Päätoimittaja Arvo Tuominen Tampere 7.9.1960
H.V.
Olen seurannut sanomalehtikynäilyäsi sen verran kuin ”Muut lehdet”-osastoista saan selville ( se kyllä minulle riittää). Sallinet sanoa, että en voi Sinua lainkaan ymmärtää. Kunnioitan Sinua viisaana miehenä, mutta jotakin on Sinussa varmaan nyrjähtänyt.
Viime maaliskuussa mm. kirjoitit, että maalaisliiton ryhmässä on jäljellä oikeita alkiolaisia, jotka ovat useaan otteeseen sanoneet nuorimmilleen, että emme ole mukana isänmaata kauppaamassa. Mainitset nimet Kalliokoski, Kukkonen, Tarkkanen, Koivisto ja Lahdensuo. Vain heidän kanssaan sos.dem. puolue voi neuvotella uudesta hallituksesta.
Minun asiani ei ole puolustella maalaisliiton ryhmän jäseniä, joita syytät isänmaan kauppaamisesta. Syytöshän on niin mieletön ja paksu, että kenenkään ei siihen tarvitse vastata. Jos tekstin laatija ei ole tietänyt kirjoittavansa silkkaa pötyä, niin hän on sairasmielinen. Tiedän, että et ole sairas.
Tämä, mitä maaliskuussa kirjoitit, ei ole poikkeuksellista muuta kuin muodon räikeydessä. Sen ulkopoliittisen linjan epäluuloiseksi saattaminen, jonka kärkimieheksi olen suurelta osalta vastustajieni ansiosta joutunut, on ollut uutteran työsi sisältö ja tarkoitus.
-----
Tiedät, että 1930-luvun ulkopolitiikka on takanapäin. Et Sinä voi siihen puhaltaa elämän virvoittavaa henkeä. Minulla on se käsitys, että Sinusta ja teistä huolimatta ulkopolitiikassa tullaan selviytymään hyvin.
-----
P.S. Tämä kirje ei ole tarkoitettu julkisuuteen. Kun joskus 1970-luvulla julkaiset muistelmasi 1960-luvulta, puolustanee tämä kyllä kirjassa paikkaansa.
Valtiosihteeri T.O. Vahervuori 3.6.1960
H.V.
Sofian edustuston miehitys näyttää tuottavan ylivoimaisia vaikeuksia. Kuitenkin asia on niin, että mies joka ei tee muuta virhettä – tai ei tee muuta ylimalkaankaan – kuin että on humalatilassa on humalassa, tekee maalle vähemmän vahinkoa kuin mies, joka selvin päin tekee tyhmyyksiä.
Professori L.A. Puntila 20.10.1960
H.V.
Olen lukenut ”Akateeminen”-lehden n:o 3. Kun olet sen toimitusneuvoston jäsen, sallinet, että esitän Sinulle hämmästykseni lehden pääkirjoituksen johdosta. Se sisältää ankaraa murinaa tulevan vuoden budjetin sivistysmäärärahojen johdosta. Tosiasia kuitenkin on, että ei liene toista budjettia, joka edeltäjäänsä verrattuna sisältää enemmän myönteisiä piirteitä ja kovaa rahaa sivistystarkoituksiin kuin v. 1960 budjettiesitys. Ei tuollainen negatiivinen suhtautuminen kaikkea arvoa antaviin yrityksiin vie asioita eteenpäin vaan taaksepäin. Mitä kannattaa yrittää, kun saa asiaomaiselta taholta lokaa silmilleen?
Ei minun asiani ole hallituksen toimia puolustaa, mutta olen sydämistynyt tästä ilmeisen väärämielisestä arvostelusta.
Päätoimittaja Ilmari Turja Kulosaari 6.11.1961
Hyvä Veli,
Mitenkä Sinä minun poissa ollessani täytit 60 v.? Esivallan lupa sille olisi pitänyt hankkia, jos aikoo esivallan tietämättä tehdä suuria ratkaisuja elämässä. Kun luin elämäkerrastasi, että eivät vanhempasikaan uskoneet Sinusta mitään tulevan, niin ymmärrän tämänkin ylitsekäymisen. Olkoon.
Kun olin Amerikassa, niin joku taisi lähettää Sinulle minun mukanani terveisensä. En painanut nimeä mieleeni, arvelin, ettei hän mahda Sinua oikein tuntea, jos terveisiä lähettää.
Jos jaksat odottaa, niin kyllä minä lopuksi Sinua onnittelen merkkipäiväsi johdosta. Ja kiitän vuosikymmenien ajan jatkuneesta hyvästä ystävyydestä ja yhteistyöstä. Runnaa Sinä vain aikakauslehtiä, helppoahan se on, kun sait minulta hyvän koulutuksen, kun olit oppilaanani Ylioppilaslehdessä hyvällä palkalla.
Nuori mies Urho Kallenpoika Kekkonen Kiuruvesi 14.12.1961
Luin lehdestä, että Sinä täytät ensi tammikuun 30. päivänä 6 vuotta. Lähetän Sinulle nyt joululahjaksi pienen paketin, jonka mukana toivotan Sinulle hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta.
Sano vanhemmillesi ynnä sisarillesi ja veljillesi minulta terveiset. Toivon, että kasvat kunnon mieheksi. Kun käyt Helsingissä, pistäydy tapaamassa.
Oikeuskansleri Olavi Honka 19.1.1962
H.V.
Kiitän parhaiten ystävällisestä onnittelustasi vaalituloksen johdosta. Minulla ei ole ollut hetkeäkään epäilyä Sinun vilpittömyydestäsi ulkopolitiikan suhteen. Onnettomuus oli, että hankkeen näkyvät aloittajat olivat henkilöitä, jotka vetivät kandidatuurisi ylle valitettavan varjostuksen. Sitä ei voinut millään todistelulla torjua. Päätöksesi kieltäytyä oli oikea ja rohkea teko.
Suurlähettiläs Sakari Tuomioja 25.3.1963
H.V.
Luin tänään Hbl:sta Finlandsvännerien kokouksesta. Mitä soppaa ne siellä oikein keittävät?
Kansanedustaja Pekka Vilmi Simo 9.6.1964
Hyvä Veli,
Minulle on kerrottu, että olet eri yhteyksissä lausunut mm. seuraavaa: ”Ei tästä mitään tule, ryssä täällä määrää. Kekkonen johtaa maan kommunismiin.”
Tämä on minulle järkyttävää ja kauhistuttavaa kuultavaa. Se oli minulle sitä suurempi yllätys, kun olen pitänyt Sinua hyvänä ystävänäni aina niistä vuosista saakka, jolloin yhdessä työskentelimme maalaisliiton Pohjois-Suomen ja sen vähäväkisen väestön puolesta sekä kansallisen ulkopolitiikkamme voittoon viemiseksi. Olin kuvitellut, että ehrootheja, junniloita ja leskisiä lukuun ottamatta kukaan ei enää levittelisi herjauksia minun toimimisestani kommunistisen Suomen luomiseksi. Luulin, että ne kuuluivat 1940-luvun lopulle, jolloin Paasikivi ja minä saimme tuon syytöksen vastaamme ulkopoliittisilta vastustajiltamme. Mutta kyllä minua kauhistuttaa – en löydä muuta sanaa – kun tätä teemaa alkavat viljellä vanhat ystäväni, joiden kanssa yhdessä olemme vaikeina vuosina olleet luomassa pohjaa koko maailman tunnustamalle puolueettomuuspolitiikallemme.
-----
Minun on ollut sanomattoman raskasta kirjoittaa tätä kirjettä vanhalle työtoverilleni ja hyvälle ystävälleni, jolta en olisi odottanut sellaista kiitosta, minkä olen saanut.
Ent. toimitusjohtaja Ville Pörhölä Tornio 17.11.1964
Vanha Ystävä,
Maaseudun Nuorten Liiton kautta sain nähtäväkseni 5.10.1963 MNL.lle lähettämäsi kirjeen. Kun siinä moneen kertaa mainitset minun, vanhan urheilutoverisi, nimen, niin katson asiakseni lausua Sinulle muutaman ajatuksen. Sanon suoraan Sinulle, mitä kirjeestäsi ajattelen; en kirjoita Sinusta selän takana vieraille ihmisille.
Kirjeesi sisältää minusta joukon uskomattoman törkeitä syytöksiä. Yksikään niistä ei tietenkään ole tosi; et pystyisi esittämään todistuksen häivääkään älyttömille väitteillesi. Olit urheiluvuosina reilu mies, vähän narrattava tosin, mutta rehti ja reilu. Kirjeesi jälkeen en käy päättelemään, mikä nyt olet.
Ulkopolitiikassa kuvittelet olevasi yhtä suuri asiantuntija kuin aikoinaan moukarinheitossa kahdella pyöräyksellä.
----
Kirjeesi on niin hysteerinen ja tolkuton, että siihen ei ole syytä asiallisesti vastata. Joskus ennen – kuten muistat – sanottiin, että Niittymaalta on pää mennyt sekaisin, kun on pyörinyt kiekonheitossa aina yhtäälle päin. Moukarilla näyttää olevan iän kanssa yhtä paha vaikutus.
Toivotan Sinulle rauhallisia vanhan miehen päiviä. Älä polta, Ville, proppujasi.
En tarvitse mitään vastausta, sillä saan aivan tarpeekseni hurahtaneista.
Lähdeaineisto:
Urho Kekkonen: Kirjeitä myllystäni 1 1956-1967 ISBN 951-1-02390-X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti