa, ilman uhmaa, joka johtaisia paniikinomaisiin vastatoimiin, suomalaisten voidaan olettaa vastustavan jatkuvasti kommunistein etenemistä.
Erkin kommnetti: J. Raymond Ylitalo on pystynyt hämmästyttävän hyvin saamaan tietoja suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen tapahtumista. Kirjassa on esitetty todella yksityiskohtaiset ja oikeat tiedot Suomen tilanteesta ja tapahtumista. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että J.Raymond Ylitalo on nähnyt mikä on suomalaisten etu ja miten Yhdysvaltain viranomaisten tulee toimia, että paras mahdollinen tulos suomalaisten kannalta asiaa ajateltuna saavutetaan. Ylitalo on nähnyt Neuvostoliiton roolin ja toiminnan oikein ja nähnyt mikä on mahdollista Suomessa ja mikä ei ole mahdollista. Mielestäni J. Raymond Ylitalon työpanos Suomen hyväksi on erittäin merkittävä. Mielenkiintoista olisi selvittää millainen yhteistyö, jos sellaista oli, oli J. Raymond Ylitalolla ja Veikko Puskalalla. Katso
Kalajokinen vakooja Veikko Puskala
http://merkkihenkiloita.blogspot.com/2008/11/kalajokinen-vakooja-veikko-puskala.html
Lähdeaineisto J.Raymond Ylitalo Salasanomia Helsingistä Washingtoniin ISBN 951-1-04931-3
Suurlähettilään isä säilytti pohjalaisen talonpojan perinnöstään ylpeänä nimensä senkin jälkeen kun hän muutti siirtolaiseksi vuonna 1909 Yhdysvaltoihin ja avioitui kuusi vuotta myöhemmin Minnesotassa Oulaisista kotoisin olleen Saima Pihlajan kanssa. Talo jossa hän syntyi ja jossa hänet ristittiin Juhani Jaakonpojaksi oli tavallista pidempi pohjalainen hirsitalo Raution Kärkiskylässä.
CIA:n agentti ?
J. Raymond Ylitalo oli FBI:n agentti. Hän on kirjoittanut kirjan Salasanomia Helsingistä Washingtoniin, muistelmia ja dokumenttejä vuosilta 1946-1948. Sodan jälkeiset vaaran vuodet oli kriittinen ja kiistelty ajanjakso ja sen tapahtuamt ja tunnelmat sekä kulissien takaiset kuiskeet amerikkalaisten diplomaattien kokemina ja raportoimina löytyy kirjasta. Kirja kertoo Suomen sopeutumisesta sodanjälkeiseen tilanteeseen, valvontakomission valtakausi, maassa risteilevät pelot ja toiveet yhteiskuntajärjestelmän muuttumisesta, YYA-sopimuksen synty, taustana toisen maailmansodan päättyminen ja vähitellen kiihtyvä kylmä sota idän ja lännen välillä. Näistä asioista kirja kertoo.
Yhdysvalloissa seurattiin tiiviisti mitä Suomessa tapahtui, paremmin ehkä kuin arvaattiinkaan. Yhdysvaltain ulkoministeriön 30 vuoden takaiset asiakirjat on vapautettu virallisen salaisuuden suojasta vuonna 1978. Asikairjat kertovatt omana tarinansa Suomen vaiekasta ajasta YYA-sopimuksen ja kommunistien vallankaappausta koskevien huhujen vuonna. Kirja paljastaa ajan salaiset raportit Helsingistä Washingtoniin.
Yhdysvallat ei harkinnut sodanjulistusta Suomea vastaan
Yhdysvaltain ulkoministeriön historiallisesta arkistosta löytyvät varsin täydelliset tiedot syistä Suomen suhteiden katkeamiseen 30.6.1944, missään ei ole mainittu ehdotusta, että Suomea vastaan julistettaisiin sota. Syynä siihen oli syvällinen ja kautta maan vallitseva hyvä tahto Suomea kohtaan. Suomen rohkea vastarinta talvisodassa oli vaikuttanut niin voimakkaasti amerikkalaisen yleisön tunteisiin, etteivät sotatilan muuttamat olosuhteet sitä pyyhkineet mielestä. Kieltämättä oli monia ärtymyksen aiheita, esimö Luftwaffen tukikohdat Suomessa. Saksalaiset pommituslennot näistä tukikohdista tuhosivat lukuisia amerkkilaisia rahtialuksia ja niiden miehiestöjä, jotka kuljettivat Lend-Lease-sopimuksen (lainaus- ja vuokrauslaki) perusteella rahtia Neuvostoliitolle Murmanskiin. Ensimmäisestä amerikkalaisesta laivastosaattueesta, joka lähti kohti Murmanskia tammikuussa 1942, upotettiin 28 alusta. Vain seitsemän palasi matkalta.
Sodan päätyttyä ja liittoutuneiden valvontakomission tultua Suomen ylimmäksi käskynhaltijaksi monet suomalaiset pitivät Neuvostoliiton edustajien hallitsevaa asemaa valvontakomissiossa huolestuttavana, He totesivat usein Yhdysvaltian lähetystön edustajille, että olisi olut parempi jos Yhdysvallat olisi ollut sodassa Suomea vastaan - eivätkä aina leikin vuoksi. Näin olisi Yhdysvallat tullut valvontakomission jäseneksi.
Amerikkalaisten apu näkyi jo ensimmäisen Export-Import-pankin päätöksestä myöntää lisää luottoja Suomelle. Pankki myösni 35 miljoonan dollarin luoton. Yhdysvalloista saapui myös yli miljoona lahjapakettia Suomeen vuonna 1946.
Kekkosen kanssa Ylpön saunassa
Ylitalo kirjoittaa, että muistan hyvin illan 16.3.1950 Helsingissä. Kekkonen muodosti seuraavana päivänä ensimmäisen hallituksensa. Naapurini professori Arvo Ylppö oli tapansa mukaan kutsunut minut kylpemään mainioon saunaansa lasstensairaalaan. Saavuttuani Ylpön luo hän toivoi etten tykkäisi matalaa vaikka hän oli kutsunut tosienkin saunavieraan, Professori Arvo Ylppö oli juuri palannut Neuvostoliiton lähetystön vastaanotolta. Kun hän oli maininnut tällä vastaanotolla tapaamalleen ystävälle, että amerikkalainen lähetystöattasea Ylitalo oli tulossa saunomaan, tämä oli suostunut tulemaan seuraamme. Tällä yhdennellätoista hetkellä, menestys jo näköjään varmsitettuna, hänellä oli aikaa tavata minua ja kysyä täysin vakavasti, kuinka Yhdysvallat mahtaisi suhtautua hänen johdollaan toimivaan Suomen hallitukseen, kysyi Kekkonen. Ensimmäinen rekationi oli kiusoitella häntä tavalla, joka oli hänelle itselleen tunnusomaista: " Vaivaako omatuntosi sinua?" Selitin sitten tietenkin, ilman tarvetta puhua edes Suomeen saapuneen lähettiläämme John Cabotin kanssa, että voin vakuuttaa Yhdysvaltojen hyväksyvän täydellisesti hänen hallituskensa, joka olisi riippumattoman maan parlamentaarinen hallitus.
Yhdysvaltain Suomen politiikka
Salainen Suomea koskeva lausunto, jonka on antanut Yhdysvaltain ulkoministeri, kuvaa selkeästi Yhdysvaltain Suomen politiikkaa: "Yhdysvaltain Suomen-politiikan kulmakiven mudostaa halumme taata, että Suomen suvereenin valtion todellinen itsenäisyys säilyy".
Yhdysvaltain ulkoministeriössä 15.7.1947 laadittu tutkimus Suomen tilanteesta
Suomen tilanne ei ole täysin vertailukelpoinen Itä-Euroopan maden ja Neuvostoliiton satelliittien kanssa. Suomea ei ole miehitetty, mutta se on aselepohallinnon pohjalla alistettu liittoutuneiden (neuvotoliittolais-brittiläiselle) valvontakomissiolle, jossa brittiläisellä osastolla oan toisarvoinen asema. Suomi ja Iso-Britannia ovat ratifioineet rauhansopimuksen, joka tulee voimaan Iso-Britannian ja Neuvostoliiton rafioinnin jälkeen, mutta Neuvostoliitto ei ole vielä sitä ratifioinut.
Strategisesti Suomi on Neuvostoliiton vallan piirissä. Porkkalan vuokra-alue sijaitsee tykinkantaman päässä Helsingistä ja hallitsee Suomenlahtea. Neuvostoliitto voi painostaa Suomea sisäpolitiikassa Suomen kommunistissen puolueen kautta. Sotakorvausvelvoitteet ovat Neuvostoliitolle tärkeä apuväline omien näkkantojensa voimaansaattamiseksi. Rauhansopimus antaa voimaan tultuaan Neuvostoliitole takuita, joiden suhteen se on käytännöllisesti katsoen ainoa tuomari.
Vastuussa olevat suomalaiset tajuavat, ettei suomalaisilla ole tässä tilanteessa muuta mahollisuutta kuin noudattaa Neuvostoliittoa tyydyttävää politiikkaa. Toisaalta on Suomen hallituksen sallittu tähän mennessä toimia aikaisempien perustuslaillisten linjojensa puitteissa. Ay-liikkeen vaikutusvalta on kasavanut suuresti, mutta se on toiminut jatkuvasti vakiintuneiden perinteidensä mukaisesti ja sosiaalidemokraatit ovat pitäneet kontrollinsa. Vapaat vaalit pidettiin huhtikuussa 1945. Kommunistinen puolue sai valituksi vain 39 kansanedustajaa 200:sta. Hajaannus ja epäjärejstys sosiaalidemokraattisessa puolueessa sekä se, että kommunistien katsotaan heijastavan neuvostoliittolaisia näkökantoja, ovat kuitenkin antaneet kommunisteille enemmän vaiktusvaltaa kuin tämä suhdeluku edellyttäisi.
Neuvostoliitolla voidaan olettaa olevan seuraavia tavoitteita Suomen suhteen:
1) Neuvostoliitolle myötämielisen hallituksen säilyminen
2) Suomen sotakorvasuten saanti ajallaan
3) Suomen asteittainen poliittinen ja taloudellinen kehittyminen kommunistiseen suuntaa.
Neuvostoliiton menetelmät tavoitteidensa edistämiseksi ovat toistaiseksi olleet suhteellisen maltillisia. Venäläiset tuntevat suomalaisen kansanluonteen je kunnioittavat heidän lujaa ja itsepäistä itsenäisyydenhaluaan. He ovat erittäin kiinnostuneita sotakorvausten jatkuvasta virrasta. He tajuavat, että väkivaltaiset toimenpiteet kuivattaisivat sotakorvausvirran ja vaatisivat lisäksi huomattavat miehitys- ja poliisivoimat. Niihin liittyisi vaikeita uusia ongelia ilman vastaavia etuja, ja niillä voisi olla kielteinen vaikutus suhteessa muuhun Skandinaviaan. Heillä on ollut aihetta uskoa, että nykytilanne takaa riittävän hyvin heidän pääasialliset etunsa ja että pitkän tähtäyksen tavoitteet voidaan jättää tulevaisuuden varaan.
Neuvostoliittolaistaminen ei ole Neuvosotliiton välitön tavoite, ja tämänsuuntaiset saavutukset ovat olleet mitättömiä. Vaikka SNTL on pinnallisesti hyväksynyt nykyisen tilan, on silti selvää, etteivät Suomen olosuhteet tyydytä sitä niin kauan kuin olot eroavat oleellisesti neuvostoliittolaisista.
Voimakkaat enuvostoliittolaiset vaateet tai vallankaappaus Suomessa ovat epätodennäköisiä, ellei jännitysken lisääntyminen muualla saata Neuvostoliitoa paniikkitilaan ja saa sitä olettamaan, että sen asema Suomessa on asetettu kyseenalaisekis, mihin olisi vastattava kontrollia tiukentamalla.
Vaikka neuvostoliittolaisen kaappauksen mahdollisuus Suomessa on jossain määrin etäinen, saattaa Neuvosotliiton nykyinen taktiikka, jos sitä jatketaan hellittämättä vuosikausia, johtaa samaan lopputulokseen jopa suomalaisesta vastustuksesta huolimatta.
Yhdysvaltain tulisi toimenpiteillään jatkuvasti auttaa suomalaisia vastustamaan epäoikeutettua neuvostoliittolaista painostusta
1) siten että kerromme kiinnostuksestamme vakaaseen demokraattiseen poliittiseen kehitykseen ja tuemm sitä, vapaaseen taloudelliseen järjestelmään ja Suomen normaaleihin multilateraalisiin kansainvälisiin suhteisiin
2) antamalla riittävää taloudlelista apua, jotta Suomi pystyisi jälleen elpymään itsenäiseksi tuotantoyksiköksi
3) piättymällä sellaisista toimista Suomessa, joita voidaan Neuvostoliiotssa kohtuuella pitää tämän oleellisten etujen asettamisena kyseenlaisiksi
4) varoittamalla suomalaisia heilahtamasta kovin näkyvästi ystäväsyyspolitiikastaan Neuvostoliiton kanssa, mistä voisi seurata neuvostoliittolaisten vastatoimia
5) suosimalla ja edistämällä selllaisa yleisesti vakakutavia tekijöitä kuin Suomen YK-jäsenyyttä ja normaalia kauppaa, matkailu- ja kulttuurisuhteita Yhdystvaltain ja Länsi-Euroopan kanssa. Jos Suomen asemaa voidaan vähitelleen vahvistaa ja normaalistaa, ilman uhmaa, joka johtaisia paniikinomaisiin vastatoimiin, suomalaisten voidaan olettaa vastustavan jatkuvasti kommunistein etenemistä.
Erkin kommnetti: J. Raymond Ylitalo on pystynyt hämmästyttävän hyvin saamaan tietoja suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen tapahtumista. Kirjassa on esitetty todella yksityiskohtaiset ja oikeat tiedot Suomen tilanteesta ja tapahtumista. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että J.Raymond Ylitalo on nähnyt mikä on suomalaisten etu ja miten Yhdysvaltain viranomaisten tulee toimia, että paras mahdollinen tulos suomalaisten kannalta asiaa ajateltuna saavutetaan. Ylitalo on nähnyt Neuvostoliiton roolin ja toiminnan oikein ja nähnyt mikä on mahdollista Suomessa ja mikä ei ole mahdollista. Mielestäni J. Raymond Ylitalon työpanos Suomen hyväksi on erittäin merkittävä. Mielenkiintoista olisi selvittää millainen yhteistyö, jos sellaista oli, oli J. Raymond Ylitalolla ja Veikko Puskalalla. Katso
Kalajokinen vakooja Veikko Puskala
http://merkkihenkiloita.blogspot.com/2008/11/kalajokinen-vakooja-veikko-puskala.html
Lähdeaineisto J.Raymond Ylitalo Salasanomia Helsingistä Washingtoniin ISBN 951-1-04931-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti