Kouri-projektit

Lokakuusta 1986 lokakuuhun 1987 pörssikurssit nousivat Helsingissä yli puolella ja vaihto kaksinkertaistui. Niin tapahtui muuallakin, ja Suomi oli kansainvälistynyt; se oli mukana ylikansallisessa pääomamarkkinoiden suhdannekierrossa.
Maanantaina 19.10.1987 pörssikurssit maailmalla romahtivat. Se oli Bllody Monday, ”pirun maanantai”, koska se toi mieleen ”mustan torstain” ja ”mustan tiistain” vuodelta 1929. Silloin koko maailman kaikki pörssit romahtivat ja velkakuplat puhkesivat.

Suomessa romahdus oli kuitenin vain kurssilasku, eikä se vaikuttanut siihen, mitä muun muassa Pentti Kouri teki. Rationaalisten odotusten teorian kehitykseen kansantaloustieteellisessä kirjallisuudessa parin alaviitteen verran vaikuttaneella kansantaloustieteilijällä oli Suomessa 1980-luvulla nostetta. Ihmemies Kemijärveltä, joka oli Paavo Väyrysen ja Kulvikin vaimon Marja-Leena lapsuudentuttu, kutsuttiin muun muassa Sanoman ja Nokian hallituksiin.

Aluksi Kouri operoi Suomessa omaksi hvyäkseen Ålandsbankenin rahoituksella. Se oli sitä aikaa, jolloin professori Kouri kävi aamuyöllö yiopistolla hoitamassa juoksevia asioita välttyäkseen tapaamasta muuta yliopiston väkeä. Hän tarvitsi professorin tittelin uraputkensa tarpeita varten, mutta työtä hän ei ollut valmis tekemään sen palkan edestä. Kun Kourista sitten tuli professori myös Amerikan yliopistoihin, Suomen työt jäivät entistä perusteellisemmin hoitamatta, mutta kuviot suurenivat. Kouri tutustui George Sorosiin.Suursijoittaja Soros teki osakesijoituksia kehittymättömiin arvopaperipörsseihin. Siinä tarkoituksessa hän tuli Suomeen. Kouri sai hänet Kouri Capital Oy vähemmistöosakkaaksi, ja samalla sanotaan sovitun siitä, että Kouri saisi 20 % Sorosin Suomi-voitoista. Ainakin Kulvik sanoo.

Pentti Kourista tuli ”Pentti Kouri” kuitenkin vasta KOP:n kanssa. KOP:n riskillä tehtyjen rahoitussopimusten jälkeen. Silloin pelattiin pörssipelejä, joilla ei ollut paljon tekemistä reaalitalouden kanssa. Alun perin Kouri oli kunnianhimoisempi. Hän halusi rakentaa itselleenteollisuusimperiumin. Siinä tarkoituksessa hän sopi Nokian johdon kanssa yhtiön teollisuuselektroniikka-toimialan myymisestä Kouri Catalyst Oy:le. Rönsy edusti lähes kymmenesosaa Nokian liikevaihdosta.

Myyjän puolella Kourin kanssa operoi Miika Tiivolan vävy Kaarlo Isokallio, joka sittemin – tultuaan ensin nimitetyksi Nokian toimitusjohtajaksi ja saatuaan sitten siitä tehtävästä Suomen kalleimpiin kuuluvalla eläkkellä ja Ruotsiin maksetuilla veroilla potkut – on rakentanut omaa teolllisuusimperiumiaan finvest Oy:n nimen suojissa.

Keväällä 1993 sama Isokallio muuten osti kiinteistökeinottelussa ryvettyneiltä Kari ja Jussi Uotilta vallan Interbank Oy:ssä, joka ei tarvitse valtion pankkitukea, omistamalleen Oy Deltaboni Ab:lle. Kaupan rahoittajaa ei tiedetä. On epäilty, että ”Nalle” rahoitti Kallea. Tai että rahoittaja oli Heikki Pentti, joka oli tehnyt huonon investoinnin kiinteistöpösö Polariin, mutta jolla oli käytettävissään Lemminkäinen Oy:n rahat. Isokallio itse sanoo rahoittaneensa pankin oston omilla markkinaoperaatioillaan.

Vaikka Pentti Kouri pääsi aikoinaan vävypojan kanssa sopimukseen Catalysti-kaupasta, appiukko torpedoi sen. Hanke kaatui siihen, että SYP ei ollut valmis rahoittamaan sovittua kauppaa ennen kuin se sai nähtäväkseen Kourin osakesalkun, mutta sitä Kouri ei ollut niinä aikoina valmis näyttämään SYP:lle. Yhteistyötä SYP:n kanssa ei syntynyt, mutta Kourilla ( ja Väyrysellä) oli Nokiassa edelleen ystävä, Kari Kairamo. Kun Kouri pani KOP:n rahoituksella – toimeen SYP:n nurkkaamista, Kairamo möi Kourille Nokian omistuksessa olleet SYP-osakkeet.
Sitä seurannut kritiikki oli yksi niistä asioista, joiden perusteella Kari Kairamo saattoi arvella olevansa Nokian pääomistajan eli SYP:n epäsuosiossa ja se lienee ollut yksi syy hänen ”äkilliseen sairauskohtaukseensa”.

Mutta jo ennen Kairamon itsemurhaa, jo syksyn 1987 pörssiromahduksen aikoihin, Soros vetäytyi pois Suomesta. Hän oli mies, joka ei odota huippukursseja. Hän rahastaa varman päälle. Syksyllä 1992 hän teki valuuttamarkkinoilla miljardin dollarin voiton pelaamalla Englannin puntaa vastaan.
Jotta Suomen ”maine” olisi säilynyt kansainvälisillä markkinoilla maana, jossa isoillekin osakemäärille on jäkimarkkinat, Jaakko Lassila lupasi auttaa Sorosia hänen osakkeidensa uudelleenkierrätyksessä. Sen eteen teki työtä myös Pentti Kouri. Kouri sai tässä yhteydessö jopa Hannes Kulvikin ja Henrik Kuninkaan ostamaan Ameria, eikä hän kertonut kvareilleen että he ostivat Sorosin osakkeita ja että Kouri sai myyntivoitosta 20 prosenttia itselleen. Pääosan kaikista niistä Sorosin voitoista, joista Kouri sai oman siivunsa, takasi kuitenkin Jaakko Lassila.

Hän sai Ilmarisen ostamaan emoyhtiönsä Pohjolan osakkeita, ja yhdessä emoyhtiön kanssa sama tytäryhtiö osti myös Nokian osakkeita. Nokia osakkeita ostettiin myös epämääräisiin Orava-ryhmän yhtiöihin ja säätiöihin Hollantiin, Jerseyn saarille ja Englantiin. Se, että KOP operoi tällaisilla firmoilla, panee epäilemään, että suomalainen pankkituki voi virrata pankin taseiden kautta myös maasta ulos.

Kun Nokian hollantilainen tytäeyhtiö vuonna 1991 osti KOP-ryhmän Nokia-osakkeet, SYP:n ja KOP.n tasapainoyhtiö Nokia siirtyi SYP.n leiriin. Niillä voitoilla parannettiin KOP:n heikkoa tulosta, ja sen heikkeminen oli seurausta siitä mitä tehtiin vuonna 1988. Sitä ennen Casimir Ehrnrooth oli yrittänyt ostaa KOP:n ulos Nokiasta Nokian omin rahoin. Jaakko Lassila oli taas avainhenkilö kaikissa niissä operaatioissa, jota johtivat ns. Kouri-kauppoihin 14.3.1989 ammulla kello neljä.

Silloin realisoitiin kaksi niistä viidestä suuresta projektista, joita Kouri pyörtti Suomessa. Ne olivat KOP:n rahoittama SYP-osakkeiden nurkkaus eli ”Project Independence” sekä KOP:n rahoittama Sammon nurkan osto eli Axion Group. Muut kolme projektia olivat Benedict, August ja Alnermarle. Neljä näistä projekteistä (albemarle, Axion, August, Benedict) oli ns. partnership-järjestelyjä, joiden kotipaikka oli brittiläisillä Neitsytsaarilla. Siellä viranomaiset eivät anna tietoja yhtiäidensä asioista, eivätkä he voikaan antaa, sillä he eivät tiedä niistä mitään, eivätkä he haluakaan tietää.

Sitä, että Kourin viidestä projektista neljä oli toteutettu KOP:n rahoituksella ja riskillä niin että KOP oli saava mahdollisista voitoista puolet mutta maksava kaikki mahdolliset tappiot, ei tiennyt Suomessa moni. Sitä eivät tienneet kaikki edes KOP:n johtokunnassa. Hallintoneuvostossa sitä ei tiennyt kukaan. Yleisesti luultiin, että Kouri operoi Suomessa ulkomaisella rahalla; niin kuin operoihin. Sen rahan toi kuitenkin maahan KOP eikä Kouri. Kahdessa projektissa (August ja Benedict) Kourin kumppanina oli Kouri Capital Oy:n toimitusjohtaja Juhani Lipsanen. Taustapiruna ja erittäin taitavana lakimiehenä tämä pirtukauppiaiden perillinen on turhan päiten jäänyt Kourin varjoon.

Pentti Kouri tarvitsi tuekseen ihmisiä, jotka toteuttivat käytännössä hänen nimissään kulkeneita projekteja. Hän oli näkijä, ja Pentin sisaren nainut Juhani Lipsanen oli yksi tekijä. Toinen tekijä oli varsinkin toimintojen alasajovaiheessa sitten pentin veli Pekka Kouri. Itse asiassa koko ”Pentti Kouri” oli fiktio. Hän oli kaiken aikaa muiden ihmisten bulvaani, jolle on maksettu – aivan liian hyvin – hänen nimensä valekaavun alla toteutetuista projekteista. Hän ryvettyi 1980-luvun loppuvuosina Suomessa myös KOP:n hyväksi.

Kahdessa projektissa (Axion ja Albemarle) Kourilla oli mukana Hannes Kulvik, joka edusti Khotson salaisia omistajia. Näissä yhteyksissä Sponsorin toimitusjohtaja pelasi pelejä, jotka olivat hänen asemassaan täysin sopimattomia, mutta niillä oli Jaakko Lassilan siunaus, ja se riitti.
Viidestä rojektista vain yhtä KOP ei rahoittanut. Se oli Benedict eli KOP.n oman nurkan osto kotiin, ja sitä rahoitti valtion pankki PSP. Siitä, mitä näissä asioissa tapahtui, on helppo ollsa samaa mieltä KOP:n johtokunnan jäsenen Pentti Rissasen kanssa Hän sanoo, että ” ei tämmöistä käsitä tavallinen kansalainen muuten kuin että pankit ovat ihan täyttä paskaa” ja että ” ei kukaan pysy kärryillä kenen rahoista on kysymys ja kuka petti toistansa tässä koplassa. Se tulee ilman muuta pankkien piikkiin.”

Lähdeaineisto: Esko Seppänen Pankkikirja ISBN 952-90-4863-7