Paraatimarssi Suomeen

Viktor Stepakov ja Dimitri Orehov ovat kirjoittaneet kirjan Paratiimarssi Suomeen - talvisota venäläisten silmin. Tässä muutamia otteita kirjasta.

Maaliskuun 5. päivänä Neuvostoliiton ulkoasiain kansankomissaari M.M. Litvinov kääntyi Suomen Moskovan suurlähettilään A. S. Yrjö-Koskisen puoleen seuraavine ehdotuksineen: "Suomenlahdella on muutama saari, jolla ei ole suurta merkitystä eikä käyttöä Suomelle, mm. Suursaari, Lavansaari, Seiskari ja Tytärsaari. Haluaisimme saada mainitut saaret vuokralle noin 30 vuodeksi." ("Talvisota" Mezdunarodnaja shizn-lehti, nro 8, 1989).

Maaliskuun 8. päivänä Suomen hallitus vastasi, ettei se pidä mahdollisena ottaa käsiteltäväksi vuokrausehdotusta saarista, koska ne ovat osa Suomen aluetta. ( "Talvisota" Mezdunarodnaja shizn-lehti, nro 8, 1989).

Kesäkuun lopulla K.A. Meretskov sai käskyn saapua Stalinin luokse. Siellä hän sai tehtäväkseen laatia suunnitelman rajan suojaamisesta hyökkäystapauksen varalta sekä vastaiskun antamisesta Suomen asevoimille niiden taholta suoritetun sotaprovokaation sattuessa (K.A. Meretskov, "Kansan palveluksessa" Moskova 1988).

Elokuun 23. päivänä Neuvostoliitto ja Saksa solmivat molemminpuolisen hyökkäämättömyyssopimuksen. "SNTL:n ja Saksan kansojen välinen ystävyys, jonka Saksan ja Neuvostoliiton viholliset ovat ajaneet umpikujaan, on tästä lähtien saava tarpeelliset mahdollisuudet kehityksensä ja kukoistuksensa jatkumiselle", iloitsi Pravda-lehti noina päivinä.

Syyskuun 1. päivänä Hitler hyökkäsi valapattoisesti Puolan kimppuun - 2. maailmansodan palo puhkesi ja alkoi levitä. Samana päivänä SNTL:n Korkein Neuvosto hyväksyi lain yleisestä asevelvollisuudesta. Ribbentrop-Molotov-sopimus, Saksan ja Puolan välinen sota, Puna-armeijan sotatoimet puolalaisia joukkoja vastaan, neuvostojoukkojen tulo Eestiin - kaikki nämä tekijät ja yleinen poliittinen jännitys eivät voineet herättää riemua ja hyväksyntää Suomen hallituksen ja kansalaispiirien keskuudessa.

Tuloksettomat neuvottelut

Lokakuun 5. päivän Neuvostoliitto ehdotti Suomen hallitukselle keskusteluja molemminpuolisen turvallisuuden takaamiseksi. Neuvotteluja käytiin Moskovassa. Valtuuskunnat tapasivat ensimmäisen kerran 12. lokakuuta. Neuvostoliitto esitti, että Suomen oli vuokrattava Neuvostoliitolle Hangon satama ympäristöineen 30 vuodeksi. Neuvostoliiton sotalaivaston oli oikeutettava käyttämään ankkuripaikkana Lappohjaa. Suomen oli luovutettava korvausta vastaan Suursaari, Lavansaari, Tytärsaaret ja Koivisto sekä Karjalan kannakselta uutta rajalinjaa Lipolan kylästä Koiviston kauppalan etelärajalle vastaava alue.
("Talvisota" Mezdunarodnaja shizn-lehti, nro 8, 1989).

Lisäksi esitettiin hyökkäämättömyyssopimukseen klausuuli, jonka mukaan osapuolet eivät saaneet liittyä mihinkään valtioryhmään tai liittoumaan, joka suoraan tai epäsuorasti oli suunnattu toista osapuolta vastaan. Karjalan kannaksella olevat linnoitusvyöhykkeet tuli purkaa.
12. ja 14. lokakuuta käytyjen tuloksettomien neuvottelujen jälkeen Stalin alkoi yhä enemmän kallistua siihen, että ongelma on ratkaistava vain sotilaallisesti (Tilanne rajalla sodan kynnyksellä" Moskova Voenizdat 1985).

Lokakuun 29. päivänä K. Voroshilovin leveälle pöydälle laskettiin operaatiosuunnitelma. Sen sisällöstä ilmeni mm seuraavaa: " Saatuaan hyökkäyskäskyn joukkomme tunkeutuvat Suomen alueelle samanaikaisesti kaikissa suunnissa tarkoituksena erottaa vihollisen voimat toisistaan sekä tuottaa yhteistoiminnassa ilmavoimien kanssa Suomen armeijalle ratkaiseva tappio. Mainitut toimenpiteet takaavat operaation suorituksen Viteleen suunnalla 15 päivässä ja Karjalan kannaksella 8-10 päivääss joukkojen edetessä keskimäärin 10-12 km päivässä" (G. Kumanev, "Mitä tiedämme talvisodasta" Sovetskaja Rossija-lehti Nro 57, 1990).

Salamasodan ystävä V. Molotov kehui suunnitelmaa kiitettäväksi ja sai aiheen kirvoittaa kielensä. Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston 5. istunnossa ulkoasiainkomissaari ratkesi vuolaaseen puheeseen, jossa hän haukkui suomalaisten hidasjärkisyyttä ja totesi mm. seuraavaa: "Neuvostoliitto on sekä oikeutettu että velvoitetty ryhtymään vakaviin toimenpiteisiin turvallisuutensa lujittamiseksi. On luonnollista, että Neuvostoliittoa huolestuttaa eteenkin tilanne Suomenlahdella, joka on Leningradin meriedustaa sekä se, että tietty osa maarajasta kulkee vain 30 km päässä Leningradista".

Marraskuun 3. päivänä alkoi kolmas - ja viimeinen - neuvotteluvaihe. Suomen hallituksen vastauksessa neuvostoliittolaiseen muistioon lokakuun 23. päivältä oli ilmoitettu päätöksen muuttumattomuudesta. Marraskuun 9. päivänä saatu vastaus oli yksiselitteinen: "Hallituksemme on sitä mieltä, että samat syyt, jotka tekevät mahdottomaksi Hangon luovuttamisen, koskevat myös kyseessä olevia saaria". ("Talvisota" Mezdunarodnaja shizn-lehti, nro 8, 1989).

Vastaus 10. marraskuuta oli luja kuin Karjalan graniiti: "Suomen hallitus ei pidä mahdollisena suostua missään muodossa sotilastukikohtaa varten tarkoitetun alueen luovutukseen Hangon tienoilta tai muualta Suomen rannikolla ("Talvisota" Mezdunarodnaja shizn-lehti, nro 8, 1989).

17. marraskuuta "panssarijunamme " lähti liikkeelle, K. Voroshilovin allekirjoittama toimintaohje määräyksenään.

Suhtautuminen sotaan riippui iästä ja sivistystasosta. Nuorison enemmistö oli hyökkäysmielellä: "Lyödään suomalainen rosvokopla! Peloitellaan suomalaiset lakeilla huitoen!" (Dvulitsanski A. A. tykkimies, 62 TR).

26. marraskuuta Neuvostoliitto järjesti provokaation, joka tunnetaan Mainilan laukausten nimellä. Mainilan kylässä räjähtivät granaatit ja heti sen jälkeen suomalaiset valtionjohtajat saivat arvosteluryöpyn neuvostoliittolaiselta taholta. Heti järjestettiin kokouksia ja mielenosoituksia ja hyökkäämättömyyssopimus sanottiin irti. ( "Sota, joka olisi voinut jäädä tulematta " Trud-lehti nro 273, 1989).

Neuvostoliitto hyökkää

"30.11. klo 6.00 aamulla tuli hälyytys. Sellaiseen olimme jo tottuneita, mutta tässä oli jotain epätavallista. Kiirehdimme juoksujalkaa, mutta asemiin vain riviin. Tavanmukaiset komentosanat kajahtivat ja sitten patterin päällikkö alkoi astella rivien edessä edestakaisin ja puhua sanoja venytellen: "Klo 08.00 alkaa sota Suomea vastaan, mutta älkää vaipuko paniikkiin, Suomessa on asukkaita 3. 800 000, mutta pelkästään meidän Leningradissamme on 3 600 000" (Krutnistki A. M. tykkimeis 284 Er.Itr).

Samana päivänä otettiin vangiksi noin 15 vuoden ikäinen poika, joka oli tulittanut joukkojamme aseella. Jouduttuaan vangiksi hän itki ja valitti, ettei kerinnyt ampua enemmän ryssiä. Olimme kovin hämmästyneitä! Meillehän oli selitetty alusta alkaen, että suomalaiset sotivat tajuamatta tilannetta, mutta tulevat pian ymmärtämään ja lakkaavat sotimasta (Zimenko I.M. vääpeli 18 JvD).

Mannerheim-linja oli kuoleman valtakuntaa.

Kaukaisessa Kremlissä oli juhlija Stalin raivoissaan - miksi eteneminen on pysähtynyt? Tehottomat sotatoimet vaikuttavat kielteisesti politiikkaan. Koko maailma katsoo meitä! Puna-armeijan arvovalta on Neuvostoliiton turvallisuuden takeena. Mikäli juutumme pitkäksi aikaa heikon vastustajan eteen, niin se on omiaan edistämään imperialististen piirien neuvostovastaisia ponnistuksia.

"Sitten järjestäydyttiin riviin ja saatiin ohjeita politrukilta, joka kehotti taistelemaan innolla Isänmaan ja Stalinin puolesta. Tämä kehoitus mielessä ja tsaarinajan kivääri kädessä lähdimme koko rykmetti avorivissä päin bunkkereita. Linnoitteiden lähellä alkoi kuitenkin verinen murhenäytelmä. Vihollinen ampui meitä kranaatinheittimillä, kone- ja pikakiväärit tikkasivat ja tarkka-ampujat yhtyivät tulitukseen. Miehiä kuoli paljon ja lyhyessä ajassa, hyökkäykset tyrehtyivät alkuunsa. Miehet eivät pystyneet nousemaan hangesta ja jäätyivät siihen paikkaan." (Bobkov A.A. punasotilas, 95 JvD).

Lääkintöosastomme päälliköllä oli kartta, johon oli merkitty, että Suomi vallataan 11 päivässä. (Gromov V.V. lääkintämies, 222.JR, 49.JvD).

Suomalaisten miinat oli meille ongelma

Suomalaiset miinoittivat jopa pikkuesineitäkin. Suomalaiset sissit vaikeutivat toimintaa kaikkialla. Suomalaiset "käet", tarkka-ampujat olivat ainaisena kiusana Puna-armeijan joukoille.

"Olimme syvästi vakuuttuneita omasta ideologiastamme ja uskoimme vakaasti Suomen työväenluokan ojentavan meille veljeyden kättä, johon sota sitten loppuisi. Joukko-osaston johdollakin oli näitä ajatuksia. Siksi se ei esimerkiksi huolehtinut siitä, että mukaan olisi otettu kenttäsaunat. Seurauksena oli, että meihet alkoivat pian kärsiä täistä." (Nivkov M.A., lääkintämies, 786.JR, 155.JvD).

"Osastollani oli tehtävänä jatkaa hyökkäystä Ouluun, joka sijaitsee Pohjanlahden rannikolla, jolloin Suomi olisi tullut halkastua kahtia ja pohjoisessa olevat joukot jäisivät erityksiin. (Makarjin V.D. aliupseeri, 81. JR, 54.JvD).

Raatteentien helvetti

Kun suomalaiset olivat tuottaneet vakavan tappion Puna-armeijan Suomussalmelle tunkeutuneille joukoille, he iskivät kaikin voimin 44. JvD:n kimppuun. Raatteen tiestä tuli tosi helvetti. Tuhoutuvan divisioonan kuolinkouristukset eivät kestäneet kauan.

Tieto kaukaisen rintaman tapahtumista saavutti korkeimman johtoportaan. 44. JvD jätti vihollisen haltuun 79 tykkiä, 37 panssarivaunua, 130 konekivääriä, 150 pikakivääriä, 6 kranaatinheitintä, 150 autoa, kaikki radiot ja koko kuormaston. Haavoittuneita ja paleltuneita oli 1057. Tosiaissa koko divisioonasta oli jäljellä vain tykistörykmentti ja lääkintäpataljoona. Isä Aurikoinen oli raivoissaan.

"44.JvD:n komentaja Vinogradov, esikuntapäällikkö Volkov ja poliittisen osaston päällikkö Pahomenko asetettiin vallankumoustuomioistuimen eteen. Tuomioistuin istui Vuokkiniemessä kolhoosin navetassa. Sen kokoonpanoon kului V.Tshuikov (9.Armeijan komentaja), Mehlsi ( Sotaneuvoston jäsen) ja Furt (Sotaneuvoston jäsen). Vinogradov, Volkov ja Pahomenko tuomittiin kuolemaan. Kaikki kolme vietiin ulos ja erikoisryhmä sai käskyn: "Kansanvihollisiin - Tulta!. Yhteislaukas kajahti ja kaikki kolme kaatuivat hangelle, joku heistä liikkui vielä. Erikosryhmän kapteeni tuli makaavien lähelle ja ampui luodin vielä jokaisen päähän. Nämä laukaukset vihloivat sydämiämme! (Boiko V.I. aliupseeri 12. ErVP. 44 Jv.D).

Lähdeaineisto: Viktor Stepakov - Dmitri Orehov Paraatimarssi Suomeen - talvisota venäläisten silmin ISBN 951-0-18304-0