EU – huomispäivän super-Neuvostoliitto

Yleisesti voidaan sanoa, että jos totuus on ristiriidassa jonkin voimakkaan ryhmän etujen kanssa, se joko salataan tai vääristellään. Tämän vuoksi virallinen historiankirjoitus usein valehtelee. Euroopan Unionilla ja entisellä Neuvostoliitolla on paljon yhteistä. Kumpikaan ei ole syntynyt kansojen tahdosta, vaan molempien taustalla ovat olleet pienet eliittiryhmät. Euroopan Unionia perustellaan ”luonnollisella integraatioprosessilla” aivan kuten Neuvostoliittoa perusteltiin ”siirtymisellä kapitalismista sosialismiin”. Maastrichtin sopimus osoittaa selvästi, että Euroopan Unionista on tarkoitus kehittää Neuvostoliiton kaltainen keskusjohtoinen liittovaltio. Puheet ”itsenäisten valtioiden liitosta” ovat valhetta.

Vaikka tällä hetkellä EU:n jäsen valtiot vaikuttavat muodollisesti itsenäisiltä, ne eivät ole itsenäisiä enää vuosituhannen vaihteessa. (Huom. kirja on kirjoitettu v. 1994). Vaikka nykyään EU:n vastustajia ei suljeta keskitysleirihin, niin sen jälkeen kun EU:n omat poliisivoimat ja armeija on perustettu, EU tulee käsittelemään vastustajiaan aivan kuten mikä tahansa suurvalta. Diktatorista suurvaltaa kun ei voi perustaa ilman keskitysleirejä ja kidutuskammioita. Tämän historia todistaa. Keskistysleirit voivat tietenkin olla aivan uudentyyppisiä: esim. ihmisten käsittely psyykeen vaikuttavilla aineilla korvaa piikkilangat eikä varsinaisia leirejäkään tarvita.

EU:sta kehittyy Neuvostoliiton kaltainen diktatuuri. Sen voi huomata jokainen, joka vaivautuu lukemaan Maastrichtin sopimuksen. Siinä puhutaan tulevasta europoliisista, joka erehdyttävästi muistuttaa Neuvostoliiton pelättyä KGB:tä.

Tohtori Karl Steinhauser kuvaa kirjassaan erinomaisesti, kuinka Itävallan monet johtavat poliitikot ovat uskomattomalla tavalla ryhtyneet luovuttamaan isänmaataan uuden tulevan suurvallan eli EU:n vallanpitäjille. Samoin hän kuvaa joukkoviestinnän osuutta tähän. Aivan vastaavanlainen ilmio tapahtuu tämän päivän Suomessa: poliittinen eliitti on tekemässä ilmiselvää valtiopetosta silmääkään räpäyttämättä. Sillä valtiopetoshan se on, jos valtiovalta siirretään ilman perustuslain mukaisia säätämisjärjestelyjä valtakunnan ulkopuolelle. Jos Suomi liittyy Euroopan Unioniin, niin muutaman vuoden kuluttua enemmistö suomalaisista haluaa siitä irtautua. Mutta se ei ole enää mahdollista! Euroopan Unioni ei ilman sotaa luovu Suomen kaltaisesta metsä- ja vesistöaarteesta.

Tohtori Ilkka Hakalehto on kahdessa erinomaisessa kirjassaan kuvannut Suomen tilannetta suhteessa Euroopan Unioniin: Itsenäisyys vaarassa (Huhmari 1993) ja Epäluottamuslause halllituksen EU-politiikalle (Hankasalmi 1994). Jälkimmäisessä teoksessaan Hakalehto toteaa: ”Mikäli Suomi liitettäisiin perustuslain vastaisesti Euroopan Unioniin, on kansalla päästäkseen takaisin isännäksi omaan maahansa edessään oikeus- ja itsenäisyystaistelu samoin kuin 1900-luvun alussa.” Tällä Hakalehto tarkoittaa lähinnää sitä, että vuoden 1995 eduskuntavaaleissa valittu uusi eduskunta voisi kumota edellisen eduskunnnan, presidentin ja hallituksen tekemän päätöksen Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin.

Käynnissä olevaa ”Euroopan integroitumista” perustellaan nykyisin useimmiten taloudellisilla seikoilla. Puhutaan siitä, kuinka ”talouselämän kansainvälistyminen vaatii laajempaa kansainvälistä yhteistyötä” ja kuinka ”Euroopan integraatio kiihdyttää talouskasvua ja hyvinvoinnin lisääntymmistä EU-maissa”. Samalla varoitetaan ”integraariokehityksen” ulkopuolelle jäämisestä maalaamalla uhkakuvia ”albanisoitumisesta” ts. poliittisesta ja taloudellisesta syrjäytymisestä seä taloudellisen kehityksen taantumisesta. Tällaiset puheet ovat naurettavia.

Psykoligina tiedän hyvin, että ihmistä ohjaavat voimat ovat monenlaisia. Useimmille ihmisille henkilökohtainen taloudellinen etu on määräävä. On myös ihmisiä, joilla poliittinen tai uskonnollinen vakaus ovat tärkeämpiä kuin henkilökohtainen taloudellinen etu. Tällaisia ihmisiä on kuitenkin verraten vähän.
Jotta voisi ymmärtää maailmanpolitiikkaa, täytyy perehtyä joukkoviestinnän maailmaan. Joukkoteidostuvälineet muotoilevat puolestamme maailmankuvaamme ja kertovat sitten, mitä meidän tulisi tuosta ajatella. Lähes kaiken mitä tiedämme – tai luulemme tietävämme – tapahtumista naarustomme ja tuttavapiirimme ulkopuolla, me opimme sanomalehdistä, aikakausilehdistä, radiosta ja televisiosta. Uutistenlukijain sanavalinnat, äänensävy ja kasvonilmeet – kaikki nämä asiat vaikuttavat huomaamattomasti ja silti voimakkaasti tapaan, jolla me tulkitsemme näkemäämme tai kuulemaamme. Useimmat ihmiset eivät lainkaan huomaa, että heitä manipuloidaan. Mielipiteitä muokkaavien tiedotusvälineiden valta on järkkymätön. Juuri joukkoviestintä on se mahtava ase, jolla vapaamuuratit yrittävät saada ihmiset näkemään Euroopan Unionin turvallisena Euroopan kansojen vapaana liittona. Kaikki viittaa siihen, että siitä tulee Neuvostoliiton kaltainen kansojen vankila.

Mummon ryöstäjä on helppo tuomita niin oikeuslaitoksessa kuin yleisessäkin mielipiteessä. Mutta kun koko kansa ja kansakunta ryöstetään, ei ole olemassa järjestelmää, joka tuomion langettaisi. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Suomea. Suomea on tällä vuosikymmenellä (1990-luvulla) ryöstetty nopeammin kuin yhtäkään toista kansakuntaa kirjoitetun historian aikana. Silti mikään järjestelmä ei ole puuttunut tähän toimintaan. Useimmat suomalaiset eivät ole edes huomanneet sitä, että heidän isänmaansa on ollut jo vuosia systemaattisen ryöstön kohteena. Tämä alkoi vuonna 1987, kun Suomen Pankki vapautti pääomien maastaviennin. ETA-sopimus varmisti, että ryöstövoi jatkua.

Suomi oli 80-luvn puolivälissä rikas maa. Täällä oli maa- ja vesialueita yli seitsemän hehtaaria jokaista kansalaista kohti. Oli maailman parhaisiin lukeutuva tie- ja tietoliikenneverkosto. Teollisuuden tuotantolaitokset olivat ajanmukaisia ja raaka-aineiden sekä energian saanti turvattua. Muutamassa vuodessa elintasomme on laskenut merkittävästi, sosiaaliturvamme on heikentynyt ja koulutusmäärärahoja on vähennetty. Infrastruktuurimme rapistuu hoiden puutteessa. Kansa köyhtyy ennätysvauhtia.

Lähdeaineisto: Dr. Karl Steinhauser EU – huomispäivän super-Neuvostoliitto ISBN 951-97105-0-7