sunnuntai 6. marraskuuta 2011
SYP pelastautui taikatempulla
SYP pelastautui rukkaamalla rakennettaan, hinnoittelemalla uudelleen omaisuutensa ja muuttamalla nimensä niin taidokkaasti, että asiakkaat eivät sitä huomanneet. Jokainen suomalainen pankki kamppaili olemassaolostaan 1990-luvun alussa. Kansainvälisen talouden laskukaudesta, Suomen talouden pohjan pettämisestä, valuuttaluottojen tuottamista konkursseista ja epäonnistuneesta talouspolitiikasta johtuneet ongelmat kasaantuivat viime kädessä pankkeihin. Rahoitusongelmat valuivat pankkien luottotappioihin koko sakka lasin pohjalle tai ympäristömyrkyt ravintoketjun viimeiseen lenkkiin.
Suomalaisten pankkien kuntoa tarkkailivat ennen kaikkea ulkomaiset luottoluokituslaitokset. Ne eivät reagoineet millään tavalla korivaluuttavekselikannan pätemättömyyteen, joka perustui korkeimman oikeuden vuonna 1989 tekemään ratkaisuun. Sen sijaan Suomen Yhdyspankin tehdessä rakennejärjestelyjään vuonna 1991 pankin luottoluokitus laski kerralla kaksi luokkaa. Sen jälkeen kaikkien suomalaispankkien luokitus aleni samassa tahdissa pankkikriisin syvenemisen myötä.
SYP:ssä oli havaittu muita pankkeja aikaisemmin ongelmien laajuus, ja siksi pankissa aloitettiin tervehdyttämistoimet jo vuoden 1989 aikana. Pankki tarvitsi aikaa ja liikkumatilaa voidakseen turvata omaisuutensa ja osakkeenomistajien varat keskellä pankkikriisiä. Niin SYP:n omassa kuin yleisessä pankkihistoriassa on jäänyt vähemmälle se, että eduskunta takautuvasti helpotti pankkien asemaa jo vuoden 1990 lopulla. Eduskunta sääti pankkilain muutoksen, jonka perusteella liikepankit saattoivat siirtää edellisinä vuosina tehtyjä luottotappiovarauksia aikaisemmasta poiketen suoraan oman pääoman vararahastoon ohi tuloslaskelam ja verotuksen. Menettely oli hyvin erikoinen ja poikkeuksellinen sikis, että molemmat lait sallivat pelastustoimien takautuvan käyttöönoton. Liikepankkilaki tuli voimaan vuoden 1991 alussa, mutta se salli siirrot omaan pääomaan jo vuoden 1990 tilinpäätöksessä. Tämä toteutettiin puhtaasti liikepankkien vakavaraisuuden kohentamiseksi, sillä liikepankkien vakavaraisuuden minimivaatimus oli saatava toteutumaan keinolla millä hyvänsä. Verotuslain muutosta sovellettiin ensimmäisen kerran vasta verovuodelle 1992, mutta rahoitustoimenpidelain säännösten mukaan siirretyt summat määrättiin verovapaiksi jo verovuodelta 1991. Näin esimerkiksi SYP pystyi kohtentamaan vakavaisuuttaan taannehtivin keinoin 2 700 miljoonalla markalla ennen kuin se ryhtyi rakennejärjestelyihin.
Taannehtivan lainsäädännön käyttäminen osoittaa, että myös SYP oli paljon suuremmissa taloudellissa vaikeuksissa kuin julkisuuteen uskallettiin kertoa ja julkisuudessa tiedettiin. SYP:n pääjohtaja Ahti Hirvonen totesi omissa muistiinpanoissaan, että SYP oli todellisuudessa kriisiyhtiö. SYP.n pelastuksen keskeisiin tapahtumiin liittyyvät Promissory Note-korivaluuttavekselit ja valuuttavelkojen perintä korostuvat siis ylättäen tapahtumisssa, joilla on tähän saakka uskottu olevan vain hallinnollista merkitystä.
Suomen Yhdyspankin ja sen seuraajapankin Meritan omassa historiankirjoituksessa näitä tapahtumia ei ksitellä, vaikka valuuttaluotoilla oli merkittävä osuus pankin ulkomaisessa toiminnassa ja tuloksenteossa. Virallinen historia jättää tapahtumiin miljardeihin markkoihin kohoavan mustan aukon, jonka Promissory Note-korivaluuttavekselit muodostivat.
SYP:ssä käynnistettiin yhtiörakenteen uudeelleenmuotoilu toukokuussa 1989 eli vain kuukausi sen jälkeen, kun KKO oli antanut ennakkoratkaisun korivaluuttavekseleiden pätemättömyydestä. Hanketta johti varatoimitusjohtaja Björn Wahlroos, jonka yhtenä tavoitteena oli kehittää SYP:stä pankki- ja vakuutustoimintaa harjoittava finanssitavaratalo. Wahlroosin työryhmä suunnitteli vakuutusyhtiö Sammon liittämistä osaksi uutta pankkikonsernia. Työryhmän keskeinen jäsen oli myös pankinjohtaja Markku Pohjola, joka toimi pohjoismaisen Nordea Pankin varakonserninjohtajana ja Suomen toimintojen johtajana vuosina 2002-2008.
Rakenneuudistuksen taustalla oli myös aiheellinen pelko pankin kaappausuhasta. Vaikka julkisuudessa ei vielä tuolloin tiedetty suursijoittaja Pentti Kourin kaikista salaisista operaatioista KOP:n ja SYP:n osakkeilla, pankissa ne olivat liian hyvin tiedossa. Kouri halusi järjestellä suomalaisten suuryirtysten omistukset uudelleen ja siksi hän haali molempien suurpankkien osakkeita.
SYP:n rakenneuudistuksen toisena keskeisenä ajatuksena oli jakaa pankki kahtia. Toinen osa olisi keskittynyt perinteiseen kotimaiseen pankkitoimintaan ja toinen kansainvälisiin asioihin. Suoraviivainen kahtiajako ei kuitenkaan ollut mahdollinen pankkien vakavaraisuussäännösten vuoksi. Näin ainakin asia esitetään SYP:n omassa historiakirjassa Rahan ohjaaja.
Konsernirakenteen uudistamiseen liittyi myös ulkomaisen kilpailun mahdollistuminen. Vuonna 1990 eduskunta hyväksyi uuden lain, joka salli ulkomaisten pankkien aikaisempaa laajamittaisenmman toiminnan Suomessa, Pankkikilpailu ei enää voinut perustua mahdollisimman suuriin voluumeihin, vaan kannattavuuden, vakavaraisuuden ja palvelun laadun ensisijaisuuteen. Tähän on viitannut myös SYP:n pääjohtaja Ahti Hirovonen muistelmissaan toteamalla, että pankkitoiminnan perusluvut muuttuivat. Tärkeää ei enää ollut taseen koko vaan tuloksen määrä.
Suomen Yhdyspankin rakenneuudistus toteutettiin siten, että käyttöön otettiin pankin vanha nimi Pohjoismaiden Yhdyspankki. Sille siirrettiin Suomen Yhdyspankin koko pankkitoiminta. Tämän seurauksena Pohjoismaiden Yhdyspankista tuli Suomen Yhdyspankin tytäryhtiö ja emoyhtiönä toimineen Suomen Yhdyspankin nimi muutettiin Liikepankki Unitas Oy:ksi. Samalla Suomen Yhdyspankin nimi vapautui ja Pohjoismaiden Yhdyspankki voitiin muuttaa takaisin Suomen Yhdyspankiksi.
Nimien kierrättämisen tarkoituksena oli saada uudelle ja julkisuudessa laajalti esiintyvälle tytärpankille sellainen nimi, jolla pankki oli aikaisemmin toiminut ja jolla se oli tullut asiakkaiden keskuudessa tutuksi. Järjestelyn jälkeen pankkitoimintaa voitiin jatkaa perinteisenä Suomen Yhdyspankkina. Emoyhtiön Unitaksen palvelukseen jäi vain parikymmentä henkilöä hoitamaan konsernihallintoa ja arvokkaita omaisuusmassoja. Tytäryhtiönä toimiva Suomen Yhdyspankki harjoitti varsinaista pankkitoimintaa.
Pankin asiakkaiden näkökulmasta rakennejärjestelyssä oli tapahtunut pankkitoiminnan siirto vanhasta pankista uudelle pankille. Asiakkaat olivat tehneet talletus- ja luottosopimuksensa vanhan Suomen Yhdyspankin (myöhemmin käytetään nimisti SYP1) kanssa. Järjestelyn toteuduttua uusi Suomen Yhdyspankki (myöhemmin käytetään nimitystä SYP2) alkoi hoitaa edellisen tehtäviä. Kyseessä oli kuitenkin juridisesti ja toiminnalliseti kaksi eri yritystä, joilla kummallakin oli oma kaupparekisteritunnuksensa. Ainoa merkki muutoksesta oli se, että pankki vaati velallisilta uudet panttaus- ja takaussopimukset. Tällä toimella SYP osoitti juridisessa mielessä, että kyseessä oli uuden pankin synnyttäminen. Tuomioistuimissakaan ei kiinnitetty huomiota uuden pankin syntymiseen, sillä hyvin monissa tapauksissa velkmuskirjoihin ei ollut merkitty lainkaan SYP2 kauppareksiteritunnsuta. Uusi SYP2 ei aktiivisesti tuonut esille sitä, ettei se ollut entinen SYP1. Vuoden 1991 jälkeen hovioikeuksien ratkaisuista löytyy vain kaksi tapausta, joissa yleensä käsiteltiin SYP1:n muuttumsita SYP2:ksi.
Liikepankkilain mukaisesti tallettajalla on oikeus irtisanoa talletuksensa välittömästi velallisen vaihtuessa tai joutuessa selvitystilaan. SYP:n tallettajat olisivat siis voineet nostaa rahansa pankista, kun tilit siirrettiin SYP1:stä uuteen SYP2:een. Pankki oli siis täysin tietoinen siitä, ettei kansainvälinen pankkilainsäädäntö hyväksynyt pankkitoiminnan luovutusta ilman asiakkaiden suostumusta.
SYP:n rakenneratkaisussa erotettiin toisistaan pankkitoimintaa harjoittava ja mahdollista pankkitukea tarvitseva tytärpankki Suomen Yhdyspankki Oy ja pörssissä noteerattu emopankki Liikepankki Unitas Oy. Pankkituen suunnittelijoilta valtionvarainministeriössä jäi vahingossa tai tahallaan huomaamatta, että vaihtoon olisivat tulleet SYP.n osakkeet eivätkä Unitaksen pörssissä noteeratut osakkeet. Näin ollen pankkituen vastikkeellisuus ja tuen vaihtaminen osakkeisiin ei olisi johtanut Liikepankki Unitaksen (entisen Suomen Yhdyspankin) osakkeiden ja niiden myötä pankin strategisesti tärkeidne osakkein menettämiseen. SYP:n jakautuminen todellakin erotteli riskit ja tärkeimmän omaisuuden eri yhtiöihin.
Lähdeaineisto A-P Pietilä Pankkikriisin peitellyt paperit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti