Suomalaisille Venäjän ilmiöiden ymmärtäminen on erityisen merkityksellistä. Sodan päätyttyä Neuvostoliitolla oli edessään valtava jälleenrakentaminen. Maan talous oli ohjattava sodasta jälleenrakentamiseen, sillä 55 % kansantulosta oli käytetty maanpuolustustukseen. Vaalipuheessaan Bolsoi-teatterissa vuoden 1946 alussa Stalin teki yhteenvedon sodan opetuksista ja edessä olevista tehtävistä. Hänen mukaansa voitto oli osoitus neuvostojärjestelmän ylivoimaisuudesta. Aiemmin harjoitettu teollisuutta tukeva ja maatalouden kollektivisoiva talouspolitiikka olisi edelleenkin ainoa oikea talouspolitiikan linja.
Neuvostoliiton aluelaajennuksille, Baltian tasavalloille Virolle, Latvialle ja Liettualle, Ukrainan ja Valko-Venäjän läntisille osille ja Moldovialle sekä Suomelta vallatulle alueelle olivat ensimmäiset sodan jälkeiset vuodet suurten muutosten aikaa. Maatalouden kollektivointi alkoi v. 1947 ja se saatiin päätökseen neljännen 5-vuotissuunnitelman lopulla. Harjoitettua politiikkaa vastustettiin kovasti. Vielä useita vuosikymmeniä myöhemmin on esim. virolaisten ja latvialaisten määrä alhaisempi kuin vuonna 1939.
Raskaiden sotavuosien kuluessa eivät vallanpitäjät voineet ylläpitää samaa tiukkaa poliittista kontrollia kuin aikaisemmin. Nyt ideologian tiukentaminen katsottiin välttämättömäksi jatkuvan kapitalismin uhan edessä. Neuvostotasavalta ja samalla sosialismi olivat vahvistuneet sodassa, mutta kapitalistimaat olivat tulleet entistä aggressiivisemmiksi. Stalinin käsityksen mukaan luokkataistelua oli terävitettävä. Oli koottava voimia ja valppautta taistelussa ulkoisia ja sisäisiä vihollisia vastaaan. Sodan jälkeen palautettiin noin viisi miljoonaa venäläistä (sotavankeja, pakolaisia ym. ) jotka sodan päättyessä olivat NL:n rajojen ulkopuolella. Moni sotavanki kohtasi kuoleman joko teloitusjoukon edessä tai Stalinin vankileireillä. Pahin kohtalo oli niillä arviolta noin 800 000:lla, jotka sodan aikana olivat palvelleet saksalaisten joukoissa. Pieniä kansoja, jotka olivat suhtautuneet saksalaiseen valloittajaan myönteisesti, rangaistiin autonomia menetyksellä ja pakkosiirroilla.
Tiedemiehet alistettiin tiukkaan puoluekontrolliin. Stalinin politiikan seurauksena neuvostotiede jäi jälkeen monien alojen kehityksestä. Kaikesta huolimatta NL:n koulutus ja tiede kehittyivät voimakkaasti useilla aloilla. Oli perustettu joukko uusia tiedekeskuksia, mm. ydinfysiikan sekä radioteknologian ja elektroniikan instituutit. Vuonna 1949 valmistui ensimmäinen neuvostoliittolainen atomipommi, ja alettiin entistä voimakkaammin tukea raketti- ja avaruustutkimusta.
Syyskuussa 1947 muodostettiin Kominform ikään kuin v. 1943 lakautetun Kominternin perilliseksi. Kominfromin perustamiskokouksessa Zdanov painotti maailman jaetun kahteen osaan - "rauhan" sekä "sodan ja imperialsimin" leireihin. Oli tärkeää, että "rauhaa ylläpitävät voimat" muodostivat yhteisen ideologisen rintaman vastustamaan imperialsimin yritystä taloudellisella soluttautumisella pyrkiä johtoasemaan Euroopassa. Tsekkoslovakia ja Puola pakotettiin luopumaan aikeistaan ottaa vastaaan Marshall-apua, ja myös suomi katsoi parhaaksi olla käyttämättä sitä hyväksi silloisessa kansainvälisessä tilanteessa.
Uuden sosialistisen leirin jäsenet, "kansandemokratiat", sidottiin Neuvostoliittoon kaksipuolisilla ystävyys- ja avunantosopimuksilla ja v. 1949 muodostettiin "Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto (SEV). NL:n suhteet uusiin sosialistisiin valtoihin kuvattiin viralliselta neuvostotaholta aivan uutena kansainvälisten suhteiden ilmiönä, jolle oli ominaista paitsi rauha ja täydellinen tasaveroisuus, myös vapaiden ja riippumattomien kansojen välinen molemminpuolinen veljellinen apu. Lännessä Stalinin aikaisia kansandemokratioita on pidetty satellittivaltioina eli Neuvostoliiton marionetteina. Ensimmäisinä sodanjälkeisinä vuosina siirrettiin suuret määrät taloudellisia hyödykkeitä kansandemokratioista Neuvostoliittoon sotakorvausten muodossa.
Stalinin pyrkimys kontrolloida Itä-Euroopan valtioita epäonnistui Jugoslavian kohdalla. Tito kieltäytyi alistumasta Moskovan määräyksiin. Kesäkuussa 1948 Jugoslavia erotettiin Kominfromista.
Helmikuussa 1950 NL ja Kiina allekirjoittivat ystävyys- ja avunantosopimuksen. Mao tunnusti Mongolian itsenäisyyden, Stalinin kuolleessa 1953 oli NL:n kansainvälinen asema vahvempi kuin koskaan neuvostovallan historiassa.
Lähdeainesto: Venäjän historia ISBN 951-1-15799-X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti