Arsenal Oy:n tekemät kaupat ovat nousseet usein julkisuuteen. Sitä kautta Arsenal Oy:n toiminta on noussut kritiikin kohteeksi. Myös sitä koskeva kritiikki on yleistynyt. Omaisuudenhoitoyhtiön toiminnasta ei voida esittää loppuarvioita. Kiinnostavaa yleisen edun kannalta on, millä tavoin eduskunnan toimintaperiaattee ovat toteutuneet. Kiinnostavaa on edelleen, missä määrin käytännön toiminnassa ovat tulleet esille alueiden johdossa olevien kymmenien entisten säästöpankkijohtajien aiemmat sidonnaisuudet ja noudattamat eettiset periaatteet. Kysehän on kuitenkin perimmiltään julkisten varojen kohdentamisesta luottotappioiden suuruuteen ja ajoittumiseen vaikuttamalla.
Arsenal Oy on asettanut tavoitteekseen muun muassa valtiolle mahdollisimman pienten menetysten aiheuttaminen toimilla, toiminnan tilapäisyyden ja asiakkaiden tasapuolisen kohtelutn ja palvelun. Arsenal Oy ei myöskään ilmoituksensa mukaan dumppaa hintoja eri markkinoilla. Arsenal Oy:n ongelma on eräillä aloilla se, ettei sen hallussa olevalla omaisuudella ole varsinaisia markkinoita. Todettakoon, että vaikka Arsenal Oy suorituttaa eri kohteiden arvioinnin useilla asiantuntijoilla kohteen suuruudesta riippue, hintatason määrittäminen on usein varsin vaikeaa, ja sitä koskeva kritiikkikin tulkinnallista. Joka suhteessa on todettava myös, että yksittäiset tapaukset voivat johtaaa tutkintaan.
Sellaisen vaikeasti osoitettavan näytön esittäminen pitäisi olla julkisen edun kannalta omaisuudenhoitoyhtiöillä itsellään ja muuten tutkintaviranomaisilla, joskus myös ulkopuolisilla. Alla olevien tilanteiden tyyppikuvaus on yleisen edun kannalta välttämätöntä. Tyyppitilanteet perustuvat useissa tapauksissa kirjoittajan käytössä olevaan aineistoon tai muuhun näyttöön.
Laajin huomio kohdistuu omaisuudenhoitoyhtiön kauppojen hinnanmuodostukseen. Lähinnä omaisuudenhoitoyhtiön aluiden johdon aiemmat toimipaikat ovat johtaneet havaintoihin ja väitteisiin joillakin alueilla siitä, että omaisuudenhoitoyhtiö on myynyt omaisuutta alihintaan sellaiselle yritykselle tai tahoile, joiden kanssa omaisuudenhoitoyhtiön henkilöstöllä on ollut yhteistyötä aiemmin muissa tehtävissä tai yhteyksissä. Vakuuksien ja omaisuuden omistajan kannalta alihintaisuus on kallista; kallista se on myös yhteiskunnalle. Hinnanmuodostus vaatii tällöin erityista varovaisuutta ja huolellisuutta, jotta budjettivarojen kohdentamiseen liittyvistä epäilyistä voidaan välttyä.
Toisaalta on väitetty, että omaisuudenhoitoyhtiö on ostanut ylihintaan omaisuutta.Tällä suositaan niitä, joilla on suuret vastuut. Tämä on erityisen hankalasti perusteltava menettely, jos omaisuus on vaikeasti jälkimarkkinoitavissa. Sen vaihtoehtona on saattanut olla tosin pakkorealisointi.
Eräissä tapauksissa on ollut kyse asioiden viivyttämisestä. Tämä on tullut esiin toiminnan käynnistysvaiheessa, jossa eräät yritysket olivat useita kuukausia ilman asianmukaista luototusta, kun yritys kuului omaisuudenhoitoyhtiölle eikä enää pankkien vastuulle. Tarpeettomia viivästyksiä on ollut eräiden syyttäjien mukaan kanteiden virellepanoissa, lisätutkimusten teettämispyynnöissä ja selvitysten toimittamisessa tutkintaan ja syyteharkintaa varten. Näissä tapauksissa omaisuudenhoitoyhtiössä on syyttäjien mukaan asiaa hotanut henkilö, joka on ollut työssä samassa pankissa kuin epäiltykin. Tämä on tullut esiin eräissä rikosjutuissa. Joissakin tapauksissa on väitetty, että omaisuudenyhtiö on viivyttäänyt konkurssin kautta tapahtuvaa perintää, minkä vuoksi kyseisiä yrityksiä on päästy edelleen tavalla tai toisella muodollisesti hyväksyttävillä kaupoilla, konsernivaustuksilla ja muuten niin sanotusti tyhjentämään. Näillä yrityksillä on ollut jo Arsenal Oy:lle siirtyessään epärealistisen suuret velat liikevaihtoon nähden ja vähäinen mahdollisuus lisätä liikevaihtoa. Näitä yrityksiä on erityisesti matkailualalla. Eräissä tapauksissa asioiden viivyttämiseen väitetään liittyvän entisten säästöpankkijohtajien suosiminen.
Kiinnostavaa on myös, että hallinnoitu omaisuuden laatu huomioon ottaen omaisuudenhoitoyhtiö on sitoutunut osaltaaan varsin pitkiin yrityssaneerausohjelmiin ja tehnyt omaisuudesta erittäin pitkäaikaisia vuokrasopimuksia. Tulkinnallisuutta on siinä, ettei omaiduudenhoitoyhtiön jatkosta ole päätöksiä. Sen toiminta on kuitenkin tarkoitettu tilapäiseksi.
Arsenal Oy on mukana monella tavalla omistusjärejstelyissä. Niiden kauppahintojen ja kauppojen keskeisten ehtojen pitäisi olla julkisia. On esitetty väitteitä siitä, että Arsenal Oy ja muun muassa Kera Oy ovat olleet yhdessä järjestelyissä, joissa yrityksen omistajat on vapautettu aikaisemmista takausvastuistaan kokonaisuudessaan sillä perusteella, että yrityksen velkataakkaa on kevennetty omistuksen säilyessä samana ja takauksia tarvittaessa uuteen lainoitukseen. Menettely on koskenut esittettyjen väitteiden mukaan yksittäistapauksia, ja se on on ollut poikkeuksellista. On myös väitetty, että tällaista on tehty samassa yrityksessä ja yrittäjäll jopa kahdesti. Kera Oy vapauttaa yleensä takausvastuista vain, jos vakuuden antaja on todistettavasti varaton eikä hänelt ole mitään saatavissa.
Pulmallisimpia ovat tilanteet, joissa on jo kerran rahoitettu yrittäjää, jonka yritys on ajautunut syyst tai toisesta omaisuudenhoitoyhtiölle, perustaa uuden yhtiön, joka ostaa omaisuudenhoitoyhtiöltä huomattavan edulliseen hintaan jo kerran aiemmin rahoitetun sijoituskohteen. Näiden yhtiöiden omaisuusrakenne olisikin aina selvitettävä, jotta luottotappioita ja pankkituen tarvetta ei lisätä tällaisilla järjestelyillä. Uskottavuus kärsiin pahoin jos tällaisen yhtiön takana on entisiä säästöpankkijohtajia, jotka ovat rahoittaneet kohteen alun perin luotutusohjeita rikkoen. Erikseen olisi julkisesti selvitettävä, millaisella rahoitus- tai muulla panoksella Arsenal Oy on tällaisissa kaupoissa mukana.
SSP Oy:n aikana tehtiin sisäpiirin kauppoja. Käytännössä pankki määritteli sen vakuutena olevan omaisuuden hinnan realisoinnissa ja pankin omistuksessa välillisesti oleva yritys osti tuolla hinnalla omaisuuden. Näissä tilanteissa saattoi vaarantua vakuuden ottajana oikeus saada omaisuudestaan käypä hinta. Toisaalta menetettelyllä oli merkitystä pankille luottotappioiden suuruuden määräytymisessä. Samalla tavalla kiinnostavaa on, mitä peritaatteita omaisuudenhoitoyhtiö soveltaa ostaessaan omaisuutta.
Julkisen kaupankäynnin kohteena olevaa omaisuutta koskevan sisäpiiritietojen käyttäminen kriminalisoidaan asiaa koskevan hallituksen esityksen (293/1994 vp.) mukaan rikoslaissa säätämällä rikoslain 51 luku arvopaperimarkkinarikoksista. Rangaistukset ulotetaan kaikkiin, jotka väärinkäyttävät sisäpiirin tietoja tahallisesti.
On myös ajateltavissa, että omaisuudenhoitoyhtiö on mukana yhdessä muiden rahoittajien kanssan menettelyssä, jossa luotottajapankin vakuusasemaa vahvistetaaan esimerkiksi joukkovelkakirjalainan sopimusehdoin. Tämän jälkeen yritys ajautuu konkurssiin. Vahvistetun asemansa perusteella pankilla on paras asema muiden velkojien hävitessä. Seurauksena on joidenkin velkojen syrjiminen. Arsenal Oy:n asema on tässä suhteessa vahva, koska sen toimintatappiot korvaa valtio julkisin varoin.
Lähdeaineisto Pertti Eilavaara Pankkituen hallinto ISBN 951-96769-2-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti