Talvisodan ankarat koettelemukset Suomen kansa saattoi kestää vain äärimmäisin ponnistuksin ja suurin uhrein. Kaikki aineelliset ja henkiset voimavarat oli koottava puolustamaan nuoren valtakunnan itsenäisyyttä ja vapautta. Sisäiset riidat pantiin syrjään ja eri kansalaispiirit laidasta laitaan liittyivät yhteen rintamaan.
Kansan kohtalonhetkellä syntynyt isänmaallinen herääminen muodostui siten yhteiskunnalliseksi murrokseksi, joka vaikutti käänteentekvästi ajattelutapoihin ja yhteiskunnallisiin ratkaisuihin maassamme. Erityisen voimakkaasti tämä kansallinen ja yhteiskunnallinen herätys koettiin rintamamiesten keskuudessa. Rintamiesvastuussa ei kysytty, oliko vierustoveri maalainen vai kaupunkilainen, työmies vai herra, sosialisti, kommunisti vai porvari, suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuva. Kysyttiin vain: Kestämmekö me, kestääkö rintama? Annetut uhrit ja yhteisen vastuun kokeminen synnyttivät aseveljeyden, joka yhdisti lujin sitein sodan kovan paineen alla taistelleet miehet.
Talvisodan päätyttyä halusivat palveluksesta vapautuvat miehet ylläpitää sodassa syntynyttä veljeyttä perustamalla aseveliyhdistyksiä. Ne syntyivät aluksi joukko-osastojen ja rintamalohkojen pohjalle. Aseveliyhdistysten valtakunnalliseksi yhdyssiteeksi 4.8.1940 Suomen Aseveljien Liitto ryhtyi voimallisesti organisoimaan paikallisten aseveliyhdistysten perustamista, koska asevelitoiminnan tarkoituksena ei ollut vain kokoontuminen yhteisten sotomuistojen merkeissä, vaan tehokas työ sodasta kärsimään joutuneiden aseveljien ja heidän omaistensa auttamiseksi.
Aseveljien Liitosta muodostui nopeassa tahdissa laaja valtakunnallinen järjestö, joka ryhtyi toteuttamaan aseveljeyden hengessä vapaaehtoista huolto- ja talkootoimintaa apua tarvitsevien hyväksi. Yhteiskunnallisella julistuksellaan aseveljet pyrkivät yhä jatkuvan maailmansodan luomissa epävarmoissa ja puutteellisissa oloissa ylläpitämään kansalaisten keskuudessa yhteisvastuun tuntoa, keskinäistä auttamisen halua ja tulevaisuudenuskoa.
Suomen jouduttua uudelleen sotaan kesällä 1941 vapaaehtoisen asevelityön merkitys entisestäänkin korostui. Toisaalta toiminta vaikeutui, kun miehet kutsuttin jälleen asepalvelukseen. Vapaaehtoinen talkoo- ja huoltotyö oi kuitenkin jo levinnyt laajaksi valtakunnalliseksi liikkeeksi. Siihen osallistuivat sadat järjestöt ja sadattuhanneet kansalaiset, nuoret ja vanhat, naiset, miehet ja lapset. Tällä vapaaehtoisella työllä oli suorastaan ratkaiseva merkitys kotirintamaamme ja koko kansantaloutemme selviytymiselle sotavuosina.
Suomen Aseveljien Liitto vaikutti elokuusta 1940 tammikuuhun 1945, mikä on valtakunnallisen järjestön eliniäksi varsin lyhyt. Sen toiminta sattui varsin poikkeukselliseen ajankohtaan. Jäsenmäärän nopea kasvu ja tehtäviern vyörynomainen lisääntyminen pakoittivat aseveliliiton kaiken aikaan tarkistamaan toimintasuunnitelmiaan ja organisaatiotakin.
Talkootoiminta on yksi sodanaikaisen yksimielisyyden kauneimpia lukuja. Erittäin monet kansalaiset todistivat juuri sen välityksellä, että yhteishenki ei ollut pelkästään vaikean ajan synnyttämä ylisana, vaan sillä oli myös käytännön vastaavuutta. Monipuolinen talkootoiminta muodosti asevelityössä laajimman perushuollon kokonaisuuden. Aseveljet olivat sitä mieltä, että kansan asia oli nähtävä kokonaisuutena ja toimittava sen mukaisesti. Maan etu oli toisin sanoen asetettava yksityisedun yläpuolelle ja toimittava kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Kipeimmin apua kaipaavaa oli autettava ensin riippumatta siitä, oliko hän invalidi, katuneen aseveljen perhe, siirtoväkeen kuuluva tai muu suuressa pulassa oleva henkilö. Vuonna 1945 lakkautetun asevelijärjestön vaikutus oli merkitykseltään kausakantoinen. Se on jatkunut näihin päiviin saakka.
Suomen Aseveljien Liiton liittotoimikunnan puheenjohtajana toimi kenraaliluutnantti Paavo Talvela ja varapuheenjohtajina kauppalanjohtaja Jorma Tuominen, filosofian tohtori L. Arvi P. Poijärvi ja professori N.A. Osara. Työvaliokunnan puheenjohtajana toimi kenraaliluutnantti Paavo Talvela, toimistovaliokunnan puheenjohtajana L. Arvi P. Poijärvi, talousvaliokunnan puheenjohtajana eversti V.A.M. Karikoski ja huoltovaliokunnan puheenjohtajana kapteeni Väinö Leskinen.
Lähdeaineisto: Keijo K. Kulhan Aseveljien aika ISBN 951-0-09639-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti