Lauri Törni ja Holger Pitkänen
Lauri Törnin vanhemmat olivat laivuri Jalmari Törni ja Rosa o.s. Kosonen. Perheeseen syntyi Laurin jälkeen kaksi tytärtä, Salme Kyllikki (s. 1920) ja Kaija Iiris (s. 1922).
Isä Jalmari toimi Suomen Sokeri Oy:n pienten rahtialusten kapteenina. Törnit asuivat Viipurissa, Hiekan kaupunginosassa vaunumestari Hägglundilta ostamassaan talossa. Vaunumestari oli jääkärikenraali Woldemar Hägglundin isä ja kenraali Gustav Hägglundin isoisä. Kolmikerroksisessa talossa oli 16 huonetta, joista osan Törnit vuokrasivat ulkopuolisille. Yhtenä vuokralaisena oli olympianyrkkeilijä Sten Suvion veli.
Lasseksi kutsuttu Lauri liittyi Viipurin suojeluskuntapoikiin, sisaret Salme ja Kaija taas partiotyttöihin. Aluepäällikkö ja kapteeni Erich Arnickenin suojeluskunnassa pojille annettiin sotilaskoulutuksen lisäksi urheilu- ja liikuntakasvatusta. Lasse Törni kävi kansakoulun ja ehti opiskella muutaman vuoden Viipurin reaalilyseossa. Lasse pääsi työskenteli loma-aikoina Starckjohannin rautakaupassa. Vuonna 1936 hän kirjoittautui Kauppa-apulaiskouluun, mutta oppiaineet eivät kuitenkaan kiinnostaneet ja hän sai tarpeekseen vuoden kuluttua.
Mottitaistelut
Törni ilmoittautui vuoden 1938 kutsunnoissa vapaaehtoisena armeijaan ja astui palvelukseen saman vuoden syyskuun 3. päivänä. Hän palveli konekiväärikomppaniassa ja vannoi sotilasvalansa 8. lokakuuta. Joulukuussa Törni pääsi aliupseerikouluun ja huhtikuun 1. päivästä alkaen hänet komennettiin eläinlääkintäaliupseerikouluun. Varusmiesaika JP 4:ssä päättyi 16. marraskuuta 1939, mutta sodan uhan vuoksi talousalikersantti Törni joutui astumaan uudelleen palvelukseen seuraavana päivänä.
Talvisodassa Törni palveli everstiluutnantti Martti S. Nurmen Jääkäripataljoona 4:ssä, jota sanottiin Hiipijäksi. Pataljoona siirrettiin Laatokan pohjoisrannalle 13. Divisioonan alueella hyökkääväksi yksiköksi. Se kärsi raskaita miehistötappioita vuoden 1940 tammikuussa ja pataljoonan komentaja Martti S. Nurmi menehtyi auto-onnettomuudessa sodan alussa. Seuraava komentaja Paul-Åke Johansson haavoittui ja menettimolemmat jalkansa tammikuun 13. päivänä kranaatin osuesssa komenttoteltaan. Johansson menehtyi verenhukkaan kenttäsairaalassa. Uudeksi komentajaksi määrättiin majuri Matti Aarnio, joka myöhemmin sai lempinimen Motti-Matti.
Tammikuun lopulla taisteltiin Koivuselän maastoa hallitsevan Pukitsanmäen omistuksesta. Vihollinen oli saarrettu Rykmentin ja Kitelän motteihin. Sen linjojen takaa taistelupaikkaa lähestyi myös jääkärikapteeni Artturi Nikulan Erillinen pataljoona 8, peitenimeltään "Seinälukki", johon piti saada yhteys.
Törni ilmoittautui vapaaehtoiseksi ensimmäiseen partioonsa vihollisen linjojen taakse. Linjat olivat kenttälinnoitetut ja alueella partioi myös vihollisen hyökkäysvaunuja. Törnin partio pääsi yön pimeydessä vihollisasemien läpi ja saapui Seinälukin tukikohtaan pataljoonan komentotelttaan asti. Kapteeni Nikula ihmetteli, miten he olivat päässeet pataljoonan omien vartiomiesten ohitse. Törni palasi partioineen takaisin aamukahdeksalta ja ilmoitti vihollisasemien ja ErP 8:n sijainnin. Vihollinen sai tykistö- ja kranaattiryöpyn niskaansa.
Seuraavana iltana suomalaiset lähtivät hyökkäykseen. Kykynsä osoittanut Törni komennettiin harhautuspartion johtajaksi. Tämän jälkeen hänet määrättiin Reserviupseerikouluun. Ennen RUK:n alkua majuri Aarnio määräsi Törnin ruotsinkielisen Erillisen pataljoona 18:n komppanian päälliköksi Länsi-Lemetin valtauksen yhteydessä. Törnin sotilasarvo oli arvovaltasyistä upseerioppilas. Suomalaisten hyökkäykset läntisen Lemetin tuhoamiseksi olivat olleet tuloksettomia, mutta nyt motti paloiteltiin kahtia ja vihollinen tuhottiin. Komppania hyökkäsi ptalajoonan kahden muun komppanian välissä. Törni kulki joukkonsa edessa ja heitteli kasapanoksia venäläisten korsuihin ja kuoppiin. Miehet valtasivat taisteluhaudat ja ottivat vangin. Näistä taisteluista Törnin maine sai sotakirjeenvaihtajien ansiosta alkunsa.
Törni komennettiin 5. helmikuuta RUK:n kurssille 45 Niinisaloon. Siellä hänet määrättiin 2. raskaann komppania ensimmäiseen konekiväärijoukkueeseen. Talvisota päättyi 13. maaliskuuta Törnin ollessa vielä RUK:ssa. Upseerikokelaana Törni palveli Jalkaväkirykmentti 12:ssa Viroalhdella ja 9. toukokuuta hänet ylennettiin vänrikiksi.
Lauri Törni löysi Virolahdelta ensirakkautensa, rykmentin kanttiinissa työskentelevän ylioppilaan ja lotan Ilona Oeschin, kenraali Lennart Oeschin veljentyttären.
Kohti Petroskoita
Suomesta lähti vuoden 1941 keväällä Saksan ja Suomen aseveljeyden nimissä pataljoonan verran miehiä Saksaan SS-divisioona Wikingin riveihin. Törni oli 6. kesäkuuta 1941 alkaen kirjoilla Waffen SS:n suomalaispataljoona Nordostissa. Törni ei puhunut saksaa, eikä paikalla olleiden mukaan myöskään arvostanut saksalaistyyppistä ylenmääräistä ja turhaa "pokkuroimista". Upseerinvakanssin puute johti siihen, että hän palasi Suomeen Suomeen 30. heinäkuuta 1941.
Hän pyrki ja pääsi 8.elokuuta 1941 joukkueenjohtajaksi ratsumestari Lauri Rönnqkvistin johtamaan kovan joukko-osaston maineen saaneeseen KevytOsasto 8:aan. Osasto kuului kenraalimajuri Uno Fagernäsin 1. divisioonaan, joka taisteli Aunuksessa. Törni sai johdettavakseen ensin konekivääri- ja sitten panssarivaunujoukkueen. Karjalan armeijana yleishyökkäys alkoi 4. elokuuta kohti Petroskoita.
Törnin ja vänrikki Kosti Paukkalan johtamat panssarivaunujoukkueet raivasivat tietä ajamalla hyökkäävän osaston edessä. Panssarivaunut eivät kuitenkaan huonon maastoliikkuvuutensa vuoksi kyenneet seuraamaan osaston liikkeitä. Törnin joukkue alistettiin everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen Jalkaväkirykmentti 29:lle, joka kuului eversti Kaarlo Kylmä-Kalle Heiskasen 11. Divisioonaan. Divisioona eteni kohti Prääsän taisteluita, ja sieltä Matrossan kautta Petroskoihin johtavan päätien tuntumaan. Törnin panssariosasto avusti jalkaväen etenemistä tuhoamalla vihollispesäkkeitä. Suomalaiset valtasivat Petroskoin ja nimi muutettiin Äänislinnaksi.
Suomalaisten valtaamassa Petrsokoissa Törni tapasi uudelleen vanhan ihastuksensa Ilona Oeschin, joka toimi muonituslottana. Tapaaminen jäi lyhyeksi, suomalaisten jatkaessa hyökkäystä Kontupohjan kautta Karhumäelle. Suunujoen ylitystaistelussa ennen Kontupohjaa Törni kunnostautui jälleen. Vihollisen jalkaväki puolustautui panssarivaunun tukemana. Törnin osasto ajoi vihollisvaunun pakoon ja tuhosi etenemistä estävät neljä kahden konekiväärin pseäkettä. Rytäkässä kaatui 75 venäläistä. Karhumäen taistelujen aikana Törni joutui luovuttamaan vaununsa 1. jääkäriprikaatille, jota komensi kenraalimajuri Ruben Lagus.
Suomalaiset olivat Aunuksessa saavuttaneet tavoitteensa ja asemasota alkoi. Tammikuussa 1942. Törni määrättiin everstiluutnantti Motti-Matti Aarnion Jalkaväkirykmentti 56:n joukkueenjohtajaksi. Maaliskuussa 1942 hänet ylennettiin luutnantiksi.
Partiomies
Törni tuli tunneksi innokkaana partiomiehenä. Maaliskuun lopulla Törni lähti vänrikki Urho Mölsän ja konepistoolimies Asser Uusi-Jaakkolan kanssa sieppausmatkalle; vihollisvangeista oli luvassa ylimääräisiä lomapäiviä. Sieppaus ei onnistunut, mutta paluumatkalla Törni hiihti lumipyryssä suomalaisen putkimiinan ansalankaan ja haavoittui. Mölsä ja Uusi-Jaakkola eivät haavoittuneet, he siirsivät Törnin ahkioon ja vetivät hänet takaisin suomalaisten puolelle.
Törni pääsi neljässä tunnissa kenttäsairaalaan. Sirpaleita löydettiin oikeasta reidestä, oikeasta kädestä ja kyynärseudusta. Hänet siirrettiin Vaasan sotasairaalaan, jossa hän toipui lähes juhannukseen asti.
Törni pääsi toipumislomalle, jolta hän ei palannut. Viranomaiset ilmoittivat Jalkaväkirykmentti 56:een, että luutnantti Törni oli kadonnut lomallaan. Rykmentin esikunnasta vastattiin, että Törni on ollut etulinjassa jo pitemmän aikaa. Törni oli karannut lomalta rintamalle. Tapaus herätti hilpeyttä rintamalla ja muuallakin.
Jalkaväkirykementti oli asemissa Maaselan kannaksella. Rintamalinja kulki Äänisen pohjoisrannalta Poventsasta alkavaa Stalinin kanavaa pitkin.
Sissikomppanian päällikkö
Vuoden 1943 tammikuussa päätettiin perustaa 1. divisioonaan kaksi sissikomppaniaa, joita salaamistarkoituksessa kutsuttiin jääkärikomppanioiksi. Törni määrättiin toisen sissikomppanian päälliköksi. Seurasi tiukka koulutusvaihe.
Keväällä Törnin sissit tekivät useita lyhyitä partiomatkoja vihollisen puolelle. Vihollista yritettiin härnätä ulos tukikohdista yleensä siinä onnistumatta. Huhtikuussa sissikomppaniat hajotettiin ja kesäkuussa 1. divisioonaan perustettiin partisaanintorjuntaosasto, jonka komentajaksi Törni määrättiin. Osasto teki partioretkiä, järjesti väijytyksiä ja rakensi miinoituksia. Desantteja metsästettiin ja linjojen takaista maastoa pidettiin puhtaana.
Vuoden 1942 lokakuussa everstiluutnantti Motti-Matti Aarnio päätti lähettää kaukopartion kanavan taakse. Tarkoituksena oli ottaa haltuun vihollisen siviili- ja virkapostia, kaapata vanki ja tiedustella Voljärven itäpuolista maastoa. Aarnio etsi käsiinsä luutnantti Törnin, jolta kysyttiin halukkuutta tehtävään. Tottakai Törni suostui. Törni valitsi partioon kahdeksan alle kolmikymppistä talvisodan veteraania. Matkalle lähdettiin lokakuun 18. päivänä kello 01.10. Miehet pääsivät huomaamatta Vuoljärv en itärannelle ja kolmannella yrittämällä löysivät aamun tunteina sopivan rantautumispaikan. Päivän aikana miehet tiedustelivat ympäröivää maastoa. Partio asettui väijyksiin, mutta ei onnistunut kaappaamaan ketään.
Kolmas yritys tehtiin aamupäivällä lokakuun 21. päivänä. Kello 9.30 partio sai vangiksi armeijan postia kuljettavan yksinäisen sotamies Bystrovin, Pataljoonan postilaukku oli täynnä kuoria, tavallisen kenttäpostin lisäksi kolmikulmaisia sinetillä varustettuja virkakirjeitä. Pikakuulustelussa kävi ilmi, että kolme ja puoli kilometsiä väijytyspäivkästä Vantsjärven päässä on viisi parakkia, johon oli maijoitettu lähes 60 miestä.
Liikenne huoltotiellä jatkui koko ajan. Hetken kuluttua etelästä lähestyi kuorma-auto. Kopissa oli kaksi miestä, lavalla kuusi sotilasta. Törni ampui kiväärillä kuljettajan. Lavalla olevat miehet yrittivät pakoon ja suomalaiset joutuivat ampumaan joka miehen. Samalla etelästä saapui toinen kuorma-auto, jonka kyydissä oli kymmenen sotilasta. Auto pysähtyi jonkin matkan päähän ja miehet yrittivät pakoon. Suomalaisten ammukset alkoivat loppua ja tilanne muuttui mies misetä vastaan taisteluksi. Siinä käytettiin kiväärinperiä, puukkoja ja jopa kirvestä. Alikersantti Kalervo Kallio yritti ottaa vangiksi Venäjän turvallisuusministeriä NKVD:n kapteenin, mutta joutui takaa-ajossa ampumaan hänet. Kallio sai kuitenkin talteen kapteeni Tundan karttalaukun. Törni joutui ampumaan vääpeli Karlovin, myös NKVD:n miehiä. Vain kaksi venäläistä pääsi haavottuneina pakoon.
Kesken taistelujen paikalle saapui vielä neljäs ja viides kuorma-auto, lavat täynnä miehiä. Törni päätti irtautua. Taitelupaikalle jäi noin 30 kaatunutta venäläistä. Matkallae he törmasivät kahden hengen venäläispartioon, toisen he joutuivat ampumaan, toinen saatiin vangiksi. Rykmentin komentopaikassa oltiin seuraavana päivänä kello 16. Everstiluutnantti Aarnio kiitti porukkaa ja divisioonan tiesustelu-upseei, luutantti Aminoff kuulusteli vangit. Kasvojen ja käsien nokeaminen osoittautui näkyväisyyden puolesta hyväksi menetelmäksi. Tällä oli myös suuri moraalinen vaikutus ryssiin, Törni päätti raporttinsa.
Joulukuussa Törni sai määräyksen perustaa jääkärikomppanian, jonka rungoksi tuli partisaanintorjuntaosastossa ja aikaisemmissa 1 D.:n jääkärikomppanioissa (JR 35 ja JR 56) palvelleet miehet. Osasto Törniksi nimetyn jääkärikomppanian tunnukseksi tuli Törnin jääkäri Olavi Mannosen suunnittelema tunnus, jossa on keltaisen T-kirjaimen läpi iskevä punainen salama. Törnin maine oli kova Suomessa ja "ulkomailla". "Tuokaa Törni elävänä tai kuolleena, maksamme hänestä kolme miljoonaa Suomen markkaa", Moskovan Tiltu kuulutti eetteriin.
Vuoden vaihteessa komppania majoittui Jouhivaaraan Seesjärven etelärannalle. Seesjärven pohjoisrannalle oli sijoitettu venäläisten 33. hiihtoprikaati ja Jalkaväkirykmentti 55. Venäläiset lähettivät jatkuvasti vahvoja partioita häiritsemään suomalaisia.
Maaliskuun 16. ja 17. päivien välisenä yönä venäläiset hyökkäsivät pataljoonan vahvuisella osastolla Seesjärven etelärannalle ja miehittivät suomalaisten tukikohdan. Paikalle hälytettiin Osasto Törni, joka vastaiskullaan selvitti tilanteen. Noin kolmensadan hengen vihollisosastosta kaatui 82 miestä ja 32 joutui vangiksi.
Sotasaaliiksi tuli 58 konepistoolia, viisi liekinheitintä, kaksi pikakivääriä ja muun muassa 115 paria suksia. Toisen Degtjarev "Emma" -pikakiväärin sai hyökkäykseen osallistunut jääkäri Koivisto. Törnin miehistä kuusi kaatui ja 11 haavoittui. II armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Paavo Talvela, välitti ylipäällikkö Mannerheimin ja omat kiitoksensa joukoille. Kiitokset kohdistuivat erityisesti jääkärikomppanialle ja luutnantti Lauri Törnille.
Venäläisten suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa Törnin jääkärikomppania joutui ottamaan vastuun koko Jouhivaaran lohkosta, muita joukkoja tarvittiin Karjalan kannaksella. Eräässä vastaiskussa komppania tuhosi 60 vihollista.
Osasto Törniä tarvittiin 5. kesäkuuta etelämpänä Säämäjärven pohjoispuolella torjumaan kaksi etenevää vihollisrykmenttiä. Lähes kahden vuorokauden taistelujen aikana Törnin osasto tuotti viholliselle satojen miesten tappiot. Jääkärikomppania menetti näissä taisteluissa haavoittuneina, kaatuneina ja kadonneina 31 miestä, joista kolme upseeria.
Mannerheim-risti ja sotimisen loppu Suomessa
Törni nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 144 heinäkuun 9. päivänä 1944. "Luutnantti Törni on luontainen johtajakyky, kylmäverinen ja neuvokas", kenraalimajuri Uno Fagernäs sanoo perusteluissaan. "Talvisodassa ja nykyisessä sodassa hän on useasti osoittanut erityistä urhoollisuutta, taitoa ja neuvokkuutta. Rohkeutensa ja intonsa ansiosta hän on saanut juurrutetuksi koko osastoonsa loistavan taisteluhengen ja on siten vaikuttanut henkilökohtaisesti huomattavasti taistelun edellytyksiin."
Törni ylennettiin kapteeniksi 28. elokuuta 1944. Aselepo Suomen ja Neuvostoliiton välillä astui voimaan 4-5. syyskuuta. Törnin jääkäreiden sota oli lopussa ja kapteeni lähti lomalle. Törni pyrki jääkärikomppaniansa kanssa Lapin sotaan saksalaisia vastaan. Everstiluutnantti Lars Rönnqkvist ja kenraalimajuri Uno Fagernäs kuitenkin tyrmäsivät ajatuksen. Törni kotiutettiin 3. marraskuuta 1944.
Törni piilotti asealiupseerinsa Arvo Männistön kanssa joukon aseita Enon korpimetsiin. Törni teki sen omasta aloitteestaan, asia ei liittynyt asekätkentäjuttuun. Miehet veivät metsään kolme laatikollista aseita, kahdeksan ammuslaatikkoa ja 36 käsikranaattia. Arvo Männistö paljasti kätkön vuonna 1993 viranomaisille. Kätköstä löytynyt Koiviston Degtjarev päätyi Sotamuseoon.
Siirtyminen Saksan puolelle ja maanpetostuomio
Törni tapasi Vaasan ravintola Centralissa saksalaisten Suomeen perustaman vastarintaliikkeen edustajan, joka värväsi suomalaisia upseereita. Tarkoituksena oli antaa miehille sabotaasi- ja vastarintakoulutusta Sonderkommando Nordin tukikohdassa Saksassa. Mikäli Neuvostoliitto miehittäisi Suomen vastarintaliike nousisi aseisiin Saksan avustamana. Törnin oli tarkoitus toimia koulutuksen jälkeen muiden vastarintamiesten kouluttajana Suomessa. Tuolloin Suomi kävi Saksaa vastaan Lapin ostaa, joten tarjous tarkoitti myös vihollisen puolelle siirtymistä.
Törni otti tarjouksen vastaan ja nousi saksalaiseen sukellusveneeseen tammikuussa 1945 Kristiinankaupungin edustalla. Koulutus alkoi helmikuussa, mutta jäi kesken. Törnin loppuvaiheista on erilaisia kertomuksia. Ensimmäisen, Cleverleyn mukaan epätodennäköisen, kertomuksen mukaan Törni olisi lähtenyt Venäjän-rintamalle johtamaan saksalaista merijalkaväen pataljoonaa ja taisteltuaan siellä olisi lopulta antautunut amerikkalaisille ja brittiläisille joukoille miehineen. Toisen, todennäköisemmän, kertomuksen mukaan Törni ei olisi saanut tilaisuutta taistella, vaan olisi suomalaisen toverinsa kera tullut pidätetyksi amerikkalaisen sotilaan toimesta, karannut brittiläiseltä vankileiriltä viikko sodan loppumisen jälkeen ja lähtenyt hakeutumaan Tanskan kautta Norjaan ja lopulta Suomeen.
Anu Vertasen opinnäytetyön mukaan Valpo selvitti Törnin palanneen Saksan sabotaasi- ja vakoilukoulutuksesta vielä Suomeen, mutta Saksan romahtaessa olleen jälleen Saksassa, jossa joutui brittiläiselle vankileirille. Törni karkasi leiriltä ja pakeni Tanskaan, josta hänet palautettiin Ruotsin kautta Suomeen kesällä 1945.
Punainen Valpo pidätti Törnin Turussa, mutta hän karkasi kuljetuksen aikana. Viimein Valpo pidätti hänet Helsingissä maaliskuussa 1946, Törni asetettiin turvasäilöön ja myöhemmin syytteeseen. Törni todettiin syylliseksi maanpetokseen ja laittomaan rajan ylitykseen. Hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, sekä menettämään kansalaisluottamuksensa neljäksi vuodeksi. Vuoden 1947 heinäkuussa Törni pääsi pakenemaan Turun lääninvankilasta, mutta joutui värikkään pakomatkan jälkeen kiinni Oulussa ollessaan matkalla Ruotsiin.
Törni vapautui jo 1948 koeajalle, jota olisi kestänyt vuoteen 1953 ellei presidentti Paasikivi olisi armahtanut häntä 23. joulukuuta 1948.
Ruotsi, kihlaus, Amerikka
Törni päätti lähteä Ruotsiin, jonne ennen häntä useat asekätkentämiehet olivat paenneet. Heitä on myöhemmin kutsuttu Marttisen miehiksi heidän nokkamiehensä, eversti Alpo Marttisen mukaan. Rajan Törni ylitti Torniossa toisen henkilön merimiespassin turvin vanhan upseeritoverinsa, luutnantti Holger Pitkäsen, kanssa. Matka jatkui rautateitse kohti Tukholmaa.
Törni kihlautui Marjansa kanssa 1.1.1950. Kihlajaisissa oli parikymmentä henkeä ja Törnin asepuku salakuljetettiin Suomesta tapahtumaa varten. Sittemmin Marja oli erittäin alla päin Törnin matkustettua Venezuelaan ja Yhdysvaltoihin. Odoteltuaan aikansa, hän lopulta avioitui espanjalaisen lääkärin kanssa. Marja kuoli vuonna 2000 miehensä kanssa traagisesti auto-onnettomuudessa. Hän oli jo saanut kuulla vuoden 1999 etsinnöistä Vietnamissa helikopterin maahansyöksypaikalla ja oli kirjoittanut muistokirjoituksen entisen kihlattunsa mahdollisia hautajaisia varten. Osasto Lauri Törni Perinnekillan edustaja luki muistokirjoituksen Marjan toiveen mukaisesti 26.6.2003 Arlingtonissa (Virginia, USA) tapahtuneessa hautajaistilaisuudessa.
Tienattuaan matkarahansa Törni astui Venetzuelaan suuntaavaan laivaan, s/s Boliviaan. Caracasissa häntä vastassa oli eversti Motti-Matti Aarnio. Caracasissa Törni sai loppukesällä 1950 pestin norjalaiseen rahtilaivaan m/s Libre Villaan, jonka määränpää oli Yhdysvallat.Meksikonlahdella Mobilen kaupungin edustalla Alabamassa hän hyppäsi mereen ja ui rantaan. Törni hankkiutui New Yorkiin, jossa asuvien suomalaisten avulla hän sai töitä muun muassa kirvesmiehenä ja siivoojana.
Vuoden 1953 elokuussa Törni sai oleskeluluvan ja seuraavana vuonna hän värväytyi Yhdysvaltain armeijaan. Hän oli 35-vuotias alokas. Törni sai tykistön peruskoulutuksen Fort Dixissä New Yorkin osavaltiossa. Laskuvarjokoulutuksen hän sai Fort Benningissä Georgiassa.
Erikoisjoukkojen peruskoulutuksen Törni sai Fort Braggin varuskunnassa Pohjois-Carolinassa.
Vuoden 1955 huhtikuussa Törni ylennettiin korpraaliksi ja heinäkuussa hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen. Lauri Allan Törni muutti nimensä Larry A. Thorneksi. Marraskuussa hänet ylennettiin kersantiksi ja hän opetti talvitaistelumenetelmiä Fort Carsonissa Coloradossa. Vuonna 1956 Thorne komennettiin Alpo Marttisen suosituksesta viestiupseerikurssille Fort Gordoniin Georgiaan. Valmistuttuaan kurssilta hänet ylennettiin luutnantiksi. Larry Thorne toimi 10. erikoissodankäynnin ryhmän upseerina Bad Tölzissa Saksan liittotasavallassa 1958–1962.
Vuonna 1962 tammikuussa Pohjois-Iranin vuoristoon syöksyi Yhdysvaltain armeijan de Havilland Otter -lentokone, jossa oli huippusalaisia laitteita. Ensisijainen tehtävä oli käskyn mukaan löytää koneen miehistö. Zagros-vuoristossa 4300 metrin korkeudessa sijaitsevalle maahansyöksypaikalle lähetettiin kaksi vuorikiipeilyryhmää, iranilainen ja länsisaksalainen, jotka epäonnistuivat. Kesäkuussa oli Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen ja kapteeni Larry Thornen vuoro.
Thorne pääsi paikalle kahdeksan miehen kanssa. Thornen miehet löysivät hylyn ja lähistöltä kahden miehistön jäsenen ruumiit. Osa laitteistosta oli kadonnut, Thorne otti talteen loput ja räjäytti koneen hylyn. Myöhemmin paikalta löydettiin vielä kolmas ruumis.
Vietnam ja kuoleman sanansaattaja
Lentoreitin säätä tiedustelemassa ollut forward air controller -kone (FAC) O-1E "Birddog" katosi myös paluulennollaan Danangiin kahden hengen miehistöineen.
Legendat elävät
Onnettomuuspaikka
Yhdysvaltain Joint Task Force Full Accounting -osaston tehtävänä on etsiä kadonneita sotilaita. Pelkästään Vietnamin sodan jäljiltä on edelleen kateissa toistatuhatta amerikkalaissotilasta. Vuonna 1998 Törnin sisaret saivat tiedon, jonka mukaan Full Accounting -osasto oli mahdollisesti löytänyt paikan, jossa Larry Thornen helikopteri tuhoutui.
Phuoc My -kylän asukkaiden mukaan ylhäällä vuorilla, vaikeakulkuisessa maastossa, oli tuntematon helikopterihylky. Heinäkuussa 1999 Full Accounting -osasto lähetti paikalle retkikunnan, johon osallistui myös viiden hengen suomalaisryhmä, joukossa Lauri Törnin sisarenpoika lohjalainen Juha Rajala. Onnettomuuspaikka on viidakkovuorella, lähellä Laosin rajaa. Retkikunta joutui lentämään paikalle helikopterilla, laskeutumispaikan ollessa muutaman sadan metrin päässä onnettomuuspaikasta.
Tutkimustyötä johti antropologi Dennis Danielson, jonka mukaan helikopteri on syöksyttyään jyrkkään rinteeseen, räjähtänyt ja syttynyt palamaan. Paikalta löytyi kovassa kuumuudessa sulanutta alumiinia, ikkunaplexin palasia, patruunoita, luoteja, erilaisia kopterin osia, isoimpana tähtimoottori. Roottorin lavan sarjanumeroista selvisi, että kyseessä oli Törnin helikopteri. Savisesta maaperästä löytyi myös Törnin henkilökohtainen ase, Yhdysvalloissa Swedish K -nimellä kutsuttu ruotsalainen Carl Gustav m/45 -konepistooli. Seulonnassa löytyi myös satoja luun kappaleita ja eurooppalaisittain paikattu hammas.
Miehistön jäännökset kuljetettiin Yhdysvaltoihin ja tunnistettiin keväällä 2003. Törni tunnistettiin hammaskartan, kopterin etelävietnamilais-miehistöstä tunnistettiin kaksi DNA:n ja yksi tuntolevyn perusteella. Koska vainajien kaikkia jäännöksiä ei pystytty tunnistamaan toisistaan, suoritettiin heille yhteishautaus. Tapaus 0174 eli Larry A. Thornen kohtalo oli viimein selvinnyt.
Lauri Törni haudattiin sotilaallisin huomionosoituksin 26.6.2003 Arlingtonin sotilashautausmaahan. Paikalla oli mm. Juha Rajala, Topi Rajala ja Mia Finning-Rajala. Hautakivi sijaitsee alueella ("section") 60 ja kiven numero on 8136. Törnin muistotilaisuus Suomessa järjestettiin 17.7.2003 Säkylässä, Huovinrinteen varuskunnassa. Hänen nimensä ja syntymä- ja kuolleeksijulistamispäivänsä on myös hakattu Malmin hautausmaalla olevan sukuhaudan hautakiveen.
Osasto Lauri Törni Perinnekilta ry:n retkikunta vei Törnin helikopterin onnettomuuspaikalle 3.3.2004 teräksisen muistolaatan suomalaisen sotasankarin kunniaksi. Laatta on kiinnitetty kallioon parinkymmenen metrin päähän maahansyöksykohdasta, noin 830 metrin korkeuteen.
Onnettomuuspaikan koordinaatit ovat 48 PYB 9455 8960. Paikka sijaitsee Vietnamissa Danangista lounaaseen, Valtatie 14:n varrella, Dak Pecin ja Kham Ducin puolivälissä, noin 12,5 km Laosin rajalta.
Samassa Shining Brass -operaatiossa, paluulennollaan lähellä Danangia kadonneen, forward air controller -tehtävissä olleen (FAC) O-1E "Birddog" -koneen onnettomuuspaikka löydettiin jo 1992 paikallisen asukkaan avulla, paikka tutkittiin 1993 ja miehistö tunnistettiin kesällä 2001 (tapaus 0171).
Lähdeaineisto: Robert Brantberg Suuret Suomalaiset Sotasankarit ISBN 978-952-5170-74-0
Kari Kallonen ja Petri Sarjanen Lauri Törnin tarina ISBN 978-952-5170-88-7
Kari Kallonen ja Petri Sarjanen Ristiretki 1965-1999 ISBN 952-5170-50-0
1 kommentti:
Everstiluutnantti Lars Rönnquistin nimi on jutussanne kirjoitettu väärin l. ei ole Rönnqkvist, vaan Rönnquist.
Lähetä kommentti