Nuori Stalin

Brittihistorioitsija, vuonna 1965 syntynyt Simon Sebag Montefiore kirjoitti kirjan nuori Stalin. Paneutuessaan erotetun pappiskoululaisen Josif Tshugasvilin nuoruuden vaihtelevaan, moninaiseen seksuaalielämään, Gorin kaupungissa syntyneen gruusialaispojan järjestämiin mittaviin pankkiryöstöihin ja vihollisten jatkuvaan murhaamiseen Montefiore osui kultasuoneen. Nuori Stalin -kirja nousi nopeasti bestselleriksi monissa maissa.

Kuinka nuoresta georgialaisesta Josif Vissarionovitš Džugašvilista tuli Stalin, miljoonien ihmisten kohtalosta päättänyt julma diktaattori? Stalin vähätteli eläessään nuoruutensa vaiheita, ja hänen siirtymänsä pappisseminaarin penkiltä Leninin seuraajaksi on jälkipolvien silmissä näyttänyt monella tapaa erikoiselta.
Todellisuudessa nuori Stalin osoitti sananmukaisesti rikollisen lahjakkuutensa jo varhain. Hän jätti taakseen liudan aviottomia lapsia ja petettyjä naisia, matkusti eri puolilla Eurooppaa aina Tampereelta Pariisiin tapaamassa muita vallankumouksellisia, runoili ja otti innokkaana osaa kidnappauksiin, ryöstöihin, tuhopolttoihin ja murhiin.

Stalin viihtyi roolissaan pankkiryöstöjen takapiruna ja poliittisten attentaattien mestarina, joka useimmiten jätti - tai määräsi - likaisen työn muiden tehtäväksi. Kykyjensä turvin nuori Stalin osasi manipuloida kumppaneitaan ja kunnostautui bolševikkien keskuudessa taitavana organisaattorina.
Röyhkeän poliittisen gangsterismin taitajana Stalin saavutti myös Leninin luottamuksen. Tuleva diktaattori oli häikäilemätön ja raakuudessaan täydellisen tunteeton jo ennen vallankumouksen vuosia, ja vallankahvaan päästyään Stalin ei epäröinyt käyttää keinojaan myös poliittisiin vastustajiinsa.

Kaikkien aikojen pankkiryöstö

Älykkään ja tunteettoman pikkuaatelisen Vladimir Iljitsh Uljanovin johtamat Venäjän sosialidemokraattisen puolueen bolshevikit turvautuivat kaikkiin keinoihin maanalaisen kiihotustyönsä rahoittamiseksi. On todennäköistä, että Lenin ja Stalin neuvottelivat rahoitusongelmien ratkaisusta tavatessaan ensimmäisen kerran Tampereella joulun alla 1905.
Toiminnan aika koitti kuukausien suunnittelun jälkeen Tiflisissä, nykyisen Georgian pääkaupungissa Tbilisissä, kesäkuun puolessavälissä 1907. Ratsuväen upseeriksi naamioitunut Stalinin hulluin nuoruudenystävä Kamo harhautti rahankuljetuskaravaanin, ja sitten paukkuivat pommit. Koko kaupunki joutui kaaoksen valtaan, kymmenet ihmiset kuolivat ja ennätysmäinen saalis katosi.

Komeisiin uroksiin viehtyneen äidin kultapoju ja juopon suutari-isän murjottu lapsi oli tehnyt kaikkien aikojen keikan. Suunnittelu ja toteutus oli vaatinut älyä, epäluuloisuutta, juonittelutaitoa ja rautaisia hermoja. Nämä ominaisuudet kehittyivät edelleen Stalinin päästyä valtaan.
Soselo-taiteilijanimeä käyttänyt, myöhemmin Kobana tunnettu nuori mies järjesteli myös merirosvojen hyökkäyksiä Mustallamerellä, keräsi suojelurahoja, jakeli kuolemantuomioita ja sytytti tuhopolttoja Bakun öljynjalostamoissa. Välillä hänet karkotettiin Siperiaan, mutta pahimmista teoistaan hän ei jäänyt kiinni.

Montefioren perusteellisessa teoksessa ei viitata Stalinin mahdolliseen yhteyteen helmikuun lopulla 1906 Helsingissä tapahtuneeseen Venäjän valtionpankin ryöstöön. Pakomatkaan päättyneen tapahtumasarjan aikana latvialaiset bolshevikkiroistot surmasivat kaikkiaan viisi ihmistä. Ryöstön johtaja Jan Tshokke kuoli Turun Kakolassa keuhkotautiin vuonna 1910.

Nopea rakkaus, kavala luulotauti

Nuorta, hintelää, rokonarpista, palavasilmäistä Stalinia ei ole syytä arvioida nykyisillä moraalinormeilla. Kaukasuksella tsaarien Venäjä oli valloittaja, vapaata riistaa rohkeille vapaustaistelijoille.
Salaisilla reissuillaan Koba toteutti toista vuoristokansojen machojen perinnettä, eli meni tyttöjen ja naisten kanssa pehkuihin aina kun se mahdollista oli. Lyhyiden avioliittojen ja muiden suhteiden hedelmät, lapset, jätettiin äitien ja perheiden hoteisiin.
Tänään Stalin mahtuu hyvin yliälykkään psykopaatin määritelmän rajoihin. Mutta mistä tuutista putkahtivat nuoren miehen herkät, huomattavaa kirjallista lahjakkuutta osoittavat runot?
Takaa-ajetulle epäluulo oli välttämättömyys. Bolshevikkien maailma oli jo ennen Lokakuun vallankumousta vainohullu tunkio, täynnä salaisten vihollisten löyhkää ja piilomerkityksiä. Miljoonia ihmishenkiä vaatineiden julmien puhdistusten henkinen pohja syntyi pakomat-
koilla.

Syntyi 6. joulukuuta

Teoksessa liikutaan lokakuuhun 1917 katkeavalla aikakaudella, tsaari "Nikolai Viimeisen" hallitseman Venäjän keskuksissa ja laitamilla. Ennen kypsymistään kovapintaiseksi bolševikiksi, "Kobaksi" ja "Kaukasuksen Leniniksi", Stalin joutui astumaan monta kivikkoista polkua. Stalin syntyi georgialaisessa Gorissa 6. joulukuuta 1878 - eikä siis 21. joulukuuta 1879, kuten pitkään virallisesti esitettiin. Nuorennus oli tarpeen vaiheessa, jona hänen piti välttää asepalvelus tsaarin armeijassa.
Hänen vanhempansa olivat Aleksanteri II:n vapauttamien maaorjien jälkeläisiä. Toisin kuin useimmat muut kumousjohtajat, Stalin oli oikeasta proletariaatista ponnistava suutarinpoika, ja hän oli köyhä kuin piru eikä rahasta ja kiiltävästä juuri piitannutkaan.
Hänen isänsä isoisä oli ollut osseetti; seikka, josta Stalinia pilkkasivat ilokseen hänen myöhemmät vihamiehensä, kuten Lev Trotski ja Osip Mandelstam.

Kieroutunut luonne

Päähenkilön luonnetta kieroutti se, että hänen isänsä oli ääriväkivaltainen alkoholisti ja että hänen äitinsä vahtasi, palvoi ja palveli ainoaa silmäteräänsä. Sellaisista lähtökuopista herkkä lapsi usein varttuu epävakaaksi kyynikoksi - ja Stalin oli täyttävä kriteerin täysimääräisesti.
Stalin muovautui kaksijakoiseksi persoonallisuudeksi: ilmeni kyky kohdella ketä tahansa täysin säälimättömästi ja raa'asti, vastapainonaan hilpeä kujeilu ja laulun ja lyriikan hienostunut lahja.
Hyvin aikaisin Stalinista jo hehkui outoa sairaalloista vetovoimaa - samalla kun hänen georgialaiskansallisia runojaan julkaistiin arvostetussa antologiassa. "Lentää leivo pilviin päin / sulovirttä livertäin", varhaiskypsä poeetta helskytteli.
Tiflisin pappisseminaaria, sadistista opinahjoa, 1890-luvulla käydessään Stalin heittäytyi jyrkkään yhteiskuntaoppositioon. Hän sai laitoksesta potkut, ja tie marxilais-nationalistiseksi terroristiksi oli jyrkkä ja nopea.

Stalin ohjaili ja pani toimeen 1900-luvun alussa ainakin pankkiryöstöjä, merirosvokaappauksia ja lastensieppauksia, joista puolue sai kukkuramitoin ruplia.
Samaten hän tappoi ja tapatti ilmiantajia, todellisia ja luultuja. Hänen pelkonsa salaliittoja ja petoksia kohtaan kehittyi voittamattomaksi.
Veritöiden ohessa herkeämättä opiskelleesta Stalinista tuli ammattivallankumouksellinen, sivistynyt peto, jossa brutaalin nyrkki- ja asevallan perinne kohtasi yhtä klassisen koulutuksen.
Eikä siinä kylliksi. Maanalaisen konspiratsian, "erillisen maailman", normittomuudessa Stalin yltyi täysin holtittomaan seksuaalielämään, piti pitkää liutaa jalkavaimoja ja rakastajattaria ja hylkäsi siittämänsä aviottomat lapset. Seksisuhde 13-vuotiaaseen tyttöön lienee siivottomin juttu.

Tsaarin ohrana vangitsi ja karkotti Stalinin itään useita kertoja. Hän koki kovia Siperiassa, etenkin Jäämeren lähellä 1913-17, jolloin hengenlähtö oli lähimpänä. Yleensähän karkotetut elivät vain päättymättömässä tylsyydessä - kun ei voinut kuin "lukea, väitellä, ryypätä, paritella ja jatkaa ryyppäämistä".

Karkotettuna

Karkotusajan elintavoiltaan Stalin erosi täysin Leninistä, varakkaasta aatelismiehestä, joka oli tuonut Siperiaan jopa oman sisäkön. Stalin sen sijaan oppi siellä metsästämään ja kalastamaan ja ystävystyi tunguusien kanssa.
Lenin alkoi tuntea ja arvostaa Stalinia varsinkin heidän yhteisinä päivinään Krakovassa 1912. Hän näki georgialaisen luunmurskaajan tarpeellisena kumoukselle, eikä väheksynyt tämän teoreettisiakaan lahjoja. Taktisesti he ehtivät asettua monesti samalle ja eri kannalle.
Tsaarivallan luhistuessa keväällä 1917 Stalin eräine tovereineen kiiruhti Siperiasta Pietariin, mutta kumousvuoteen ei elämäkerta tuo suuria tutkimuksellisia lisiä. Stalin jäi Leninin ja Trotskin varjoon, vaikka hän olisi psyykkis-sosiaalisilta valmiuksiltaan ollut jo kypsä diktaattoriksi.

Mutta ryhtyikö Stalin koskaan tsaarin ohranan agentiksi? Montefiore analysoi ja torjuu epäilyn, mutta osoittaa, että "joustava ja amoraalinen" mies piti monitahoista osto- ja myyntiliikettä ohranaan, santarmeihin ja vanginvartijoihin päin. Hän lahjoi ja kiristi etevästi.
Nuorena hän jo oli pelannut kaksoispeliä Kaukasuksen öljy- ja teollisuuspohattojen kanssa, joille juhliminen bolševikkien seurassa tuli "statussymboliksi". Luokkavihollista motivoi kaveeraukseen sekin, että bolševikit (ja alkuun myös menševikit) rahoittivat puoluetyötä osaksi suojelubisneksellä. Niiltä, joilta ei maksua herunut, saattoi tehdas lentää ilmaan.

Lähdeaineisto Simon Sebag Montefiore: Nuori Stalin