Reino Lehto
Eduskunta oli osoittanut kyvyttömäksi muodostamaan parlamentaarista hallitusta. Keväällä presidentti ilmoitti pitävänsä kriisiä vakavana ja katsoi, ettei ratkaisumahdollisuuksia enää ole monia. Kauden muina tapahtumina olivat sosiaalidemokraattien sovintosuunnitelmien hautautuminen ja huomiota herättäneet puheenjohtajavaihdokset kolmessa puolueessa: maalaisliitossa, kansanpuolueessa ja sos.dem.liitossa.
Hallitusryhmien väleissä oli ilmennyt säröilyä jo keväällä 1963 etsittäessä valtiontalouden tasapainottamiskeinoja, mutta asiat jäivät kuitenkin kesäksi ennalleen. Kun Karjalaisen hallitus 30.8.1963 hajosi virallisesti siihen, että SAK:n ministerit eivät hyväksyneet maatalouspäätöstä, niin tämä ei ollut ainoa yhteistyön lakkaamisen aihe.
Seitsemän viikkoa avoimena ollutta hallituskysymystä yrittivät ratkaista Kauno Kleemola, Esa Kaitila ja pääministeri Ahti Karjalainen. Pääsyitä keskustelujen epäonnistumiseen olivat yhä säätämättä ollutta liikevaihtoverolakia koskevat erimielisyydet. Lokakuun 17. pnä tasavallan presidentti ilmoitti, ettei hän hyväksy hallituksen eronpyyntöä, ja hieman myöhemmin SAK:n kolmen ministerin sijaan nimitettiin kaksi maalaisliittolaista ja yksi ammattiministeri. Näin syntyi Karjalaisen hallituksen B-painos (maalaisliitto, kokoomus ja kansanpuolueet) toimi kuitenkin vain 18.12.1963 saakka, jolloin sen tilalle tuli Reino Lehdon virkamieshallitus vain vuorokauden kestäneen hallituspulan jälkeen.
Budjetin kattamista Karjalaisen hallitus oli esittänyt ns. pakkolainan avulla. Virkamieshallitus joutui ensi töikseen saman pulman eteen. Pälkähästä päästäkseen se valitsi myös samat lääkkeet, mutta vielä karvaamman sekoituksen, sillä sen antama lisäveroehdotus ankaruudessaan voitti entiset suunnitelmat. Veron tuotoksi arvioitiin 120 miljoonaa markkaa.
Jännitystä oli sitä käsiteltäessä riittämiin ja tulos pysyi loppuun saakka epävarmana. Vihdoin se hyväksyttiin 99-98.Vastaan äänestivät vasemmistolaiset ja 11 muuta edustajaa. Lisäveroksi säädettiin 20 % vuodelta 1964 määrättävästä tuloverosta ja 50 % omaisuusverosta. Alle 20 markan jäävää lisäveron määrää ei kuitenkaan peritä. Jos tuloveron määrä on suurempi kuin 3 000 mk, kasvaa lisävero progressiivisesti, ja suurimmillaan se on 40 % tuloverosta. Kirjavat olivat liikevaihtoverotuksen vaiheet ennen kuin laki oli valmis.
Investointirahoituslaki uusittiin, jotta yrityksiä voitaisiin tehokkaammin houkutella rajoittamaan investointejaan nousu- ja korkeasuhdanteiden aikana ja siirtämään laajentamissuunnitelmien toimeenpanoa laskukausiksi. Kiihokkeina olivat verohelpotukset.
Lvv oli ollut syyskauden hallitsevin lainsäädäntöasia, keväällä taas käytiin mehevä kiista virkamiesten palkkajärjestelyistä. Virkamieshallitus saattoi lopulta kirjata voittojensa sarakkeeseen sen, että oli onnistuttu luomaan edellytykset herkästi häiriintyvien virkapalkka-asioiden sovinnollisemmalle hoitamiselle.
Keskitetty kunnallinen eläkejärjestelmä tuli voimaan 1.7.1964. Sen päätavoitteena oli tehdä loppu kunnallisten eläkeolojen kirjavuudesta ja taata työntekijäin eläkelain (TEL:n) mukainen peruseläketurva niissä kymmenissä kunnissa, joissa eläkeasiat ovat olleet tyystin hoitamatta.
Maatalouden markkinoimisrahastolain säätämisessä oli jälleen hankaluuksia jotka ennen muuta aiheutti pyrkimys kaventaa margariinin ja voin hinnaneroa. Margariini olisi kallistunut 50p/kg. Laki saatiin säädetyksi sen jälkeen, kun oli päästy kompromissiin siitä, ettei margariinin hintaa nosteta enempää kuin voikaan. Nousu jäi molempien osalta 20 penniksi.
Ehdotuksen laiksi sokerituotannon turvaamisesta vasemmisto äänesti yli vaalien. Munakriisin torjumiseksi annettu ehdotus kananpoikasten haudontojen rajoittamisesta oli säännöstelylaki, jonka mukaan haudonnat olisivat tulleet viranomaisten luvista riippuvaisiksi. Kun ”lex untuvikko” oli käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä, vastustajien oli melko vaivatonta äänestää se yli vaalien.
Valtion varojen käyttämisestä salaojitustoimintaan säädettiin oma lakinsa, jonka nojalla tähän tarkoitukseen sijoitetaan vuosittain 4 miljoonaa markkaa. Lailla metsänviljelyn edistämisestä päätettiin ohjata varoja vajaatuottoisten metsämaiden metsittämiseen.
Kalastuslakiin on tehty suuri määrä täsmennyksiä ja samalla on hieman rukkailtu pyyntiaikoja, mutta lain johtaviin periaatteisiin ei ole kajottu.
Karjalaisen hallituksen ehdotus eräiden virastojen siirtämisestä pois Helsingistä sai joutuessaan marraskuussa 1963 eduskuntaan vastaansa navakkaa vastatuulta, varsinkin ao. virastojen suunnalta. Moottoriajoneuvojen anastuksia on yritetty hillitä kahdellakin tapaa, tiukennettu rangaistuksia ja säätämällä ns. pakkolukkolaki.
Suomalaisten osallistuminen rauhanturvaamistehtäviin Kyproksessa vaati eduskunnan suostumuksen. Joukkojen ylläpitoa varten myönnettiin 6 680 000 markkaa ja lisäksi säädettiin laki valvontajoukoissa olevien palvelussuhteista, oikeudellisesta asemasta ja sosiaaliturvasta.
Kartellilaki saatiin vihdoin säädetyksi pitkän harkinnan jälkeen. Heinäkuussa 1964 voimaan tullut uusi taloudellisen kilpailun edistämislaki toi useita muutoksia entiseen järjestelmään.
Kuudesti tuotiin vuoden aikana kukkavihko tyhjäksi jääneelle edustajanpöydälle. Vaasan läänin vaalipiiristä valittu Väinö Kuoppala kuoli 2.9.1963 ja hänen varamiehenään tuli kokoomuksen edustajaksi varatuomari Martti Valkama. SKDL:n Yrjö Murto kuoli 17.12.1963 ja hänen varamiehenään eduskuntaan tuli Johannes Mustonen, joka kuoli 11.5.1964. Hänen varamiehenään eduskuntaan tuli Paavo Lagerroos.
Sosiaalidemokraatteja edustaneen Väinö Tikanojan elämä päättyi 30.1.1964 ja jälkeen kansanedustajaksi Akseli Roden. Saman puolueen Georg Erikson kuoli 28.2.1964 ja hänen seuraajaksi tuli rovasti Veikko Mattila Ähtäristä.
Olli Alanko kuoli 30.4.1964 ja hänen seuraajakseen tuli kokoomuksesta varatuomari Timo Mäki.
Lähdeaineisto:
Mitä, missä, milloin 1965
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti