Arvo Aalto on kirjoittanut kirjan Elämäni miljoonat. Siinä hän kertoo ministeriksi tulostaan. Aurinkoisena toukokuun 16. päivänä vuonna 1977 Helsingissä vasta muodostettu Sorsan hallitus esittäytyi presidentille. Edellisenä päivänä presidentti Urho Kekkonen oli nimittänyt Sorsan hallituksen ja minut sen työvoimaministeriksi. Oli lähtöpuuhissa musta puku päällä, kun kotiin saapui tyttäremme Sirpa tulomatkalla poimittu kimppu valkovuokkoja kädessään. Ne hän ojensi Onervalle ja sanoi: ”Annan äidille, kun isä saa tänään ruusuja ja sinä et”.
Ei Sirpa juuri muuta sanomaan pystynytkään. Niin heikossa kunnossa hän oli. Soitin hädissäni ensimmäisenä mieleeni juolahtaneelle lääkärille Ilkka Taipaleelle. Kerroin hänen tilanteestaan. Taipale kehotti viemään tytön välittömästi Auroran kulkutautisairaalaan.
Kun musta auto tuli hakemaan ministeriä näytille presidentin luo, otin heikkokuntoisen tyttäreni matkaan. Ajoimme sairaalan kautta. Sirpa jäi sairaalaan. Minä menin Tamminiemeen ministerijonoon häntäpäässä presidenttiä kättelemään, hänen ja pääministerin puheet kuuntelemaan. Minusta oli tullut ministeri, olin astunut kansakunnan saappaisiin. Päässäni pyöri kuitenkin enemmän tyttäreni kuin valtakunnan asiat. Varmistettuani matkalla, että Sirpa oli päässyt sairaalaan sisälle, saatoin huojentua. Vaikeasti yhteensopivat kokemukset myllersivät sisälläni. Sirpa oli ollut kaksi kuukautta kateissa, matkustanut pitkin Eurooppaa ja Aasiaa ja oli nyt vakavasti sairas.
Sirpa hävisi ylioppilaskirjoitusten aikaan yllättäen mitään puhumatta ja merkkejä jättämättä. Mistään ei häntä löytynyt. Kukaan ei tiennyt hänestä mitään. Opettajat olivat ihmeissään. Kaikki tutut kiersimme ja poliisit hälytimme, mitään ei valjennut. Onerva kävi hädissään ennustajakin luona. Ei siitäkään neuvojaksi ollut. Vaimoni terve sydän tarvitsi jo nitrojakin, niin lujille tytön häviäminen otti.
Vasta viikkojen päästä saimme Sirpalta kirjeen Kyprokselta. Siinä hän kertoi kuulleensa, että etelässä on kevääntuli kaunis ja lähteneensä katsomaan sitä. Kirjoittihan siinäkin, ettei hänellä ole kotia ja vanhempia vastaan mitään. Hän etsii sellaista maat, jossa ihmisellä on parempi olla. Sirpa palasi, kun Syyriassa, Afganistanissa, Italiassa ja monissa muissa maissa oli ennättänyt käydä, jotakin nähdä, kokea enemmän, välttää kuoleman, mutta saada punataudin. Kahdessa viikossa hän siitä selvisi.
Kun Sorsan 2. hallitus muodostettiin toukokuun puolivälissä 1977, olimme maamme talous vaikeuksissa. Sosiaaliturvan ja yhteiskunnallisten palvelujen lisäys edellytti nopeata taloudellista kasvua. Se oli pysähtynyt ja uhkasi kääntyä laskuun. Työttömyys nousi räjähdysmäisesti. Vahvatkin yritykset kieriskelivät vaikeuksissa. Konkurssien määrä lisääntyi. Suomen yllä olivat synkemmät uhkapilvet kuin tavalliset ihmiset tai edes poliittiset johtajatkaan tajusivat.
Kansandemokraattisessa liikkeessä enemmistö suhtautui myönteisesti hallitukseen menoon. Vähemmistö vastusti ajatusta. Sen emme antaneet häiritä mieliämme. Emme ajaneet itseämme nurkkaan neuvotteluissa, vaikka kepulaiset virittelivätkin ansoja polullemme. SDP:n johdossa suhtauduttiin myönteisesti SKDL:n mukaantuloon. Hallituspaikoista käytiin kova kädenvääntö. SKP:n ja SKDL:n johdon ja SKDL:n eduskuntaryhmän yhteisessä kokouksessa päätettiin osallistua hallitukseen. Vähemmistö äänesti vastaan. Ministeriksi valittiin Kalevi Kivistö, Veikko Saarto ja Arvo Aalto. Kalevista tuli opetusministeri, Veikosta liikenneministeri ja minusta työvoimaministeri. Minut valittiin ministeriryhmän vastaavaksi. Kalevi ja Veikko olivat olleet aikaisemminkin ministereinä. Minä olin ensikertalainen.
SKDL:n ministeriryhmä piti ensimmäisen kokouksensa SOK:n baarissa rautatieaseman lähellä. Hallitus aloitti työskentelynsä tekemällä historiaa. Ensimmäiseksi se piti ylimääräisen istunnon. Sen asialistalla oli antaa valtuutus allekirjoittaa Suomen puolelta maamme ja Neuvostoliiton välinen pitkän aikavälin (15 vuoden) taloudellinen yhteistyöohjelma ja valita valtuuskunta presidentti Kekkosen Neuvostoliiton vierailulle. Asiakirjat jaettiin hallituksen istunnossa. Papereita oli paksu nippu. Hyvä, että ehti otsikoita vilkaista, kun jo nuija kopsahti. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olin hyväksymässä ohjelmaa, jonkalaista ei ollut edes sosialististen maisen kesken solmittu. Aivoihini jysähti pysyvästi tieto: asioista pitää ottaa selvää ennen hallituksen istuntoa.
Varsin nopeasti havaitsin, että työvoimaministeriön resurssit vaikuttaa työllisyyteen olivat marginaaliset. Työssä olevien ja työttömien määrä muodostui ratkaisevasti muiden toimenpiteiden seurauksena. Niistä tehtiin päätökset yrityksissä, kunnissa ja valtionhallinnon muilla alueilla. Hallitus saattoi ratkaisevasti vaikuttaa työllisyyteen hallituspolitiikallaan ja Suomen Pankki rahapolitiikallaan. SKP:n pääsihteerinä olin työvoimaministerinä Suomen suurimman joukkotyöttömyyden symbolina. Se oli kaikkien SKP:n vihollisten ja kilpailijoiden mieleen. Hallituksessa olo haluttiin maksattaa puolueellemme poliittisesti kalliisti.
Lähdeaineisto:
Arvo Aalto Elämäni miljoonat ISBN 951-0-15413-X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti