maanantai 24. elokuuta 2009
Oslon talviolympialaiset 1952
Yläkuvassa väsynyt Veikko Hakulinen saapumassa 50 km:n hiihdossa maaliin. Alakuvassa 10 km:n hiihdon voittaja Lydia Wideman.
Kuudennet talviolympialaiset erosivat edellisistä sikäli, että ne olivat ensimmäiset kisat, jotka järjestettiin suurkaupungissa ja isäntämaan pääkaupungissa. Oslo oli vanhastaan huomattava talviurheilukeskus, jonka urheilupaikat esim. Holmenkollen hyppyrimäkineen ja Bislettin stadion olivat urheilijoille tuttuja aiemmilta vuosilta. Jääkiekkoa varten rakennettiin Josdal Amfin tekojäärata ja kelkkailua varten rata Frognerseterenille ja pujottelua varten Rodjleivaan Holmenkollenin lähelle sekä syöksylaskua ja suurpujottelua varten radat Norefjellille 120 km Oslosta luoteeseen. Oslon kisojen huomattavin uutuus oli naisten 10 km:n ensiesiintyminen olympiatasolla. Osallistuneita kansakuntia oli 30, kilpailijoita 732 ja lajeja 22.
Suomella menestystä
Suomi nousi Oslon kisoissa vihdoin hiihtomaailman huipulle. Suomalaishiihtäjät saavuttivat Holmenkollenin laduilla kahdeksan mitalia kymmenestä mahdollisesta. Veikko Hakulinen voitti 50 km kilvan kuuluisalla ajalla 3.33.33, viestissä Suomi otti ylivoimaisen mestaruuden ja ensimmäistä kertaa olympiaohjelmassa olleessa naisten 10 kilometrin hiihdossa Lydia Wideman, Mirja Hietamies ja Siiri Rantanen puhdistivat palkintopöydän. Heikki Hasu sai tosin tyytyä yhdistetyn hopeaan. Pentti Alosen 14:s sija pujottelussa pysyi Suomen parhaana alppihiihtosijoituksena vuoden 1998 kisoihin saakka. Jäälajeissa ei Suomelle sitä vastoin tullut menestystä. Pikaluistelijat jäivät ilman mitaleita. Toivo Salonen oli 500 metrin luistelussa kahdeksas ja Lassi Parkkinen 1500 metrin luistelussa kuudes. Toivo Lammio oli 5000 metrin luistelussa seitsemäs ja 10 000 metrillä neljäs. Jääkiekkoleijonien kauan odotettu olympiadebyytti tuotti 7. sijan 9 joukkueen turnauksessa. Näytöslajina pelatussa jääpalloturnauksessakin Suomi jäi kolmanneksi.
18 km ja yhdistetty Norjalle
Kisojen ensimmäinen laji oli 18 km:n hiihto. Hallgeir Brenden voitti ajalla 1.01,34. Hopeaa voitti Suomen Tapio Mäkelä ajalla 1.02,09 ja pronssia Suomen Paavo Lonkila ajalla 1.02,20. Neljänneksi sijoittui Heikki Hasu ajalla 1.02,24. Tauno Sipilä oli kahdeksas, Toivo Oikarinen 10.s, Paavo Korhonen 14. ,Aulis Sipponen 16. ja Eeti Nieminen 21.
Yhdistetyssä Heikki Hasulla oli puolustettavanaan Sant Moritzin olympiavoitto ja Lake Placidin (1950) maailmanmestaruus. Tällä kertaa hän ei onnistunut mäessä aivan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta hiihdossa Hasu oli omaa luokkaansa. Norjan Simon Slåttvik voitti yhdistetyn kisan, Heikki Hasu oli toinen ja Norjan Sverre Stenersen kolmas. Paavo Korhonen oli neljäs, Aulis Sipponen 7. ja Eeti Nieminen 8.
Unohtumattomat 3.33,33
Kun tiistai vaihtui keskiviikoksi helmikuun 20. päiväksi 1952, oli alhaalla laaksoissakin jo kylmää. Mora-Nisse Karlsson oli Oslon olympiakilvan suosikki. Hän tiesi sen ja tunsi paineet, mutta oli kyllin rutinoitunut antaakseen niiden häiritä uniaan. Hyvin nukkuivat myös muut ruotsalaiset viiden peninkulman hiihtäjät – Arthur Herrdin, Anders Törnkvist ja Gunnar Eriksson. He luottivat itseensä ja tosiasioihin. Valkoasuiset ruotsalaishiihtäjät olivat ottaneet edellisissä olympiakisoissa kolmoisvoiton pikamatkalla ja kaksoisvoiton viidellä kympillä ja pistäneet vallan hyrskyn myrskyn edellisissä MM-kisoissa vain pari vuotta aikaisemmin: kaksoisvoitto pikamatkalla ja neljä kärkisijaa viidellä kympillä! Mora-Nisse oli jo 35-vuotias, Herrdin ja Törnkvist 34 vuotta ja Erikssonkin jo 31 kesää nähnyt.
Eero Kolehmainen, suomalainen isäntämies Hämytsaaresta Saimaan sokkeloisilta vesiltä, oli puolestaan täyttänyt 33 vuotta, mutta oli silti pelkkää rautaa. Kello 10.01 lähti ensimmäinen mies viidenpeninkulman taipaleelle. Hän oli Kalevi Mononen. Hänen osaa ei kadehtinut, sillä turistit olivat sotkeneet ladun jauhoksi ja ajoittain vain latumerkistä näki missä reitti oikeastaan kulki. Ensimmäisellä tarkastusasemalla Mora-Nisse oli jäänyt Eero Kolehmaisesta minuutin ja 20 sekuntia. Puolimatkassa ero oli jo neljä minuuttia 35 sekuntia. Loppuvaiheet muodostuivat unohtumattomiksi: 30 kilometrin kohdalla Mora-Nisse oli supistanut eron 2,20:een. Kahdeksan kilometriä ennen maalia se oli 50 sekuntia.
Veikko Hakulinen oli se uusi mies, josta norjalaiset ja ruotsalaiset eivät tienneet paljoakaan. Eero Kolehmaisen he tunsivat, samoin Kalevi Monosen ja Pekka Kuvajan. Ensimmäinen sävähdyttävä tieto tuli 25 kilometrin epäviralliselta latuasemalta: Hakulinen johtaa! Eero Kolehmainen huiski kolmantena, Kalevi Mononen neljäntenä. Mora-Nisse oli hyökkäysasemissa kuudentena.
Veikko Hakulinen, tuo kalpea ja horjahteleva hahmo, lähestyi maalia lepattava popliinipusakka ja väljät housut hiestä tummana. Hän työnteli pehmennein käsivarsin hevosenkenkään vievän kävelysillan sivuitse, erotti ison valkoisen maalivaatteen, mutta tuskin muuta. Maalissa hän vaipui silmät puoliummessa vastaanottajien käsivarsille; Åke Wahlroos tuki häntä ja Åke Svensk irrotti sukset hänen jalastaan, hän ei saanut sanaakaan suustaan.
Tarkalleen 24 minuuttia ja 39 sekuntia myöhemmin hiihti perille Eero Kolehmainen: hopeaa. Mora-Nisse Karlsson oli lykkinyt maaliin kuutisentoista minuuttia Veikko Hakulisen jälkeen. Hän oli hävinnyt yllättäjälle hieman vaille kuusi minuuttia. Ruotsalaisten katastrofi oli täydellinen: Mora-Nisse kuudes, Anders Törnkvist kymmenes. Hakulisen legendaariseksi muodostunut voittoaika oli 3.33,33. Hämytsaaren isäntä Eero Kolehmainen oli toinen ajalla 3.38,11. Kolmanneksi sijoittui Norjan Magnar Estenstad ajalla 3.38,28.
Kultaa, hopeaa ja pronssia
Helmikuun 23. päivänä 1952 oli vuorossa naisten 10 km:n hiihto. Naisten pääsy olympialadulle oli sinänsä aikamoinen rysäys, suurta kestävyyttä vaativia lajeja pidettiin heille sopimattomina. Ja nyt kymmenen kilometriä … ja kilpaa! Eikö lyhyempikin matka olisi riittänyt? Eihän naisten pisin juoksumatka olympialaisissakaan ollut kuin 200 metriä.
Kello 11.00,30 sauvoi ensimmäisenä naisena olympialadulle ammustehtaan työläinen Vihtavuorelta, Sirkka Polkunen. Viimeisenä lähti matkaan talontytär Lemiltä, Mirja Hietamies. Väliaika-asemalla puolimatkan jälkeen Lydia Wideman johti minuutilla, Mirja Hietamies hiihti toisena ja 10 sekunnin päässä Sirkka Polkunen ja Ruotsin Märta Nordberg. Siiri Rantanen hurjilla käsivoimillaan työnteli vain viisi sekuntia parivaljakosta jääneenä. Vajaan kymmenen minuutin kuluessa selkeni koko riemastuttava totuus: Lydia Wideman voitti ajalla 41,40, Mirja Hietamies hopeaa 42,39 ja Siiri Rantanen pronssia 42,50. Vain Sirkka Polkunen oli joutunut hellittämään ja jäi viidenneksi ajalla 43,07. Märta Nordberg pääsi rikkomaan suomalaisrintaman.
Viestivoitto
Miesten 4x10 kilometrin viesti ratkesi jo ensimmäisellä osuudella, jolla Heikki Hasu jätti muut kauaksi taakseen. Paavo Lonkila lisäsi toisella osuudella Suomen etumatkaa yli minuutilla. Urpo Korhosella ja Tapio Mäkelällä oli helppo tehtävä varmistaa Suomen kultamitali ajalla 2.20,16. Norja hävisi lähes kolme minuuttia.
Oslon talviolympialaiset merkitsivät Suomen hiihdon uutta tulemista. Suomalaiset mitalistit
Kultaa
• Veikko Hakulinen (hiihto, 50 km)
• Heikki Hasu, Paavo Lonkila, Urpo Korhonen ja Tapio Mäkelä (hiihto, 4 x 10 km viesti)
• Lydia Wideman (hiihto, 10 km)
Hopeaa
• Tapio Mäkelä (hiihto, 18 km)
• Eero Kolehmainen (hiihto, 50 km)
• Heikki Hasu (yhdistetty)
• Mirja Hietamies (hiihto, 10 km)
Pronssia
• Paavo Lonkila (hiihto, 18 km)
• Siiri Rantanen (hiihto, 10 km)
Kuuntele Elävä Arkisto Oslon talviolympialaisista
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=16&t=171
Lähdeaineisto:
Antero Raevuori: Huippu-urheilun maailma 4 ISBN 951-0-08692-4
Helge Nygren – Markku Siukonen: Suuri Olympiateos 1-2 ISBN 951-9466-05-3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti