Puhemiehen ääni

Karl-August Fagerholm (31. joulukuuta 1901 Siuntio – 22. toukokuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja valtioneuvos. Hän oli eduskunnan puhemies 1945–1948, 1950–1956, 1957–1958, 1958–1961 ja 1965–1966, kolmesti Suomen pääministeri (1948–1950, 1956–1957 ja 1958–1959).
Nuoruudessaan Fagerholm toimi vuodesta 1930 alkaen kansanedustajana, sosiaaliministerinä useissa hallituksissa 1937–1943 ja 1944. Jatkosodan aikana 68 000 pakolaisten internointi työleireille ja Anthoni-skandaali, kahdeksan juutalaisen maasta poistaminen Gestapon käsiin, saivat Fagerholmin esittämään, että hän eroaisi hallituksesta. Fagerholmia ei sitten otettukaan vuonna 1943 nimitettyyn Linkomiehen hallitukseen.

Sodan aikana rauhanoppositioon kuulunut Fagerholm oli sodan päätyttyä SDP:n johtava hahmo, joskaan viralliseen puoluejohtoon hän ei noussut, sillä hän hävisi 1946 puoluekokouksen äänestyksen Emil Skogille. Sovittelevan asenteensa ansiosta hän oli johtava hahmo Väinö Tannerin sijasta, jolla ei ollut Neuvostoliiton luottamusta. Fagerholmin tehtäväksi muodostui rehabilitoida sosiaalidemokraatit.

Kansandemokraatti Mauno Pekkalan hallitukseen puheenjohtaja Fagerholmia ei nimitetty.
Vuoden 1948 eduskuntavaaleissa SKDL kärsi huomattavan tappion. Vaalien jälkeen nimitetty Fagerholmin vähemmistöhallitus rakentui pelkästään SDP:n tukeen, eikä kommunisteja enää päästetty hallitukseen ennen vuotta 1966.
Vuoteen 1950 mennessä SDP:n vähemmistöhallituksen ongelmat olivat muodostuneet ylipääsemättömiksi, ja se korvattiin Kekkosen Maalaisliittolaisella vähemmistöhallituksella.
Vuoden 1956 presidentinvaaleissa eduskunnan puhemiehenä tuolloin toiminut Fagerholm sai ratkaisevassa äänestyksessä kaksi ääntä vähemmän kuin pääministeri Kekkonen. Fagerholm seurasi Kekkosta pääministerin paikalle ja muodosti neljän puolueen enemmistöhallituksen.

Kolmannen kerran Fagerholm muodosti hallituksen vuoden 1958 eduskuntavaalien jälkeen. Kyseinen hallitus ajautui niin kutsuttuun yöpakkaskriisiin. Alkuvuodesta 1959 Maalaisliiton V.J. Sukselainen muodosti tilalle uuden hallituksen.

Fagerholmin ensimmäinen hallitus

Kun uusi eduskunta kokoontui, tuli Urho Kekkosesta puhemies. Oli jo sovittu, että Fagerholm seuraisi Mauno Pekkalaa pääministeirnä ja maalaisliitto saisi puhemiehen paikan. Fagerholmin ehdokkuus oli yleisesti hyväksytty lukuun ottamatta kommunisteja., jotka kuitenkin lopulta antoivat periksi. Hallitusta yritettiin aluksi muodostaa samalle pohjalle kuin Pekkalan hallitus oli ollut. Ohjelmakysymyksistä maalaisliiton ja kommunistien kanssa käydyt neuvottelut sujuivat jokseenkin hyvin, Fagerholm kirjoittaa.

Sen sijaan oli mahdotonta tyydyttää kansandemokraattien muita vaatimuksia. Tarjosin heille neljää paikka hallituksessa, mikä olisi pitänyt hyvin vastata heidän voimasuhdettaan eduskunnassa. Päästäkseni tulokseen menin jopa niin pitkälle, että tarjosin heille viisi paikkaa, mutta tätäkään ei hyväksytty, Fagerholm kirjoittaa. Oli mahdotonta suostua kommunistien ehdotukseen siitä, että sosiaalidemokraatit ja kommunistit julkisen hallitusohjelman ohella sopisivat salaisesta toimintaohjelmasta - se olisi ollut epärehellistä. Edelleen ilmeni, että kansandemokraattien tarkoituksena oli pitkittää neuvotteluja määrättömiin.

Kun neuvottelut eivät johtaneet mihinkään tulokseen, asetettiin sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä vaikean valinnan eteen. Oli olemassa vain kolme mahdollisuutta. Ensinnäkin, että sosiaalidemokraatit ja maalaisliittolaiset olisivat muodostaneet yhteishallituksen. Puhtaasti periaatteelliselta kannalta katsoen tämä vaihtoehto ei olisi ollut millän tavoin mahdoton. Mutta taktiselta kannalta se olisi ollut onneton ratkaisu. Sitä paitsi sellaisessa yhteishallituksessa ei olisi ollut mahdollisuutta saada enemmistöasemaa työväenedustajien haltuun. Toisena mahdollisuutena oli antaa porvarillisten puolueiden muodostaa hallitus. Sosiaalidemokraatit eivät teitenkään voineet pitää tätä työväenluokan etujen mukaisena. Kolmantena mahdollisuutena oli muodostaa puhtaasti sosiaalidemokraattinen hallitus, mikäli siihen annettaisiin tilaisuus. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä valitsi viimeksi mainitun vaihtoehdon.

Ennenkuin presidentti antoi Fagerholmille sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen muodostamistehtävän, hän kutsui luokseen maalaisliiton ryhmän puheenjohtajat, herrat Koiviston ja Sukselaisen, ja kysyi heiltä, katsoivatko he tarkoituksenmukaiseksi, että jonkun maalaisliittolaisen annettaisiin yrittää muodostaa vanhalle perustalle nojautuva hallitus. Keskusteluissa ilmeni, eteivät he katsoneet sellaisella yrityksellä olevan onnistumisen mahdollisuuksia. Hallitus nimitettiin 29. heinäkuuta 1948. sosiaalidemokraattisen hallituksen luja aikomus oli noudattaa ja toteuttaa sitä ulkopolitiikkaa, jonka J.K. Paasikivi aluksi pääministerinä ja myöhemmin tasavallan presidenttinä oli aloittanut.

Kommunistit aloittivat suuren hyökkäyksen hallitusta vastaan ulkopoliittisella alalla. Tunnuksena oli pyrkimys saada sosiaalidemokraattinen hallitus epäilyksen alaiseksi Neuvostoliiton silmissä. Kamppailu ooli suorastaan maanpetoksellinen, sen tarkoituksena oli kansakunnan etujen vahingoittaminen. Tämän kamppailun kautta kommunistit asettivat itsensä suomalaisen kansakunnan ulkopuolelle, Fagerholm kirjoittaa.
Päivästä päivää, viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen aina uusia valheita, toinen toistaaan mielikuvituksellisempia, julkaistu kommunistisessa lehdistössä. Se on ollut tympäisevää politiikkaa ja paljastanut kommunistien pohjattoman moraalisen rappion. Neuvostoliiton lehdistö oli julkaissut melkoisen määrän kotikommunistiemme valheista. Oikeuskansleri Toivo Tarjanne oli jättänyt tasavallan presidentille 130 sivua konekirjoitettua tekstiä kommunistien syytöksistä. Parempaa arvosanaa ei myöskään ansaitse eduskunnan puhemies, maalaisliiton .presidenttiehdokas, tohtori Urho Kekkonen.

Valtiollinen poliisi lakkautettiin ja sen tilalle saatiin uudelleen miehitetty suojelupoliisi. Poliisivoimat puhdistettiin poliittisesta painolastista. Me onnistuimme aikaansaamaan muutoksen. Ihmiset saivat luottamuksensa takaisin, järjestys ja kuri palasivat. Syksyllä 1948 kommunistit yrittivät provosoida levottomuuksia Arabian tehtaalla. He halusivat nähdä uskaltaako hallitus panna kovan kovaa vastaan, Fagerholm kirjoittaa.
Ensimmäinen hallitukseni sai kestää monta yhteenottoa opposition kanssa. Maalaisliitto ja kommunistit lyöttäytyivät usein yhteen kaataaksen hallituksen. Kommunistien kyky keksiä aiheita pääministerin kimppuun käymiseksi oli ihailtava. He kertoivat, että pääministeri Fagerholm oli käynyt Yhdysvaltain suurlähetystössä useita kertoja viikon aikana. Fagerholm oli hämmästynyt, koska ei ollut kertaa käynyt viikon aikan Yhdysvaltain suurlähetystössä. Fagerholmin hallituksen aikana vapautetttiin kaikkai sotasyyllisyyslain mukaan tuomitut.

Kekkonen ohjaksiin

Kun Fagerholm jätti hallituksensa eronpyynnän presidentti Paasikivelle, tarkoitus oli, että sosiaalidemokraati ja maalaisliitto muodostaisivat hallituksen. Valitettavasti näin ei käynyt. Maalaisliiton käyttäytyminen Fagerhomin hallituksen aikana oli herättänyt suurta suuttumusta sosiaalidemokraattien keskuuessa. Varsinkin Unto Varjonen ja Väinö Leskinen olivat tehneet kaikensa lisätäkseen vihamielisiä tunteita Maalaisliittoa kohtaan. Tilanne ei parantunut, kun Paasikivi antoi hallituksen mudoostamisen Urho Kekkoselle. Kekkonen halusi saada kommunistit mukaan. Sosiaalidemokraatit eivät taas voineet olla hallituksessa, jossa oli kansandemokraatit mukana. Tilanne päättyi siihen, että Kekkonen muoosti 17. marraskuuta 1950 maalaisliitosta, Ruotsalaisesta kansanpuolueesta ja edistyspuolueesta koostuneen vähemistöhallituksen.

Hallituksen vaihdot tapahtuivat tiheään, Kekkosen ensimmäinen hallitus istui 17.3.1950-17.1.1951, toinen 17.1.1951-20.9.1951, kolmas 20.9.1951-9.7.1953 ja neljäs 9.7.1953-17.11.1953. Sitten tuli Tuomiojan virkamieshallitus 17.11.1953-5.5.1954, sen jälkeen Ralf Törngrenin hallitus 5.5.1954-20.10.1954, jota seurasi Kekkosen viides hallitus 20.10.1954 -3.3.1956. Luultavasti Kekkosen viimeinen hallitus. Vaikka vannomatta paras! Jos Kekkonen joskus jättää presidentin viran, hän haluaa ehkä muuta puuhailtavaa! Näin kirjoitti Fagerholm.

Lähdeaineisto: K.A.Fagerholm Puhemiehen ääni ISBN 951-30-3980-3