Sotavangit Suomessa 1941-1944

Eino Pietola on kirjoittanut kirjan Sotavangit Suomessa 1941-1944. Kirjan takakannessa olevassa tekstissä lukee muun muassa: Järkyttävä dokumentti kauan vaietuista asioista. Tunnetun sotakirjailijan, Eino Pietolan, järkyttävä teos perustuu salaisiin asiakirjoihin 64.188 venäläisen sotavangin kohtelusta Suomessa vuosina 1941-1944. Kirjassa kerrotaan kuinka sotavankiasioiden hoito Suomessa järjestettiin, mikä oli suojeluskuntien rooli siinä, mihin ja miten vankileirejä perustettiin. Arkaluontoinen asia käsitellään kokonaan. Asiallisesti ja tarkkoihin tutkimuksiin perustuen Pietola kertoo sotavankien käytöstä työvoimana, vankien huonosta asemasta - nälkä, sairaudet ja joukkokuolemat, vankien ja siviilien suhteista sekä leireillä käytetyistä rangaistusmuodoista. Suomalaisten harjoittama rotuerottelu on arkaluontoista menneisyyttämme.

Pietolan tutkimukseen liittyy myös sen selvittäminen millaisissa oloissa ja kenen toimesta noin 18 700 sotavankia menehtyi maamme sotavankileireillä. Leireillä kuolleiden sotavankien joukkohautoja on sadalla paikkakunnalla maassamme sekä Itä-Karjalassa ja luovutetuilla alueilla Kannaksella ja Laatokan Karjalassa.

Sotavankileirien perustaminen

Eversti A. E. Martola lähetti 28.6.1941 suojelukuntapiirien esikunnille käksykirjeen sotavankileirinen kiireellisestä perustamisesta seuraaville paikkakunnille:
Sv.leiri 5 Orimattilan Heinjoelle 300 vangille
Sv. leiri 6 Tuusulan Vanhalaan 200 vangille
Sv.leiri 7 Karkkilaan 150 vangille
Sv. leiri 15 Peräseinäjoelle 150 vangille
Sv. leiri 20 Paavolaan 400 vangille
Sv.leiri 21 Liminkaan 1000 vangille
Käskyn mukaan leirien tuli olla toimintavalmiina 2.7.1941.
29.6.1941 sotavankilerit olivat valmiina jo
Sv.1 Köyliössä, lähin rautatieasema Peipohja
SV. 2 Karvialla, lähin rautatieasema Parkano
Sv 3 Huittisissa, lähin rautatieasema Huittinen
Sv. 4 Pelsolla, lähin rautatieasema Nuojuan pysäkki
Sotasairaala Kokkolassa oli varattu vankeja varten.

Eversti A. E. Martolan 30.6.1941 allekirjoittamalla käskyllä perustettiin Lahden suojeuskuntapiirin alueelle Nastolaan 2000 vankia käsittävä sotavankien Järjestelyleiri nro 1. Toinen samankokoinen sotavankien järjestelyleiri nro 2 perustettiin Pieksämäelle.

Kotijoukkojen esikunta oli 12.7.1941 laatimansa ilmoituksen mukaan valmis ottamaan vastaan noin 24 000 sotavankia, jotka sijoitettaisiin seuraaville leireille:
Sv.1 Köyliö 500 vankia
Sv 2 Karvia 700 - 3000 vankia
Sv 3 Huittinen 2500-4000 vankia
Sv 4 Pelso 2000 vankia
Sv 5 Orimattila 300 vankia
Sv 6 Tuusula 200 vankia
Sv 7 Karkkila 150 vankia
Sv 8 Kolosjoki 1500 vankia
Sv 9 Kemi Ajossaari 5000 vankia
Sv 14 Isokyrö 400 vankia
Sv 15 Peräseinäjoki 300 vankia
Sv 17 Rautalampi 700 vankia
Sv 18 Kälviä 200 vankia
Sv 19 Kiuruvesi 400 vankia
Sv 20 Paavola 400 vankia
Sv 21 Liminka 1000 vankia
Sv..järj. 1 Nastola 2000 vankia
Sv. järj. 2 Pieksämäki 2000 vankia

Suuria vankimääriä yhdellä kertaa

Porlammin motista antautui yli 3000 vankia, ja suomalaisen armeijakunnan yhteiskyökkäyksissa Kannaksella saivat joukot rannikkoseudulta 1200 vankia ja Inonniemen motista 1500 vankia. Suomalaiset saivat Karhumäen operaatiossa 2800 sotavankia ja Aunuksenlinnan valtauksessa noin 1200 vankia.

Sotavankileireillä oli 2.8.1941 1459 vankia. 9.8.1941 3047 vankia. 16.8.1941 4714 vankia. 23.8.1941 7995 vankia. 23.8.1941 sotasairaaloissa oli 486 vankia. Elokuun lopulla 1941 sotavankileireillä ja sotasairaaloissa oli yhteensä 10 321 vankia, mistä haavoittuneita tai sairaita oli 2 162 eli 20,9 %. Helmikuun lopulla 1944 sotavankileireillä, alaleireillä ja työpisteissä oli noin 29 580 sotavankia, Sotasairaaloissa ja keskitysleireillä oli 2 800 vankia. Saman vuoden lopulla Neuvostoliittoon luovutettiin yhteensä 44 453 sotavankia.

Kokkolan sairaala oli sijoitettu kaupungissa eri paikkoihin:
Osasto 1 toimi Chydeniuksen kansakoululla
osasto 2 Renlundin kansakoululla
osasto 3 Ruotsalaisella yhteiskoululla
osasto 4 Suomalaisella kansakoululla
osasto 5 Työväentalolla
osasto 6 Yhteislyseolla

Kalajoen Rahjassa alaleiri

Lohjan Kalkkitehdas sai pyytämänsä 150 sotavankia töihin sotavankileiri 7:ltä Karkkilasta. Oulun kaupunki sai 400 sotavankia sotavankileiri 19:stä Merikosken voimalaitoksen rakennustöihin sekä Toppilan satamatöihin.

Vankiryhmiä oli myös maataloustöissä muun muassa Nastolassa 300 sotavankia, Naarajärvellä 250, Karvialla 325, Pelsolla 457, Orimattilassa 140, Värtsilässä 850, Kurkijoella 484, Kirvussa 521, Sortavalan maalaiskunnassa 988, Impilahdella 399 ja Kälviällä 100.
Sotavankileirit perustettiin myös Kurkijoen kunnan Elisenvaaran Räihävaaralle. Leiri numero 13 oli perustettu Kirvunkuntaa Ylikuunuun.

Yhdellä sotavankileirillä saattoi olla varsin laajalla alueella alaleirejä sekä työmaaleirejä, Pääleiri oli Suomussalmen Haukiperässä ja alaleirejä ja työmaaleirejä oli seuraavissa paikoissa: Hyrynsalmi, Juntusranta, Korpijärvi, Vuolijoki, Sotkamo, Kursma, Vasovaara, Tuhkala, Taivalala, Vuonninen, Oterma, Rokua, Kajaani, Vuokkiniemi, Taivalkoski, Rahja, Pesiö, Hyrynkangas, Säräisniemi, Petäisenniska. Keskimääräinen sotavankeus aika venäläisillä oli 28 kuukautta.

Harkittua mielivaltaa

Jos sotavankileirin päällikkö katsoi, ettei tehtyä rikkomusta voitu sovittaa kurinpitorangaistuksella, hän määräsi sotavangin syytettäväksi ja tuomittavaksi sotatuomioistuimessa. Kenttäoikeudet langettivat kuolemantuomioita, jotka sotapoliisti toteuttivat määräpaikoilla, leirien hautausmaan läheisyydessä.
Kotijoukkojen esikunta lähetti luettelon niistä sotavangeista, jotka oli todettu suomalaisiksi ja joista valtiollisen poliisin oletettiin olevan kiinnostuneita. Heitä epäiltiin maamme yhteiskuntajärjestyksen vastaisesta toiminnasta. Kysymys oli maanpetokseen tai sotapetokseen syylliseksi epäiltyjen toiminnasta.

Raipparangaistus oli julkinen tilaisuus toisin kuin sotavankien teloitukset, joihin sivullisia ei päästetty katsomaan. Raipparangaistusta varten komennettiin kaikki kyseisen leirin sotavangit ulos suljettuun muodostelmaan, joka ainakin Sv.leirillä 32 oli eräänlainen paraatimuodostelma. Vangit seisoivat nelirivissä aukiolla parakkien edustalla, Aukion keskellä oli korokkeeksi asetettu lava, jonka päälle vangin tuli asettua vatsalleen ylävartalo osittain paljaana.
Raipan muodosti pitkään puuvarteen sidottu nippu päällystttyä kupari- ja teräslankaa, Raipalla annettu voimakas isku kohdistettiin vangin selkään. Raippa ei rikkonut luita, mutta aiheutti ankaraa kipua. Raipaniskujen lukumäärä oli ilmoitettu ennakkoon rangaistavalle ja iskijälle. Sv. 32:lla raipaniskujen antajana toimi muuan isokoinen alikersantti. Hän löi voimiensa takaa, Jotkut vangit huusivat kivusta, toiset taas kestivät kivun ääntäkään päästämättä. Raipparangaistus oli erittäin inhottava julkinen kuritusmuoto.

Muina rangaistuskeinoina käytettiin sotavangin seisottamista asennossa, painava reppu harteilla. Samaa rangaistusta käytettiinmyös suomalaisiin sotilaisiin ns. kovennettuna rangaistuksena. Myös simputusta käytettiin rangaistuskeinona vankeihin. Varsin jokapäiväinen rangasitus oli ylimääräisen työn teettäminen vapaa-aikana.

Neuvostoliittolaisia sotavankeja on sotaylioikeudessa tuomittu yhteensä 201.Näistä kuolemaan tuomittiin 82. Kenttäoikeuksissa tuomittiin kaikkiaan 312 sotavankia. Kuolemantuomion sai 242. Sotavankiuhrien suurimmat joukkohaudat ovat nykyisen Suomen alueella. Näissä haudoissa on yhteensä 12 415 vainajaa. Itä-Karjalassa sekä Kannaksen ja Laatokan Karjalassa olevien sotavankileirien yhteydessä on yli 6000 vainajaa.

Venäläisten sotavankien hautoja on Pieksämäellä, jonne on haudattu 2813 vankia. Kemin Ajossaareen on haudattu 1671, Lappeenrantaan 1352, Nastolaan 1055, Kemijärvelle 485, Sodankylään 268, Karvialle 269, Poriin 319, Kuusamoon 365, Kokkolaan 649, Kannukseen 184, Ylivieskaan 120, Valaan 130, Rovaniemelle 277. Tässä vain suurimpia joukkohautoja mainittuna.

Sotavankien kuolleisuustilasto

1.7.1941 - 31.12.1941 2 369 kuollutta sotavankia
1.1.1942 - 30.06.1942 11 863 kuollutta sotavankia
1.7.1942 - 31.12.1942 3 063 kuollutta sotavankia
1.1.1943 . 30.6.1943 521 kuollutta sotavankia
1.7.1943 - 31.12.1943 210 kuollutta sotavankia
1.1.1944 - 30.6.1944 185 kuollutta sotavankia
1.7.1944 - 25.11.1994 116 kuollutta sotavankia
Kuolinaika tuntematon n. 350 sotavankia.

Yhteensä sotavankeudessa kuoli noin 18 700 sotavankia. Muonitushuolto ei toiminut vahvistettujen muonitusohjeiden mukaan. Kuoleisuutta lisäsi myös sairaanhoidon heikkous, koska vain osa nälkäpotilaista pääsi sairaaloihin.

Toiminta Itä-Karjalan miehitetyillä alueilla

Venäläisille tai karjalaiselle siviiliväestölle langetettiin peräti 58 kuolemantuomioita yhteyksien pitämisestä partisaaneihin tai vakoilusta. Elinkautisia kuritushuonerangaituksia annettiin 43 tapauksessa ja lisäksi on 47 tapausta sotapetoskesta tai yllytyksestä sellaiseen. Valtaosa näistä tuomiosta annettiin Äänislinnassa, jonne oli kuuteen eri leiriin pakkosiirretty yli 18000 venäläistä siviilihenkilöä. Lisäksi Äänislinnassa oli Karjalan Armeijan alainen sotavankileiri, jossa oli 1500 - 2000 sotavankia.

Asiakirjojen mukaan kahden vartiosotilaan lausunto riitti selvittämään sotavangin ampumisen.
Uhtuan rintamalinjalle vievän maantien laitamilta oli tavattu viisimiehinen vihollispartio liikennettä laskemasta. Koko ryhmä antautui vangeiksi. Vangit tuotiin Sv.leiri 32:een. Kenttäoikeus tuomitsi heidät teloitettavaksi. Ainoastaan suomea puhuva karjalaispoika säilyi hengissä. Kyseessä oli puhtaasti sotavankeihin kohdistunut teloitus.Tuomitut teloitettiin ampumalla. Sotavankien mielivaltaisista teloituksista ei ole tallennettu asiakirjoja.

Kun etsitään todellisia syitä venäläistä kansallisuutta olevien sotavankien ja siviilivankien poikkeuksellisen suureen kuolleisuuteen suomalaisissa sotavankileireissä tai siviiliväestön keskitysleireissä Itä-Karjalassa, ei voida sivuuttaa niitä lähtökohtia, joilla suomalaisia kasvatettiin nationalistiseen henkeen. Näiden lähtökohtien ja nationalistisen ideologian yhteensovittaminen synnytti äärimmäisen "ryssävihan" ja halveksunnan venäläisiä ihmisiä kohtaan.

Lähdeaineisto: Eino Pietola Sotavangit Suomessa 1941-1944 ISBN 951-20-2977-4