Säästöpankkikysymyksestä

Lipponen ilmoittaa heinäkuussa, ettei SDP pyri hallitukseen ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Hallituksen kaatoyritykset ovat sillä erää ohi, mutta murheita Aholla riittää. Pankkien tila, jonka on toivottu vähitellen paranevan, heikkenee edelleen, ja kaikkein heikoimmilla tuntuu olevan valtion pääosin omistama Suomen Säästöpankki Oy, Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin raunioille väkisin pystytetty hökkeli.

Sitä on yritetty tervehdyttää valtion miljardeilla, joita on pian kulunut 15 miljardia. Ajatuksena on ollut tervehdyttää pankin toiminta, jotta se voitaisiin myydä hyvällä hinnalla, mutta rahat uhkaavat loppua ennen kuin potilaassa on havaittavissa elpymisen merkkejä. Ahon usko Suomen Säästöpankkiin ja sen johtajaan Paavo Prepulaan loppuu kesäkuussa 1993; hänet saa vakuuttuneeksi Valtion vakuusrahaston johtaja Heikki Koivisto, joka on tullut virkaansa 5. toukokuuta. Heikki Koivisto on ollut Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäsen, mutta uhrattu Jaakko Lassilan aikana pankin epäonnistuneiden valuuttakauppojen takia ja joutnut lähtemään.

Aho on helmikuussa ryhtynyt selvittämään pankkikriisiä ohi virkamiesten ja pyytänyt apua Markku Puntilalta, jolta myös Mauno Koivisto on kysellyt neuvoja samassa asiassa. Puntila laati asiasta muistion. Siinä hän ehdottaa Suomen Säästöpankin myymistä Postipankille. Presidentti Koivisto ja pääministeri Aho eivät sitä ehdotusta kuitenkaan lähde viemään eteenpäin.

Heikki Koivisto haluaa myös myydä Suomen Pankin rasittamasta valtion kukkaroa, mutta Postipankki yksin ei hänestä ole hyvä ostaja; postipankin johtokaan ei ole asiasta kovin innostunut. Heikki Koivisto tapaa Suomen Yhdyspankista Unitakseksi nimensä muuttaneen pankin pääjohtajan Vesa Vainion ja pankinjohtaja Markku Pohjolan, he ehdottavat, että murheenlapsi Suomen Säästöpankki pilkottaisiin ja myytäisiin paloina useammille pankeille. Koivisto kehottaa heit kehittämään ajatusta eteenpäin.

Pankit perustavat kesäkuussa työryhmän, joka suunnittelee Suomen Säästöpankin pilkkomisen ja myymisen. Työryhmä ei saa ajatuksiaan koottua ennen kesälomia, ja Heikki Koivisto kirjoittaa itse muistion, jonka otsikoi yksinkertaisesti:”Säästöpankkikysymyksestä”. Koivisto on suoraviivainen mies. Hän esittelee muistionsa Aholle ja pienelle ministeriryhmälle Kesärannassa juuri juhannuksen alla. Paikalla ovat Aho, Viinanen, Norrback ja Pekkarinen. Ministerit hyväksyvät Heikki Koiviston suunnitelman, mutta Aho vaatii, että Valtion vakuusrahastossa on valmistetta vielä varasuunnitelma niin, ettei valtio jää täysin ostajapankkkien armoille kaupantekotilanteessa, jolloin sillä on myytävänä vain mätää perunaa, Suomen Säästöpankki Oy.

Vakuusrahasto on jo keväällä pyyt¨nyt amerikkalaista investointipankkia Merril Lynchiä arvioimaan Suomen Säästöpankin tilan, ja arvion perusteella laaditaan nyt pilkkomissuunnitelma. Ostajille ei kuitenkaan voida näyttää, kuinka innokas valtio on pankkia myymään, koska se vaikuttaisi hintaan. Heikki Koivisto antaa lasuntoja, joiden mukaan Vakuusrahasto aikoo tervehdyttä valtion omistuksessa olevan pankin. Myös Aho ja Viinanen kieltävä julkisuudessa, että valtio olisi myymässä tai pilkkomassa Säästöpankkia.

Neljän ostajapankin pääjohtajat tapaavat Iiro Viinasen 8. lokakuuta; Viinanen yrittää saada jokaiselta pankilta 100 miljoonaa markkaa lisää kauppahintaa, yhteensä 400 miljoonaa. Se ei olisi aivan pikkutienesti edes valtionvarainministerile aamupäivän työstä. Kesken neuvottelun Pekka Laajanen soittaa Viinaselle ja kertoo, että ihmiset nostavat paniikissa talletuksiaan Suomen Säästöpankin tileiltä, ja pankin rahat uhkaavat loppua. Paniikin on aiheuttanut Valtion vakuusrahaston hallintoneuvoston jäsen Esko Seppänen, joka on radiohaastattelussa aamulla kertonut, että Suomen Säästöpanin toiminta loppuu pian.

Pankinjohtajat tietävät jo ihmisten nostavan talletuksia, he ovat valtioneuvostoon tullessaan nhneet pitkät jonot Suomen Säästöpankin konttorin edessä Aleksanterinkadulla. Viinanen ei voi ryhty kiristämään kauppahintaa 400 miljoona markkaa ylöspåäin, hänen on saatava kauppa aikaan ennen kuin Suomen Säästöpankin rahat loppuvat. Vakuusrahasto ja pankit ovat sopineet jo kaikista pilkkomisen yksityiskohdista, pankit ovat jo jakaneet saaliin. Niiden ei tarvitse ottaa vastatakseen Suomen Säästöpankin ongelmaluotoista eikä niiden vakuutena olevaa omaisuutta. Kaikki yli miljoonan markan nousevat ongelmaluotot siirretään niitä varten perustettuun roskapankki Arsenaliin.

Vain kauppahinta on vielä sopimatta; siitä lyödään nyt kättä päälle. Ahon hallitus myy Suomen Säästöpankki Oy:n Kansallis-Osake-Pankille, Unitakselle, Osuuspankkien Keskus-Osake-Pankille ja Postipankille. Hinta on 5,6 miljardia markkaa. Muodollisesti päätös on pankin myynnistä tehdään hallitusessa 22. lokakuuta 1993. Silloin pankit ovat jo repineet saaliinsa, mutta valtion kassasta ovat myös lakkanneet Suomen Säästöpankkiin valuumasta lopputtomalta tuntuneet tukimiljardit.

Lähdeaineisto: Antti Tuuri Elosta ja maailmasta ISBN 951-1-16599-2