Vuosi 1959 Urho Kekkosen päiväkirjassa

Vuoden 1959 alussa hallitusneuvottelut polkivat edelleen paikallaan. SDP:n ja kokoomuslaisten tiivis painostus sitoi Rkp:n kädet niin, että vähemmistöhallitusvaihtoehdot supistuivat lopulta kahteen. Maalaisliiton ja skogilaisten yhteishallitukseen tai maalaisliittolaiseen yhden puolueen ministeristöön. Kekkonen näyttää pitäneen yhteishallitusta parempana vaihtoehtona, mutta taipui lopulta jälkimmäisen kannalle pitääkseen Maalaisliiton yhtenäisenä ja välttääkseen siten täydellisen umpikujan.
V. J. Sukselaisen maalaisliittolainen vähemmistöhallitus nimitettiin 13.1.1959. Sen ulko- ja oikeusministerin salkut annettiin ammattiministereille. Pääministerin ja presidentin yhteistyön edellytykset olivat alusta alkaen huonot, eivätkä niitä ainakaan parantaneet Sukselaisen hallitusneuvotteluiden aikana suorittamat välistävedot, jotka suuntautuivat Kekkosta vastaan.

Neuvostoliittolaisten ensimmäiset reaktiot osoittivat, että uudella hallituksella oli edellytykset ryhtyä palauttamaan maiden välisiä suhteita aiemmalle tasolle. Ministeriön ulkopuolelle jääneiden puolueiden piirissä vastaanotto sen sijaan oli kylmä. Siksi Kekkonen vetosi valtiopäiviä päättäessään, että eduskunta tuli puolitiehen hallitusta vastaan, ” että puolueiden väliset ja varsinkin henkilökohtaisuudet voitaisiin vaimentaa”.
Ainakin SDP:n suunnalla vetoomus kaikui kuuroille korville. Leskinen vakuutti länsidiplomaateille, että sosiaalidemokraattinen, kokoomuksen ja oikeistomaalaisliittolaisten yhteistyö tulisi jatkumaan ja taistelu Kekkosta vastaan kovenemaan entisestään. Ristivetoa lisäsivät syntyneet uudet puolueet. Maalaisliiton eduskuntaryhmästä eronnut Veikko Vennamo perusti helmikuussa Suomen Pientalonpoikien Puolueen ja muodosti sen jälkeen oman ryhmän. Skogilaisoppositio otti yhä enemmän etäisyyttä SDP:hen ja perusti sekin toukokuussa oman puolueen. Työväen ja pienviljelijäin Sosiaalidemokraattisen Liiton (TPSL). Sen puheenjohtajaksi valittiin Emil Skog.

Vain viikko Sukselaisen hallituksen nimittämisen jälkeen Kekkonen matkusti yksityisluontoiselle vierailulle Leiningradiin. Kahden päivän aikana (22. – 23.1.) Hrustshevin kanssa käydyt keskustelut osoittivat, ettei pääsihteeri Hrustshev ollut saapunut neuvottelemaan, vaan kertomaan, miten asiat Kremlissä nähtiin. Tehtyään kantansa selväksi Hrustshev oli valmis jatkamaan yhteistyötä siltä tasolta, mihin Kekkosen edellisvuotisen valtiovierailun aikana oli päädytty.

EFTA-ratkaisusta tuli Suomessa sisäpoliittinen kiistakapula. Täysjäsenyyden innokkaimmat ajajat löytyivät teollisuuden johdosta ja pankkimaailmasta sekä SDP:n ja kokoomuksen sekä Rkp:n piiristä. Monilla heistä jäsenyyskiistaan kytkeytyi myös ulkopoliittisia tavoitteita. Jyrkintä vastustus oli äärivasemmalla ja TPSL:n piirissä.
Ratkaisuun pyrittäessä Suomi törmäsi kahteen vaikeaan ongelmaan: toisaalta Neuvostoliiton jyrkkään vastustukseen ja toisaalta kiistaan ns. kaupallisesta suosituimmuudesta. Kompastuskiveksi oli nousemassa myös kysymys suosituimmuudesta Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuonna 1947 solmittuun sopimukseen sisältyi näet suosituimmuuslauseke, jota Suomi oli johdonmukaisesti kunnioittanut. Kaikesta tästä huolimatta Suomen valtiojohto päätti aloittaa neuvottelut kaupallisista järjestelyistä EFTA:n kanssa.

Otteita Urho Kekkosen päiväkirjasta

2.1. Törngren oli kertonut, että joulukuussa ruotslaiset+kokoomus+leskisläiset tehneet sopimuksen, että jos hallitus muodostetaan ilman leskisläisiä, niin budjetti äänestetään sekaisin.
3.1. Ahti kertoi, että Arvo oli kutsunut hänet luokseen ja vaati korvaukseksi siitä, että Ahti tuli Sukselaisen hallitukseen, samaa kunniamerkkiä kuin Ahdilla, palkankorotusta, eräitä paikkoja jne.
5.1. Arvo on tavannut V.J. Sukselaisen. Tämä on tavattoman kateellinen Kleemolalle ja katkera´, koska ei ole ollut ehdolla pääministeriksi.
7.1. Hertta oli sanonut, että he voivat kannattaa Sukselaista pääministeriksi ”erittäin vastenmielisesti” sillä edellytyksellä, että hallituksen miehitys muutoin on hyvä.
8.1. Herra Zhenihov oli ollut ärtyneellä päällä ja erityisesti Wuoren tonttuilu oli häntä suututtanut.
13.1. Kutsuin Sukselaisen luokseni 12.45 ja kehotin häntä muodostamaan hallituksen.
16.1. Kansan Uutisissa raju pääkirjoitus Sukselaista ja hallitusta vastaan.
21.1.Lehtien kommentit Leningradin matkan johdosta varsin myönteiset.
22.1. Aamulla olin vielä yöpuvussa, kun Kotov tuli ilmoittamaan, ett Hrustshev ja Gromyko sekä Patolitshev olivat saapuneet kaupunkiin. Neuvottelin aamulla yli 2 tuntia Hrustshevin kanssa.
23.1. Karjalainen neuvotteli Patolitshevin kanssa.
28.1. Vilkuna tapasi Vladimirovin, joka oli ollut Leningradin matkaan erittäin tyytyväinen.
29.1. Menin Mehiläiseen tutkittavaksi Leningradissa sattuneiden kohtausten takia.
31.1. Matokuuri aamulla. Iltapäivällä alkoi väsymys voittaa.

3.2. Neuvostoliitto nimitti Aleksei Zaharovin suurlähettilääksi Suomeen.
5.2. Valtioneuvoston ehdotuksesta nimitin Kustaa Vilkunan akateemikoksi.
11.2. Luulin, että Fagerholm on niin fiksu, että kiittää minua Leningradin matkan tuloksista, Mutta teki varmaan karhunpalveluksen itselleen. Fagerholmin puheen loppu: ”Viime vuoden lopulla maamme ja itäisen naapurimme välillä vallinnut kylmyys ei voinut olla huolestuttamatta ketään tässä maassa. Toivomme vilpittömästi, että syksyn aikana ilmeisen epäluulon, jolta puuttui asiallinen pohja, voitaisiin lopullisesti poistaa."
15.2. Ahti kertoi tavanneensa herra Vladimirovin. Tämä oli ollut erittäin pahoillaan Fagerholmin valitsemisesta eduskunnan puhemieheksi.
18.2. Kivivuori ja Ahti aamiaisella. Virolainen oli Kivivuorelle jyrkin sanoin todistellut, että ei Neuvostoliitto saa määrätä, kuka on Suomen hallituksessa.
27.2. Taneli nimitettin Rooman suurlähetystön lähetystösihteeriksi 1.5.1959 lähtien.

12.3. Korsimo oli masentunut. Maalaisliiton keskushallituksen työvaliokunnassa Sukselainen lukenut parin lestadiolaisen maalaisliittolaisen kirjeet, joissa oli vaadittu Korsimon eroa. Arvo on onneton.
13.3. Arvo tavannut Zhenihovin, joka oli tietoinen Sukselaisen ja sos.demien salaisesta neuvottelusta. Zhenihov oli sanonut, että jos joku kuvittelee, että leskisläiset ovat käyttökelpoisia hallituksessa, kuvittelee väärin.
14.3. Zhenihov oli kertonut Virolaiselle saunassa, että Hrusthev oli äänestetty nurin keskuskomiteassa numeroin 7-4.
18.3. Cay Sundströmin muistotilaisuus Krematorion kappelissa. Olimme Sylvin kera.
24.3. Arvo kertoi, että Virolainen oli pyytänyt saada tulla kutsuksi Neuvostoliittoon. Arvo arvioi matkaa ”Puhdistusmatkaksi”.

3.4. Ahti K. kertoi muuttaneensa valtioenemmistöisten yhtiöiden hallintoneuvostoon muutamia skogilaisia leskisläisten tilalle. Asia oli tullut esille maalaisliiton ryhmässä. Suurin mielenkuohu, kun pilataan yhteistyömahdollisuudet.
6.4. Erkki Aalto kertoi, että oli ollut kokous, jossa oli sd+ruots+kok+joku maalaisliittolainen, yhteensä 12 henkeä. Päätetty presidentinvaaleihin saakka ylläpitää sanomalehtitaistelua minua vastaan.
10.4. Sukselainen nukkuu läpi kaikki virkansa, myös pääministerin. Siksi hermot säilyvät.
24.4. Luonani Eskola, Miikki, Väänänen, Pakkanen ja Jämsen. Pidin heille esitelmän ulkopolitiikasta. Sanoin, että niin röyhkeää sanontaa kuin Eskola eilen, en ole tässä virassa vielä saanut silmilleni. Sovussa erottiin, jotenkuten.
28.4. Arvo kertoi Kalliokosken sanoneen Antti Auraselle, että jos Kekkonen asetetaan Maalaisliiton presidenttiehdokkaaksi, se merkitsee Maalaisliiton hajaantumista.

6.5. Vilkuna oli tavannut herra Vladimirovin, joka oli ollut kovin pahastunut sos.dem vappupuheista. Neuvostoliitossa ei näitä puheita unohdeta.
27.5. Illalla luonani Hiltunen, Käkelä, Haapasalo. Halu hallitukseen kova.
28.5. Uudessa Suomessa etusivulla valokuva. ”Yllätysvierailu Tamminiemessä. Kauko-objektiivillä otettu. Suuri hälinä on käynnistä ilmeisesti syntymässä.

1.6. Matti aamiaisella Zaharovin kanssa. Ei erikoista.
4.6. Ahti oli ollut illallisilla, joilla talouselämän johto oli ynnä Patolitshev. Ville Lehtinen räkähumalassa.
7.6. Olin Katermassa. Arvo ja Ahti saunassa. Kertovat molemmat, että sekä herra Zhenikov että herra Vladimirov olivat arvostelleet hyvin jyrkästi Zaharovia.
9.6. Arvo luulee, että Pekka Silvola aivan sekaisin, sillä hän on saanut päähänsä, että hänestä pitää tulla Maalaisliiton puoluesihteeri.
11.6. Ahti sanoo tavanneensa Hetemäen, joka oli sanonut, että hallitus kaadetaan ensi syksynä. 14.6. Parturini, neiti Katja, joka tuntee Mikko Penttisen hyvin, kertoi, että Jalannin ja Penttisen välit ovat täysin katkenneet.

1.7. Zhenihov tuli Matin mukana Kultarantaan. Hän kysyi minulta, mikä olisi viisain linja Hrustshevin Skandinavian matkalla. Vastasin, että Itämeren rauhoittaminen, ero Natosta ja atomiaseet eivät ole käytännöllistä politiikkaa.
5.7. Leskinen pitänyt puheen Porvoossa K-linjasta. Törkeitä valheita koko puhe.
21.7. Radioteitse tieto, että Hrustshev peruuttanut matkansa Skandinavian maihin.
30.7. Arvo tiesi kertoa, että Zaharvoin ja Zhenikovin väliset suhteet näyttävät kovin huonoilta.

18.8. Korsimo kertoi tavanneensa Zhenikovin, joka oli sanonut, että mitä tahansa pyydän ennen 1962 ,he tulevat sen täyttämään.

24.9. Huhut alkavat kiertää. Eräs niistä: Virolainen suunnittelee hallitusta: ml+sd. III-linja + kansanpuolueet,

3.10. Olin Oulussa, jossa Oulun yliopiston avajaiset.
5.10. Sukselainen oli joutunut keskusteluihin Virolaisen kanssa. Virolainen oli puhunut yksinomaan sos.demien kelvollisuudesta. Virolaisen mukaan Leskinen on järkevämmällä kannalla kuin muut sosiaalidemokraatit.
12.10. Zaharov luonani. Esitti laajan selostuksen Hrutshevin ja Eisenhowerin neuvotteluista.
19.10. Matti kertoi, että sos.dem. tohtori Mauno Koivisto oli kutsunut Loikkasen luokseen ja pitkän keskustelun aikana mm. selittänyt, että hän aikoi keväällä liittyä ns. kolmannen linjan miehiin.

3.11. Arvo kertoi, että maalaisliitossa puuhattaisiin hallituspohjan laajentamista neutraaleihin leskisläisiin. Virolainen tämän takana.
12.11. Kleemola palasi NL.sta. Oli keskustellut tunnin Hrustshevin kanssa, joka oli valitellut Skandinavian matkan peruuntumista, joten hän ei voinut tavata hyvää ystäväänsä presidentti Kekkosta. Hrustshev oli jatkanut: mutta kun ollaan naapureita, voidaan tehdä vaikka yhteinen hiihtoretki. Hän katselee ja presidentti Kekkonen hiihtää.

4.12. Virolainen oli Jyväskylässä kertonut Juselalle, että jos Korsimo valitaan Maalaisliiton puoluesihteeriksi, tapahtuu se Neuvostoliiton painostuksesta! Sorvalilla käsitys, että Virolainen elää jatkuvassa Messias-tunnelmassa; hänet on kutsuttu pelastamaan isänmaa.
7.12. Aina vain uutisia Virolaisesta. Oli sanonut, ettei kahden miehen takia kannata maata uhrata. Oli tarkoittanut Korsimoa ja minua.
29.12. Sukselainen kertoi Tannerin sanoneen, että sos.dem. puolue tekee kaikkensa estääkseen minun valitsemiseksi presidentiksi vuonna 1962.

Lähdeaineisto:
Juhani Suomi Urho Kekkosen päiväkirjat 1 ISBN 951-1-15547-4