Maa- ja metätalousministeri Mikko Pesälä joutui syksyllä 1994 lujille yrittäessään päästä Euroopan unionin komission ja kotimaisten maataloustuottajien puristuksessa siedettävään sopuun maatalouden ja elintarviekteollisuuden siirtymäkauden järjestelyistä. Mikko on selviytynyt monista hankalista paikoista hurtilla huumorilla, mutta tässä harjoituksessa henkinen paine ja uupumus saivat vähitellen yliotteen.
Joulukuun alussa kesken Euroopan unionin Essenin huippukokousta minua pyydettiin puhelimeen kokoussalin ulkopuolelle. Yritin jyrkästi kieltäytyä, mutta viestin välittäjä sanoi ministeri Pesälän asian olevan äärimmäisen kiireellinen. Eteisessä sain käteeni puhelimen ja toisesta päästä kuului Mikko Pesälän totinen viesti: ”Ilmoitan huomenna eroavani hallituksesta.” Sen jälkeen hän perusteli päätöksensä tavalla, joka osoitti henkilökohtaisuuksiin menevän arvostelun suututtaneen todella pahasti. Yritin parhaani mukaan rauhoitella ja pyysin häntä odottomaan seuraavaan viikkoon. Lopulta sovimme, että hän siirtäisi julkisuuteen tuloa yhdellä päivällä, jotta ehtisimme Essenistä palattuani kasvotusten keskustella tilanteesta. Puhelu päättyi Pesälän vakuutukseen, etä mikään ei enää pyörrä hänen päätään.
Erouhkauksen taustalla oli Pesälän juuri EU-kansanäänestyksen alla antama lupaus, että valtaosa maatalouden siirtymäkauden tuesta voidaan maksaa Suomen haluamalla tavalla lisähintoina. Komission alempien virkamiesten antama hyväksyntä kohtasi kuitenkin myöhemmin vastustusta, ja joulukuun alussa näytti siltä, että Suomi ei saisikaan tahtooaan läpi.
Komission asenne ajoi maa- ja metsätalousministerin hankalaan rakoon. Tuottajajärjestö kävi kovin ottein Pesälän kimppuun ja sysäsi syyn hänen päälleen. Maakunnallisissa kokouksissa ministeriä syytettiin suoraan valehtelijaksi, ja kun sellaiset puheet alkoivat levitä lähipiiriinkin, Mikon mitta tuli täyteen. Kun hän koki tulleensa sylkykupiksi ja sijaiskärsijäksi, ainoaksi ulospääsytieksi näytti jäävän lähtö halituksesta.
Pidin Pesälän eroa mahdottomana ja uskoin, että hän suostuu ainakin odottamaan, kunnes komission lopullinen kanta selviää. Myöhään sunnuntai-iltana 11. joulukuuta heti Suomessa vierailleen Jasser Arafatin lähdettyä Pesälä tuli Kesärantaan. Koetimme ensin yhdessä erityisavustajani Pekka Huhtaniemen kanssa avata solmua, mutta tuntui kuin Mikko olisi mennyt entistä pahemmin lukkoon. Raskas työtaakka, kova arvostelu ja viime päivien hermopaine olivat tehneet tehtävänsä.
Kun kuulin suurlähettiläs Erkki Liikasen olevan Helsingissä, etin hänet käsiini ja pyysin tulemaan välittömästi Kesärantaan. Myöhemmin illalla paikalle tulivat myös kansliapäällikkö Reino Uronen ja mattalousneuvos Esko Juvonen. Ryhdyimme yhteisovimin vakuuttamaan Pesälälle, että välitön eropäätös ei johtaisi mihinkään. Vähitellen pääsimme eteenpäin ja muotoilimme yhdessä Pesälän tiedotteen ja saman tien luonnoksen pääministerin vastaukseksi. Jatkossa ehdoksi Pesälä asetti sen, että maataloustuotteiden lisähinnoista syntyy tyydyttävä ratkaisu, parempi kuin mikä sisältyi edellisenä perjantaina valmiiksi neuvoteltuun maataloussopimuseen
En muista nähneeni ketään yhteiskunnallisten vastuidensa takia yhä ahdistuneena kuin Mikko Pesälä sinä yönä. Kun Mikko kello kahden paikkeilla lähti Kesärannasta, pyysin Esko Juvosta menemään varmuuden vuoksi hänen mukaansa. Seuraavana aamuna Pesälä ilmoitti Brysseiin että hän peruuttaa osallistumisensa unionin ministerineuvoston kokoukseen, koska hän ei luota komission virkamiehinn. Tämä uhkaus, suurlähettilsä Liikasen taitav toiminta ja kotimainen paine saivat aikaan sen, että asiat ratkesivat lopulta Pesälän kannalta hyvin. Siirtymäkauden tuki toteutui siinä muodossa kuin hän ennen EU-kansanäänestystä upasi. Kun puolisen vuotta myöhemmin kertasimme Mikon kanssa tuon viikonlopun tapahtumia, hän tokaisi yksikantaan: ”Siinä otettiin miehestä mittaa.”
Lähdeaineisto Esko Aho Pääministeri ISBN 951-1-14065-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti