Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa 1941-1944

Sotavankitutkija, filosofian lisenssiaatti Timo Malmi tarkastelee kirjassaan suomalaisten sotavankien kohtaloa. Hän perustaa aineistonsa neuvostoliittolaisiin ja suomalaisiin arkistohihin, mutta yhtä lailla 28 sotavangin puheenvuoroon, jotka kirjalija Malmi on kohdannut tutkimustyönsä aikana.
Palasivatko kaikki sotavangit?- kysymys kiinnostaa edelleen. Malmi esittää suomalaisiin arkistohin perustuvaa uutta aineistoa.

Kirjan historiallisessa katsauksessa tarkastellaan suomalaisten sotavankeutta Neuvostoliitossa yleisesti. Taustalla on paljon venäläisiä lähteitä. Suomalaisten näkökulmasta dokumentit ovat syntyneet pakon alla.

Yleistä tilanteesta

Sodan alkaessa suomalaisissa riveissä oli runsas puoli miljoonaa sotialsta. Sodan kuluessa palvelukseen astui uusia ikäluokkia. Puolutustusvoiman taistelutappiot olivat noin 202 000 henkeä, joista kaatuneita ja kadonneita noin 59 000 ja haavoittuneita noin 158 000 henkeä. Sotavankeuden lasketaan kokoneen noin 3 400 miestä, joista viisi oli naisia.

Suomalaisia, vapaaehtoisesti sodan kuluessa Neuvostoliiton puolelle siirtyneitä loikkareita oli vajaa kolmesataa. Ryhmän ydinjoukon muodostivat syksyllä 1941 Onkamusjärvellä puolta vaihtaneet kommunistimieliset. Muutama sata miestä oli juuri tuotu Riihimäen vankilan turvasäilöstä, joista runsas viisikymmentä karkasi Neuvostoliiton puolelle. Onkin sanottu, että he olivat sodan alussa jääneet "väärälle puolelle".

Suomalaisia sotavankeja Neuvostoliiton virallisen tilaston mukaan oli 2 377. Kotimaahan palautettiin 1 969 henkeä. Sotavankeudessa kuoli 403 ja viisi sotilasta sai tuomion "suorittamiensa rikosten takia", mutta 1944-1945 heidät vapautettiin ja palautettiin kotimaahansa.
Timo Malmi kertoo kirjassaan, että suomalaisia joutui vangeiksi 3 402, leirillä kuoli 1 388 ja kotiutettuja 1 938. Lukujen eron virallisiin lukuihin selittää se, että neuvostoliittolaisissa tilastoissa otetaan huomioon vain ne sotavangit, jotka selvisivät leirille saakka.

Suomalaisten sotavankileirit ja sairaalat

Tutkija Ljudmila Nosyrev on esittänyt venäläisiin lähteisiin perustuvan luettelon leireistä ja sotalassairaaloista.

Leirit
27 Pavshinon asema Krasnogorsk, Moskovan alue. Leirillä kuoli 5 suomalaista.
58 Oitman, as, Zubova Poljanan alue, Mordovia, 38 kuollutta
67 Sverdlovskin laue, 7 kuollutta
74 Shonihan, as Orankin kylä, Gorkin alue, 32 kuollutta
75 Uvan as. Rjabovon kylä. Udmurtia, 7 kuollutta
82 Voronezh, FPPL(= rintamana vast,otto ja siirtoleiri, Umanin as Voronezhin alue 2 kuollutta
84 Monetnajan as, Asbest, Sverdlovskin laue, 63 kuollutta
89 Jakeluleiri 89 Kapustin Jar. Stalingrad, alue 89 Tshuvashia, 11 kuollutta
95 Usman, Voronezhin alue, 7 kuollutta
99 Karaganda Ugolnajan as. Spasskin tehdas, Karagandan alue, 195 kuollutta
100 Zaporozjhe, Ukraina, 1 kuollut
101 (Vjatka) Kaiskin piiri, Kirovin alue, 1 kuollut
126 Nikolajev Ukraina, 1 kuollut
135 FPPL 135 - Rzhev, sittemmin Volosovan kylä, Leningradin alue, Leiri 135 Ahtme Eesti, 4 kuollutta
157 Bokstogorsk, Leningradin alue, kolme kuollutta
158 Tsherepovets Vologdan alue, 103 kuuollutta
224 Velsk Argangelin alue. 1 kuollut
270 Borovitshi, Norgorodin alue, 8 kuollutta
339 Leningrad, 1 kuollutta
Aktjubinsk, Orenburgin alue, 8 kuollutta
Unzhan leiri Suhobezvodnajan as. Grokin alue, 11 kuollutta
UNKVD:n vankila Leiningradin alue, 4 kuollutta

Sairaalat

735 Ojatin as. Kirovin alue (Alehovsthina), 1 kuollut
1011 Kiviali, Estonia, 4 kuollutta
1035 Martukin as, Aktjubinskin alue, Kazakstan, 8 kuollutta
1773 Bystrjazhin as, Kirovin alue, 2 kuollutta
1825 Tsherepovets, Vologdan alue, 33 kuollutta
2074 Pinjugin as. Kirovin alue, 4 kuollutta
2222 Leningrad, 1 kuollut
2851 Usta, Gorkin alue, 2 kuollutta
2989 Kameshkhovon kylä, Ivanonvon alue, Derbenovon as, 2 kuollutta
3007 Fosforitnajan as. Kirovin alue, 2 kuollutta
3064 Kozlovka, Tshuvashia, Tjurjeman as, 4 kuollutta
3757 Shumihan as, (Tseljabisnkin alue, 1 kuollut
3808 Boksitogorsk, Leningradin alue,(FPPL 157), 2 kuollutta
3810 Borovitsh, Novgordin alue (FPPL 270), 9 kuollutta
4379 Riika Latvia, 2 kuollutta
5091 Tserepovets, Vologdan alue, 2 kuollutta
Neuvstoliiton leireillä kuoli suomalaisia 1 388 miestä. Kuolleisuusprosentti oli 40,1.

Sotavankien kertomaa

Sotavanki kertoo rintamalla tapahtuneesta kuulustelusta: "Olin vankina maakuopassa, jonne koko ajan satoi vettä. Kuullusteltiin ja joka toinen päivä kävin teloitettavana. Minua istutettiin kesävaatteissa yli 20 asteen pakkasessa. Ei saanut nukkua. Olin puoli vuotta kuulusteluissa ennen kuin pääsin leirille. Maavankilassa oli pimeää, ruoka kurjaa, Kunto huonontui ja haavat vuotivat. Valvotettiin. Tyly ja kova kohtelu. Kun pyörryin, sairaanhoitaja sanoi; Mies sairaalaan tai ruumishuoneelle."

Sotavankina ollut Esko Boxberg kertoo: "Kalkkikaivoksilla painoin 42 kk. Käsivarret olivat kuin viulun strokat. Polvi kuin lantti kahdenkepin välissä. Olkapäät kummalliset nipukat, mutta töitä piti tehdä, Sitä kesti vaian, kun piti. Nuoruus on sellainen."

Uhkailuja ja suoraa väkivaltaa käytettiin enemmän rintamaoloissa kuin leireillä. Rintaman läheisyydessä puhuteltiin yleensä pistooli pöydällä. Joillekin järjestettiin valeteloituksia. Pahonpitelyt olivat yleisimpiä vanfiksijoutumisen yhteydessä. Joku saatettiin ampuakin.
Sotavangit piti muuttaa neuvostoliiton ystäviksi. Leireillä kasvatustyöstä vastasivat kansalliset poliittiset komissaarit apunaan yliloikkarit. Perussyhmänä oli kommunistit.

Yksiselitteisesti loikkareita oliva ne noin 70 SKP-myötäilijää, jotka jo vankilassa olvat tehneet päätöksen loikata, kun pääsevät rintamalle. Humalssa rajan ylitti yhdeksän miestä. Heimosotureista ja venäläisistä värvätyistä yli loikkasi 30 henkeä.

Palautetut sotavangit painoivat lopulta alle 40 kg. Moni heistä olikin vain luuta ja nahkaa.

Onko sotavankeja yhä palauttamatta?

Suomalaiset ovat yrittäneet Moskovan lähetystönkautta saada tietoja mahdollisista sotavangeista. Lähetystölle on jätetty venäkielinen teidustelukaavake, jossa oli tiedot 3 756 kadonneesta, joiden suomalaiset olettivat olevan sotavankeudessa. Suomen suurlähettiläs pyysi listalla olleiden kohtalon selvittämistä. Listaa täydennttiin vuoteen 1947, jolloin oli tiedustelut kaikkiaan 3 939 sotilaasta. Kaikkiin tiedusteluihin saatiin kielteinen vastaus. Suomalaiset eivät luovuttaneet, vaan valmistivat ja luovuttivat vielä vuoden 1947 lopussa Neuvostoliiton ulkoministeriölle listan, jossa oli 4 432 nimeä. Uusia nimiä oli lähes 500.

Urho Kekkonen otti sotavankiasian esille Josef Stalinin kanssa. Stalin oli vaihtanut pari sanaa varaulkoministeri Andrei Gromykon kanssa ja sanoi antavansa viipymättä selvittää asia. Mitään merkittävää ei tapahtunut.

Monien yritysten jälkeen helmikuussa 1954 Neuvostoliitto luovutti 62 suomalaista, jotka oliva kärsineet tuomionsa. Kun näitä suomalaisia kuulusteltiin niin saatiin tietää heidän tunteneen Neuvostoliitossa ainakin 16 suomalaista sotavankia, joita ei vielä ollut palautettu. Elokuussa 1955 rajan yli palasi 27 henkilöä, joista sotavankeja oli neljä.

Urho Kekkonen otti ensimmäisellä matkallaan presidenttinä vuonna 1958 sotavangit taas käsittelyyn. Korpraali Reino Lahtinen palasi vuonna 1958. Miksi sotavankeja jäi palauttamatta?