Laillistettua rosvousta

Suomessa on maksettu pankkitukea jo 80 miljardia, kirjoitaa Tapani Hautamäki kirjassaan. Nämä rahat eivät ole voineet häipyä taivaan tuuliin, vaan jotkut ovat rahastaneet häikäilemättömästi. Talousrikollisuus on Suomessa noussut valtaviin mittoihin, mutta jostain syystä yhteiskunnassa ei haluta puuttua tällaiseen toimintaan. Syykin siihen on selvä. Ylimmät poliittiset päätöksentekijämme ja heidän mukanaan koko virkakoneistomme on osoittanut läpeensä korruptoituneeksi osaksi tuota järjestelmää, kirjoittaa Hautamäki.

Alavieskalaista sntyperää oleva mainostoimiston toimitusjohtaja kertoo kirjassaan siitä, kuinak voimaton yhteiskunta on talousrikollisuuden ja korruption edessä. Pääasiallisena esimerkkinä hänellä on Sotkamon Nuuasjärven rantamesikkoon kuin taikurin kädenpyyhkäisyllä noussut Katinkulta, jonka noin 700 miljoonan markan omaisuus siirtyi SKOP-kiinteiestöt Oy:lle 190 miljoonalla markalla, Taistelua oikeuden puolesta yhteiskuntaa vastaan Hautamäki kuvaa kirjassaan Daavidin ja Golajtin taisteluksi, mikä on tuonut runsaasti esiin asioita, joita ei koskaan olisi voinut kuvitella esiintyvän meidän länsimaisessa oikeusvaltiossamme. Se on osoittanut aikaisemmin yleisesti arvostetun pankki-insituutiomme käsittämättömän häikäilemättömäksi oman edun tavoittelijaksi ja saalistajaksi, joka saalistaessaan syyllistyy sellaiseen taloudelliseen, moraaliseen ja henkiseen tuhoamiseen, jollaista ei olisi voinut uskoa tapahtuvan tässä maassa. Vielä pahempaa ja järkyttävämpää on kuitenkin se, että ylimmät poliittiset päätöksentekijämme ja heidän mukanaan koko virkakoneistomme on osoittanut läpeensä korruptoituneeksi osaksi tuota saalistusjärjestelmää. Emme me muutamia vuosia sitten voineet usko sitäkään, että joudumme tukemaan pankkejamme kymmenien miljardien edestä.

Ei Daavidkaan vooinut aluksi uskoa, että hän saisi oiekutta vedotessaan ministereihin, pankkitarkastusvirastoon, vakuusrahastoon, eduskunnan oikeusasiamieheen. Apua ei ole tullut mistään. Vähitellen totuus paljastui. Yhteiskunnassamme on tapahtunut kaikkien aikojen suurin taloudellinen huijaus. Tuossa huijauksessa siirrettiin miljardien edestä omaisuutta toisiin käsiin. Menettäjinä olivat pienet yritykset ja tavalliset kansalaiset. Hyötyjinä olivat pankit ja niiden lähitahot ja saalistuksen mahdolliseksi tekevä poliittinen eliitti. Daavidin ja Golajtin sota on osoittanut, että veronmaksajien varoilla rahoitetaan toimintaa, joka yksiselitteisesti ja tarkoituksellisesti kaatta yrityksiä, kasvattaa työttömyyttä ja lisää entisestäänkin veronmaksajien taakkaa. Yhteiskunta on voimaton talusrikollisuuden ja korruption edessä, koska sitä ei voi uskoa todeksi. Eihän tällaista voi tapahtua Suomessa. Sen osoittaa kiistatta Katinkullan kaappaus. On kuitenkin muistettava, että Katinkulta on vainesimerkki. Vastaavanlaisia on maa täynnä.

Voimme ottaa esimerkiksi Katikullan ja Modulan, kirjoittaa Tapani Hautamäki. SKOP kaatoi molemmat yritykset. Katinkulta oli ennen kaatumistaan likviditeettikriisissä, mutta siitä olisi selvitty suhteellisen vähäisellä lisärahoituksella. Sitä paitsi sen varat olivat kolme kertaa velkoja suuremmat. Modula oli alansa parhaiten menestyviä yrityksiä. Sillä ei ollut minkäänlaisia taloudellisia vaikeuksia ennen SKOP:n tahallaan aiheuttamia luottotappioita. Modulalla oli varaa ostaa viidellä miljoonalla markalla Katinkullan osakkeita. Kun parin vuoden päästä tarkasteli konkursseja, niin voi kiistatta osoittaa,, että konkurssit oli aiheuttaneet kansantaloudellisia tappioita. Ne ovat lisänneet veronmaksajien pankkituen määrää, pienentäneet tuotantoa ja kasvattaneet työttömyyttä. Tappiot ovat yksiselitteisen selviä. Esimerkit koskettavat yksityisiä yrityksiä ja on selvää, etteivät ministerit voi ruveta henkilökohtaisesti hoitamaan jokaisen yrityksen asioita. Heidän tulisi kuitenkin tajuta, ettei kysymys olekaan pelkästään vain näistä yrityksistä. Ne ovat esimerkkitapauksia satojen, kenties tuhansien samankaltaisten joukossa, kirjoittaa Hautamäki. Hänen mukaansa asioista on keskusteltu Iiro Viinasen, Esko Ahon, Seppo Kääriäisen ja Tytti Isohookana-Asunmaan kanssa. Tytin kanssa keskustelu päättyi lyhyeen. Kun Seppo Juurikko soitti hänelle, ministeri tokaisi,että hänen ei ole koskaan Katinkullassa käynyt eikä aio käydäkään. Katinkullan kannalta tämä voi olla pelkästään hyvä asia, mutta kyllä ministerinkin luulisi jo asemansa puolesta olevan jonkin verran kiinnostunut kotilääninsä talouselämästä.

SKOP ja Arsenal käyttivät poliittisten päätöksentekijöittemme niille ohjaamaa veronmaksajien rahaa häikäilemättömästi palvelujen ostamiseen mm. tilintarkastus- ja asianajotoimistoilta. Pankkien konkurssiin ajamien yritysten konkurssipesien hoitamisesta ja erityistilintarkastusten pitämisestä on tullut todellinen kultakaivos sellaisille asianajajille ja tilintarkastajille, jotka kiinnittävät huomionsa oikeisiin asioihin eivät nuuski pankille kiusallisia asioita. Pankit teettävät säännöllisesti kaikissa kaatamissaan yrityksissä erityistilintarkastuksen. Tilintarkastajat kyllä tietävät millainen tilintarkastuskertomu on kirjoitettava. Pesänhoitajien tehtävänä on ollut torjua kaikki mahdolliset oikeudenkäynnit päävelkojan asemassa olevaa pankkia vastaan. SKOP siirsi juuri ennen Katinkullan konkurssia ainakin 20 miljoonan markan tontin itselleen 6,5 miljoonalla markalla. SKOP pesänhoitajiksi valitsema Hannu Tuomaala ja Arsenalin Modula Oy:n pesänhoitajaksi asetta Martti Turkka kuittasivat palveluksistaan hyvät rahat, mutta ei toki lähellekään niin suuria summia, etteikä kauppa olisi kannattanut.

SKOP ja säästöpnakit ryöstivät ja tuhosivat kaikkialla. Ja kaikkialla siellä,missä ne tuhosivat, niiden apureina häärivät Widerin kaltaiset tilintarkastustoimistot ja Hannu Tuomaalan ”kaltaiset” asianajajat. Apureiden tehtävänä on ollut varmistaa pankin saalistus. Sen he tekivät mielellään, sillä niiden palkkiot olivat ruhtinaalliset. Katinullan kappaus kertoo yrittäjän arjesta ja todellisuudesta sekä häikäilemättömien rahastajien ja saalistajien maailmasta. Pahinta tässä asiassa on se, että se on totta. Totuudenpuhujalla ei ole paikka auringossa. Sen ovat saanee kokea niin Timo kuin Tapani Hautamäkikin. Raahen oli tarkoitus perustaa vientiä kasvattava ja työpaikkoja luova yritys. Kun avustushakemuksissa esiintyi nimi Timo Hautamäki, niin kauppa- ja teollisuusminsiteri Seppo Kääriäinen ei hyväksynyt hakemusta.