Karl Lennart Oesch - Suomen pelastaja

Karl Lennart Oesch oli koko 1930-luvun yleisesikunnan päällikkö ja johti sen armeijan kehittämiseen, joka rakensi talvisodan ihmeen. Oesch oli omalaatuinen voittoisa sotapäällikkö.Oeschin johdolla tehtiin ne liikekannallepanosuunnitelmat, jotka olivat Suomen armeijan menestyksen pohjana talvisodassa. Oeschin johdolla yleisesikunta pyrki kaikin keinoin puolutuksen tehostamiseen erityiesti yllätyshyökkäyksen torjuntaan, Saksan hyökättyä Puolaan julistettiin puolutusvoimiin lomakielta, ja Suomi julistautui puolueettomaksi. Puolueettomuusvartiointia tehostettiin syyskuun 9. päivänä kutsumalla palvelukseen elokuussa kotiutetut asmeijakunnan ja rajavartioiston miehet ja määrämällä syyskuussa kotiuttamisvuorossa olleet varusmiehet jäämään palvelukseen. Koko syyskuun ajana maanpuolutusta tehostettiin siirtymällä huomiota herättämättä suojajoukkoryhmitykseen. Oeschin ansiot tässä asiassa ovat olleet kiistattomat, vaikka niistä ei ole näkyvästi kirjoitettu. Hänen esityksestään Mannerheim vei asian niin pitkälle, että esitti jo 22. päivänä suojajoukkojen keskittämistä rajalla. Tähän poliittinen johto ei ollut vamis, mutta pehmeni nopeasti.

Sodan syttymsipäivänä Oesch allekirjoitti käskyn meirivoimien komentajalle Suomen aluevesien miinoittamisesta. Oesch allekirjoitti joulukuun alkupäivinä erittäin merkittäviä ja kauaskantoisia käskyjä. Tällaisia olivat käsky Osasto Talvelan perustamisesta ja suuntaamisesta Ilomantsiin, käsky Talvelan alistamisesta suoraan päämajalle ja käski Pohjois-Suomen ryhmälle lyödä Suomussalmelle tunkeutunut vihollinen.
Alkuhapuilun jälkeen suomalaiset saavuttivat loistavat voitot Tolvajärvellä ja Sallan suunnassa. Venäläisten tappiot olivat sitä luokkaa, että puna-armeijassa pantiin toimeen puhdistuksia, joiden yhteydessä kaiken arvoisia sotilaita ammuttiin rivin edessä.
Maailma ihmetteli Suomen sankarillista taistelua ja puna-armeijan maine ryvettyi.

Hän voitti talvisodan lopulla Viipurinlahdella torjuntataistelun, johti elokuussa 1941 armeijakuntansa Suomen historian suurimpaan voittoon, löi keväällä 1942 ylivoimaiset neuvostojoukot Syvärillä ja johti asemasodan aikana Aunuksen ryhmää.

Saksa miehitti keväällä 1940 Tanskan ja Norjan sekä löi lansiliittoutuneet Ranskassa, ja Neuvostoliitto kiristi otettaan Baltiassa. Baltian maat miehitettiin kesäkuussa ja ne julistettiin neuvostotasavalloiksi. Lisäksi Neuvostoliitto otti Romanialta Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan. Kesäkuussa Molotov vaati, että Ahvenanmaansaaret oli demilitarisoitava.

Saksalta apua

Suomi ilmaisi jo kuhtikuussa 1940 hätätilanteessa Saksalle halunsa ostaa aseita ja muita sotatarvikkeita. Yleisesti pelättiin, että Neuvostoliitto pyrkisi miehittämään maan. Kesäkuussa somittiin kauppasopimus, jossa Saksa varasi Petsamon nikkelistä 60 prosenttia. Hitler pelasti Suomen marraskuussa 1940. Ulkoministeri Molotov nimittäin neuvotteli 12. ja 13. päivinä Berliinissä Hitlerin ja von Ribbebtrobin kanssa, Hän pyysi keskustelujen aikana selvitystä Suomen suhteen, koska Saksa oli poikennut etupiirjaosta. Hitler ilmoitti, että Saksa ei halua minkäänlaista sotaa Itämeren piirissä. Mannerheim antoi joulukuun lopulla yhteistominnan kehittelyn kenraailuutnanti Heinrichsin tehtäväksi sivuuttaen Talvelan. Heinrichs torjui ajatuksen suomalaisten osallistumisesta operaatioon Leningradia vastaan, mutta piti puolestaan tärkeänä Hangon valtaamista.

Varhain aamulla kesäkuun 22. päivänä 1941 Saksan asevoimat vyöryivät Neuvostoliiton alueella kaikkialla Itämeren ja Mustameren välillä. Suomen kannalta Neuvostoliiton ilmavoimat pelastivat tilanteen pommittamalla 25. kesäkuuta viittätoista paikkakuntaa. Suomi saattoi nyt "hyvällä omallatunnolla" todeta olevansa sodassa.

Oeschin joukot etenivät nopeasti ja ryhtyivät väistyvän vihoillisen takoo-ajoon. Elokuun 30. päivänä Viipurissa pidettiin voitonparaati. Voitonparaatin aikana ja välittömästi sen jälkeen Oeschin joukot iskivät yhtenään pakenevia vihollisia vastaan. Oeschin joukot olivat jo katkaisseet 43. 115. ja 123. divisioonan maayhteydet Leningradiin. Neuvostojoukkojen pyrkiessä etelään syntyi rajuja taisteluja, joiden aikana paljastui todellinen suurvoitto. Syyskuun alussa venäläiset antautuivat joukoittain. Suomalaiset ottivat 9325 sotavankia ja hautasivat taistelualueelle 7535 kaatunutta puna-armeijalaista.

Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu

Suurimman tehtävänsä Oesch sai kesällä 1944, kun Karjalan kannaksen puolustus oli murtumassa neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen alle, Mannerheim kutsui hänet Suomen pelastajaksi ja ja suurhyökkäys pysähtyi.
Kesällä 1944 Oesch komensi kaikkien aikojen suurinta suomalaista sotatoimiyhtymää, Kannaksen joukkoja, ja pysäytti puna-armeijan. Näin Suomen poliittinen johto sai mahdollisuuden sodasta irtautumiseen. Loistavien voittojensa ansioista Oesch tunnetaan hyvin Sveitsissä ja Saksassa. Sodan jälkeen Oeschin ansiot himmennettiin poliittisista syistä. Hän kävi vankilatuomion jälkeen 1940-luvun lopulla suuren taistelun itsensä kanssa siitä, kannattaako tällaista kansakuntaa palvella. Isänmaantakkaus voitti, ja elämänsä loppuun asti hän työskenteli henkisen maanpuolutuksen hyväksi.

Isänmaa unohti

Sodan jälkeen isänmaa unohti nämä teot, Oesch pantiin vankilaan ja jopa eläkkeen maksua vitkuteltiin.
Päämajan määräyksestä käynnistettiin syksyllä 1942 tutkimukset Oeschin alaisten komennossa olleiden sotavankileirien vankisurmista. IV Armeijakunnan esikunnan linnoitusoasto oli antanut 19. marraskuuta 1941 käskyn, jonka mukaan "niskuroivat vangit oli heti teloitettava työpakalle" ja mainitsi käskylle olevan Oeschin suostumus. Käskyn mukaan myös toimittiin. Näistä ja muista lukuisista surmista johtuen armeija käynnisti tutkimukset, jotka valmistuivat keväällä 1943. Yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichs piti kuitenkin paperit itsellään eikä ryhtynyt oikeustoimiin. Syys-lokakuun vaihteessa 1944 Päämajan sotavankikomentaja, eversti Sulo Malm poltti Oeschin käskystä sekä Yleisesikunnan että Päämajan kappaleet tutkimusasiakirjoista.
Sodan jälkeen kesäkuussa 1945 Sotavankileirien tutkimuskeskus aloitti tutkimukset uudelleen. Oesch sai pyynnöstään eron puolustusvoimista syyskuussa. Lokakuun alussa tutkimuskeskus määräsi hänet pidätettäväksi ja sotaylioikeuteen, mutta pidätyksestä vihjeen saanut Oesch pakeni. Hän pyrki Ruotsiin, mutta myrskyn ja vuodon vuoksi häntä kuljettanut moottorivene joutui kääntymään takaisin. Oesch ilmoittautui itse poliisille. Käynnistyneessä laajassa oikeudenkäynnissä Sotaylioikeus tuomitsi Oeschin 19. heinäkuuta 1946 "yksin teoin tehdystä" yllytyksestä 17 tappoon, tuomiona 12 vuotta kuristushuonetta. Korkeimmassa oikeudessa 1. helmikuuta 1948 tuomio aleni ja Oesch sai kolme vuotta vankeutta yksin töin tehdystä 17 sotavangin kuolemantuottamuksesta. Surmaamiset olivat suorittaneet Oeschin alaiset useammassa eri tilanteessa.

(Huom. Eero Nero ei ollut Lennart Oeschin vävy, vaikka joissakin tiedoissa näin väitetään.)

Lähdeaineisto Helge Seppälä: Karl Lennart Oesch - Suomen pelastaja ISBN951-20-5321-7