Jussi Kekkonen, Urho Kekkonen, äiti Emilia Kekkonen ja Jussin vaimo Sirkka.
Jussi Kekkonen syntyi 30. syyskuuta 1910 Iisalmessa. Hän oli isoveljeään kymmenen vuotta nuorempi. Ikäerosta johtui, että veljekset olivat koko ikänsä tietyllä tavalla etäällä toisistaan. Olihan UKK jo täysi-ikäinen mies ja opiskeli Helsingissä, kun Jussi kulutti vielä housuntakamustaan koulunpenkillä Kajaanissa. Isonveljen tavoin Jussi oli loistava urheilija, mutta politiikka ei häntä kiinnostanut. Hän päätti ryhtyä upseeriksi ja lopetti koulunkäynnin seitsemänteen luokkaan, koska tuo oppimäärä riitti tuolloin Kadettikouluun.
Kekkonen suoritti varusmiespalveluksensa Kainuun rajavartiostossa vuosina 1929-1930. Juuri ennen talvisotaan Kekkonen määrättiin Kuhmoon Rajavartiokoulun johtajaksi. Mukana seurasivat vaimo Sirkka ja esikoistytär Leena. Perhe ehti asettua juuri taloksi, kun venäläiset aloittivat Suomen valloittamisen.
Taisteluosasto Kekkonen
Itärajalta Kuhmoon johti kaksi maantietä. Eteläisempää etenivät vihollisen 54. Divisioonan pääosat. Sen oikeaa kylkeä suojasi pohjoisempaa tietä jo 30 kilometriä edennyt vahvistettu komppania, jota viivyttämään asetettiin Erillinen Komppania Kaasila. Koukanneen vihollisen hyökätessä suomalaiset joutuivat vaikeuksiin.
Kaasila oli murtumispisteessä, kun Kekkonen saapui hätiin oman komppaniansa kanssa 5. joulukuuta 1939 ja sai kovilla otteilla neuvostojoukot irtautumaan. Ripeälle sissiupseerille alistettiin kaikki pohjoisella tiellä olleet suomalaisjoukot, muodostettiin Taisteluosasto Kekkonen.
Muutaman päivän kuluttua venäläiset yrittivät uutta iskua, nyt pataljoonan voimin ja hyökkäysvaunujen tukemana. Kekkosen oli vetäydyttävä muutama kilometri, mutta jouluaattona hän käynnisti 270 miehensä kanssa vastaiskun varsin omalaatuista menetelmää käyttäen. Kun suomalaisten oli heikon tulivoimansa vuoksi vaikea tuhota vihollisia näiden varustetuissa asemissa, Kekkonen päätti katkaista tien venäläisten selustassa ja sen jälkeen puristamalla saada heidät lähtemään asemistaan. Kun venäläiset sitten olivat liikkeellä, suomalaiset kävivät heidän kimppuunsa kaikilta suunnilta.
Menestys oli täydellinen. Saatu voitto oli Jussi Kekkosen ja hänen sotureidensa joululahja Suomen kansalle talvisodan ankeina aikoina.
Kun eversti Hjalmar Siilasvuo oli lyönyt vihollisen Suomussalmella ja Raatteessa tammikuun alussa 1940, hän siirtyi Kuhmon rintamalle. Helmikuun alussa Kekkosen sissit löivät laajoilla alueilla käydyissä taisteluissa pataljoonan vahvuisen vihollisen joukot niin perusteellisesti, että rippeet pakenivat rajan taakse.
Luoti repi silmät
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa heinäkuussa 1941 kapteeni Kekkosen vahvennettu 15. Rajajääkärikomppania eteni suunnalla Kuhmo-Repola-Rukajärvi. Tehtäväksi oli annettu edetä erillisessä suunnassa Miinoan-Luvajärven-Kiimasvaaran kautta Ontrosenvaaraan ja yhtyä sen jälkeen eversti Erkki Raappanan 14. Divisioonan muihin joukkoihin.
Kiimasjärvellä suomalaiset osuivat pahki viholliseen, jolla kaiken lisäksi oli valtaisa ylivoima. Kekkosen komppania taisteli urhoollisesti ja lähti jopa vastahyökkäykseen päällikönsä johdolla. Vihollisen kiväärin luoti osui Kekkosen konepistoolin lippaaseen, kimposi ylös kohti kasvoja ja repäisi molemmat silmät auki.
Vaikeasti haavoittunut Kekkonen joutui makaamaan verissään kovassa vesisateesssa toista vuorokautta ennenkuin etsintäpartio löysi hänet ja kantoi 25 kilometrin matkan Luvajärvelle. Sieltä hänet lennätettiin omasta pyynnöstään Kuhmoon, jossa häntä odottivat Sirkka-vaimo ja hyvä ystävä, kunnanlääkäri Ilmari Nurminen. Nyt alkoi lääkärien taistelu Kekkosen elämästä, sillä luoti oli tehnyt pahaa jälkeä. Silmät leikattiin lukuisia kertoja, uutta luuta piti istuttaa ja reidestä ottaa ihoa rikkiammutun silmäkuopan tilalle.
Jussi Kekkosen maallinen taival päättyi 1. huhtikuuta 1962. Kuollessaan hän oli vasta 51-vuotias. Hänet haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin Kajaanin sankarihautaan.
Lähdeaineisto Seppo Porvali Talvisodan sankarit ISBN 951-584-630-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti