Kotirintama 1939-1945

Suomalaisten pahat aavistukset Stalinin suhteen eivät olleet turhia, sillä marraskuun 30. päivänä 1939 räjähti. Sodan kauhut koettiin heti aamun tunteina myös useissa Suomen kaupungeissa. Neuvostoliiton koneet tulivat yllättäen. Kesken aamupäivän luentojen alkoi pommit putoilla Helsingin keskustassa, muistelee helsinkiläinen opiskelija kauhun hetkiään. Hälyytyssireenit alkoivat ulvoa kaikki yhtäaikaa kuin hornanheget olisivat päässeet valloilleen.

Yllättävä sota ajoi väestöä poistumaan suurimmista kaupungeista maaseudun rauhaan. Pako kaupungeista aiheutti valtaisia liikenneruuhkia ja niinpä linja-autot ja junat olivat tupaten täynnä. Kun muu ei auttanut, oli monen lähdettävä matkaan jalkaisin. Turuntielle alkoi ilmestyä yhä enemmän kantamuksineen Helsingistä päin kävellen pakenevia ihmisiä. Alkoi pako pois sodan jaloista, jonka pelättiin iskevän jo seuraavana yönä.
Rajaseudulla tilanne oli hälyyttävä, sillä väestö oli monin paikoin pahaa aavistamatta paikoillaan suurvallan hyökkäyksen alettua.

Pieni Suomi oli jäänyt yksin suurvallan armoille. Apua yritettiin saada eri puolilta maailmaa, mutta se jäi perin vähäiseksi. Suuren ulkoisen vaaran uhatessa suomalaiset yhdistyivät vaikeassa tilanteessa yksimieliesti puolustamaan maataan ja sen itsenäisyyttä. Talvisodan henki yhdisti kansan ja paransi kansalaissodassa synteneitä luokkaeroja.

Talvisotaa seurannut väliruahan aika ei ollut Suomelle helppoa. Neuvostoliitto ei ollut sodan lopputulokseen tyytyväinen, vaan piti kiinni Saksan kanssa solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen salaisesta lisäpöytäkirjasta, jossa Suomi oli määrätty Neuvostoliiton etupiiriin kuuluvaksi.

Hitler aloitti sotaretkensä Neuvostoliittoon kesäkuun 22. päivänä 1941. Marsalkka Mannerheim julisti Suomessa yleisen liikekannallepanon jo kahta päivää aiemmin kutsumalla kaikki reserviläiset ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Hitler piti Suomea Saksan liittolaisena ja katsoi, että maat taistelivat "liitossa" keskenään yhteistä vihollista vastaan. Koska Suomi ei voinut puolueettomuuspolitiikansa vuoksi hyökätä Neuvostoliiton kimppuun, halusi se muodollisen syyn sotatoimien aloittamiseksi. Tällainen tulikin kesäkuun 25. päivänä, kun neuvostokoneet pommittivat rajusti useita eteläisen Suomen paikkakuntia. Suomi julisti olevansa sodassa Neuvostoliiton kanssa.

Neuvostoliitto käytti toisessa maailmansodassa sotatoimena laajasti rintamantakaisten kohteiden pommituksia. Niistä kärsivät ennen muuta kotirintamalla olleet naiset ja lapset. Stalinin tarkoituksena oli heikentää Suomen kotirintaman taistelumoraalia. Suomalaisista paikkakunnista joutuivat talvi- ja jatkosodan aikana lähes kaikki pommitusten kohteeksi. Eniten pommeja pudotettiin suuriin kaupunkeihin Helsinkiin, Turkuun ja Viipuriin. Talvisodan aikana Neuvostoliitto suoritti lähes 3000 pommituslentoa ja hyökkäyksissä lasketaan pudotetun noin 55 000 räjähdyspommia ja 41 000 palopommia. Lisäksi koneet tulittivat konekivääreillään yli 400 kertaa.

Kotitalous

Elintarvikkeita alettiin säännöstellä jo syksyllä 1939 ennen sodan puhkeamista. Tällöin joutuivat säännöstelyn piiriin kahvi ja sokeri. Kun sota sitten syttyi, menivät hyvin nopeasti melkein kaikki elintarvikkeet "kortille". Käytännössä perunoita ja lanttuja oli saatavissa, mutta muiden juuresten saanti oli sattumanvaraista. Ruokapula iski kovimmin kaupunkien asukkaisiin. Maaseudulla tilanne oli hiukan helpompi.

Sota-aikana kaikille kansalaisille jaettiin elintarvikekortit, joita monenlaisia. A-kortin saivat alle 7-vuotiaat lapset, B-kortin henkisen ja kevyen työn tekijät, C-kortin raskaanpuoleisen työntekijät, D-kortin raskaan ja E-kostin erittäin raskaan työn tekijät. Elintarvikkeiden niukkuuden vuoksi taloudenpito vaati erityistä tarkkuutta ja kekseliäisyyttäkin. Metsän antimet kerättiin tarkoin talteen. Marjat ja sienet olivat erittäin tervetullut jatke. Sota-ajan palstanviljely oli monipuolista. Kotipihassa kasvoivat kaikki vihannekset.

Sota-aikana lähes jokaiseen kotitalouteen kuului kotieläimiä, jotka sitten hyödynnettiin ruokavaliossa. Sikaa pidettiin sota-aikana monissa kaupunkilaisasunnoissakin. Sika oli monen perheen pelastus. Kanit lisääntyivät nopeasti. Oma puutarha oli sotavuosina todellinen aarreaitta kaikille, joilla sellainen vain oli. Kun tupakkaa ei pahimpina aikoina saanut edes kortilla, syntyi itsestään kotimaisen tupakan eli kessun viljely. Sotavuosina järjestettiin oikein kessunviljelykilpailujakin.

Sota-aikana monessa kodissa tehtiin omat siirapit, perunajauhot, saippuat, pellavat ja lipeät.
Jalkintilanne Suomessa oli huono. Kehno jalkinetilanne pakotti monen naisen tarttumaan työhön ja valmistamaan itse saavilla olleista raaka-aineista kengät tai saappaat. Suuren pulan vuoksi kenkiä valmistettiin paperista ja jopa tuohesta. Paperista kudottiin kasseja, esiliinoja, seinävaatteita, ikkunaverhoja, pannumyssyjä, käsilaukkuja ja huonekalujen päällisiä.

Sota-ajan talous

Suomeen perustettiin syyskuun 20. päivänä 1939 kansanhuoltoministeriö. jonka tehtävänä oli "väestön toimeentulon turvaaminen ja talouselämän ja työvoiman käytön säännöstely sodan taimuun poikkeuksellisen tilanteen aikana". Ministeriö lakkautettiin vasta 1.1.1950.

Kaikki maatalouden perustarvikkeet nauloista lannoitteisiin olivat säännöstelyn alaisia. Kaiken ostoon oli saatava luvat. Tavaroiden puute aiheutti monia vaikeita tilanteita. Kaikki asiakkaat eivät ymmärätäneet tilanteen kireyttä ja niin monet toimiston työntekijät saivat kulla kunniansa.

Mustaa pörssiä vastaan pyrittiin taistelemaa moni keinoin. Mustasta pörssistä sai käytännöllisesti katsoen mitä tahansa, jos vain rahaa riitti. Kolmannes viljoista ja rasvoista kulki kuluttajien pöytään sotavuosina mustan pörssin kautta. Jokainen harjoitti vaihtokauppaa jos siihen oli tilaisuus. Sota-aika synnytti kotirintamalla voimakkaan avustustoiminnan.
Sotavuosina elettiin myös energian suhteen niukkoja aikoja. Erityisen hankala energiatilanne oli suurissa kaupungeissa. Maaseudulla suurin ongelma oli valon puute. Lamppuöljyä ei ollut tarpeeksi.

Suomessa säädettin yleinen työvelvollisuus lokakuussa 1939. Alkuun työvelvollisuus kosketti 18-55-vuotiaita, mutta vuonna 1942 työvelvollisuuden piiriin joutuivat myäs 15-17-vuotiaat nuoret ja 55-65-vuotiaat vanhat. Naiset toimivat sota-aikana monissa ammateissa, joissa heitä ei ennen ollut nähty. Sotavuosina kotirintaman oli venyttävä äärimmilleen asti, jotta kaikki tarpeelliset työt saatiin hoidetuksi. Naisten ohella käytettiin tilapäisesti apuna myös koululaisia. Naiset joutuivat kovalle koetukselle maatalouden parissa, sillä maaseudun tuotteet olivat ensiarvoisen tärkeitä sodan ruokataloudessa. Suomalainen perinteinen tapa suoriutua suuristakin töistä on talkoot, jotka nousivat sota-aikana uuteen kukkoistukseen. Perinteiseen tapaan talkoopalkkana oli ruoka.

Evakot

Sodan jaloista kodeistaan lähtemään joutuneille evakoille oli järjestettävä uudet elinolot. Evakoiden vaellus oli kamalaa katsottavaa. Yöuni jäi yleensä pariin tuntiin. Väki oli yleensä saanut yösijan kansakoululta, jonka luokkien lattialla ihmiset makasivat kylki kyljessä. Rulijanssi kesti parisen viikkoa. Kun evakkoja alkoi saapua kuormineen kanta-Suomeen, tajuttiin sodan säälimättömyys ja julmuus kouriintuntuvasti. Evakkojen olot eivät olleet kadehdittavia. Evakkojen kohtalo kouraisi syvältä. Evakkojunissa mikään inhimillinen ei ollut vierasta.

Evakkojen ongelmat tuntuivat ratkeavan kertaheitolla, kun Suomi valloitti syksyllä 1941 taikaisin talvisodassa menettämänsä alueet. Tuhannet karjalaiset palasivat takaisin entisille asuinsijoilleen.

Kesäkuussa 1944 sota räjähti täyteen mittaansa ja takaisin asuinsijoilleen palanneet karjalaiset joutuivat taas kerran lähtemään evakkotielle. Jo toisen kerran viiden vuoden aikana alkoi evakkojen sijoittaminen uusille asuinsijoille.

Syksyllä 1944 Suomi joutui vielä kerran evakuoimaan väestöään, tällä kertaa Lapista, Kaiken kaikkiaan Lapista evakuoitiin runsaat 100.000 henkeä, joista Ruotsi otti vastaan 56 000. Ruotsin ohella evakkoja ohjattiin Oulun läänin eteläisiin kuntiin, Vaasaan ja Keski-Pohjanmaalle.

Rintamanaiset

Suomalaisia naisia työskenteli sotien 1939-1945 aikana aktiivisissa armeijaa tukeneissa yhdistyksissä yli 200 000. Tärkeimpiä rintamaa palvelevia yhdistykisiä olivat Lotta Svärd ja Sotilaskotiyhdistykset. Aktiivista työtä tekivät myös Suomen Punainen Risti ja Martta-liitto. Lotilla oli oma laaja koulutusjärjestelmä, joka antoi perustiedot ja -taidot erilaisista tehtävistä selviämiseen. Sotavuoisina 1939-1945 naisia toimi paljon myös armeijan palveluksessa erilaisissa konttori- ym. tehtävissä.

Lähdeaineisto: Jouni Kallioniemi Kotirintama 1939-1945