Filosofian tohtori Pia Olsson on kirjoittanut kirjan Myytti ja kokemus - Lotta Svärd sodassa. Annamaija Kataja on kirjoittanut kirjan Suomen Lotat. Nämä kaksi kirjaa kertovat Suomen lotista, Lotta-Svärd-järjestöstä sekä sen jäsenistä, heidän kokemuksistaan ja muistoistaan. Lotista on puhuttu, mutta suurin osa on jätetty kertomatta. Järjestö oli alunperin oikeistolainen. Se oli syvästi isänmaallis-uskonnollinen ja siveellinen henki joskus jopa huvittikin. Kun Suomi joutui sotaan, osoitti Lotta Svärd-järjestö todellisen voimansa, tahtonsa ja taitonsa. Tämä hyvin valmennettu organisaatio oli valmis ottamaan päävastuun naisten osuudesta sotaa käyvässä maassa. Kymmenet ja taas kymmenet tuhannet lotat astuivat miesten paikalle sekä kotirintamalla että sotatoimialueella vapauttaen miehet taistelemaan.
Vuonna 1921 perustettu valtakunnallinen Lotta Svärd-järjestö oli organisoitu alueellisesti piireihin, jotka puolestaan jakaantuivat paikallisosastoihin suojeluskuntajaon mukaisesti. Paikallisella tasolla oli lottaosastoista 1920- ja 1930-luvulla muodostunut pienyhteisöissä näkyviä ja aktiivisia toimijoita. Valtakunnallisen järjestön hallituksena toimi kuusihenkinen keskujohtokunta, joka linjasi lottatoiminnan periaatteita niin käytännön kuin aatteen tasolla. Toiminnallisesti järjestön kaikki tasot oli jaettu suojeluskuntaa avustavien tehtävien mukaisesti jaostoihin.
Liikekannallepano
1930-luvun lopulla lama oli helittänyt ja elämä alkoi näyttää valoisia puoliaan. Suomalaiset lähtivät vuoteen 1939 onnellisessa odotuksessa. Valmistauduttiin olympialaisiin. Pienelle maalle se oli suuri kunnia. Upouusi stadion oli valmis ja vihitty. Yksityisperheet ostivat uusia lakanoita ja tapetoivat seiniä - tuhansien turistien majoittaminen yksityiskohteihin tiesi sievää lisäansioita. Pilviä alkoi kuitenkin kerääntyä Euroopan taivaalle. Alkuvuodesta oli suojeluskuntien piirissä herätetty ajatus Kannaksen perin rempallaan olevien linnoitusten saattamiseksi ajanmukaiseen kuntoon vapaaehtoisen työvoiman avulla. Kansalaiset ottivat tiedon alkavasta suururakasta innostuneina vastaan. Kaikki merkit viittasivat siihen, että saatiin valmistautua vähintään 3000 miehen muonittamiseen päivässä koko kesäkauden.
Lokakuun 7. päivänä 1939 suoritettiin aluksi osittainen liikekannallepano kutsumalla osa reserviläisistä kertausharjoituksiin, mutta jo viisi päivää myöhemmin kertauskutsu laajennettiin koskemaan kaikkai reserviläisiä. Myös lottaosastot saivat ilmoituksen harjoitusten alkamisesta lokauun 6. päivänä. Muonituksen tuli olla kunnossa heti harjoitusten ensipäivästä. Ylimääräisten kertausharjoitusten alkaessa hälytettiin myös liikekannallepanotehtäviin määrätyt lotat tehtäviinsä. Maa julistettiin sotatilaan marraskuun 30. päivänä. Talvisodan aikana työskenteli lottatehtävissä täysipäiväisesti noin 25 000 naista. Talvisodan päätyttyä 13. maaliskuuta 1940 kotiutettiin komennuksella olleet lotat tehtävien päättyessä. Siirtoväen asuttaminen ja muu huoltotyö merkitsivät lottaosastoille kuitenkin edelleen poikkeusajan jatkumista toiminnassa. Myös linnoitustyöt ja linnoittajien muonittaminen käynnistyivät uuelleen rauhan tultua.
Lottaihanne oli osana sota-ajan naiskuvaa. Lottaromaanien sankarittarille on yhteistä heidän kaipuunsa olla yhenvertaisesti mukana puolustustyössä miesten kanssa. Harmaa mantteli yhdisti lotat suomalaiseen sotilaaseen. Lotan tuli olla esikuva muille naisille niin oikeamielisyydessä, puhtaudessa kuin raittiudessa. Raittius oli keskeisellä sijalla lottien käytöstä. Lottien moiteeton käytös oli itsestäänselvyys. Suomalaisen naisen myyttiin on perinteisesti kuulunut työssä osoitettu ahkeruus ja taito, jotka ovat muodostaneet naisen itsetunnon perustan. Lotan tuli olla valmis, levollinen ja luja, neuvokas ja ripeän päättäväinen, velvollisuudentuntoinen, uskollinen, luotettava, halukas palevelemaan, uhrautuva ja epäitsekäs.
Oma puku ja lottalupaus
Lotilla oli oma puku, johon kuului sarkatakki. Takin pituus oli 45 cm hameen alareunasta. Lotilla oli väljä takinvärinen sarkahame, jonka helma oli 25 cm maasta. Alushametta ei saanut käyttää. Pusero oli harmaa paitapusero. Sairaanhoitojaoston ja muonitusjaoston lotilla oli suuri koko puvun peittävä ja suurilla sivutaskuilla vastustettu esiliina. Lakki oli sama kuin vastaavalla suojeluskunnalla tavallisesta sarasta tehty. Jalkineina mieluummin saappaat tai pieksut tai rasvanahkaiset nuorakengät, jotka oli sääristymillä varustetut. Kokardi oli sama kuin vastavaavan suojeluskunnan. Nauha ja kilpi Ylipäällikön hyväksymän mallin mukainen. Samoin merkit. Selkäreppu oli vettäpitävästä kankaasta.
Lotat antoivat lottalupauksen. Sanamuoto oli seuraava: "Minä N.N: lupaan kunniasanalla, että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustan Suojeluskuntaa sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata sekä lupaan, etten luovu "Lotta Svärd" yhdistyksen toiminnasta ennenkuin yksi kuukausi on kulunut siitä, kun olen paikallisjohtokunnalle todistettavasti ilmoittanut haluavani erota "Lotta-Svärd" yhdistyksestä."
Musta kirja
Mustaan kirjaan koottiin tiedot kentältä kotiutettujen lottien rikkeistä sekä rangaistuksista. Erottamisrangaistuksia Mustaan kirjaan on merkitty kaiken kaikkiaan runsaat 400 tapausta. Astetta lievempää rangaistusta käytettiin selvästi harvemmin, sillä noin 190 lottaa kehtotettiin eroamaan. Kotiutuksella selvisi 526 lottaa. Kokonaisuudessaan käsiteltyjen kurinpitotoimien lukumäärä nousee Mustan kirjan mukaan runsaaseen 1 100 tapaukseen. Eniten kotiutuksiin jouduttiin turvautumaan sotavuonna 1943, jolloin Mustaan kirjaan on merkitty yli 400 kotiutusta. Luettelon mukaan järjestöstä on erotettu 392 lottaa, eroamaan on kehotettu 201 lottaa ja kotiutettuja lottia oli 508, yhteensä 1 101 lottaa. Toimivista jäsenistä tämä oli 0,76 prosenttia ja komennuksella olevista jäsenistä kuusi prosenttia.
Kyse ei aina ollut varsinaisesta lottamoraalin vastaisesta toiminnasta vaan syitä olivat muun muassa "ei sovi yhteistyöhön", "liian nuori" ja "liian vilkas". Yleisin syy oli kuitenkin lotan sopimaton käytös. Tällaisia olivat muun muassa "kielloista huolimatta tupakoinut työpaikallaan ruokaa valmistaessaan". Useimmiten sopimaton käytös liittyi epäsiveelliseksi katsottuun käyttäytymiseen. Vuosina 1942-44 johti raskaus tai avioton lapsi 52 lotan erottamiseen, 45 lotan eroamiseen sekä 60 lotan kotiuttamiseen.
Monen lotan komennus oli päätynyt sankarihautaan. Jatkosodana aikana menetti 228 lottaa henkensä työpaikallaan. Miten moni menehtyi saamiinsa vammoihin tai sairauksiin sodan seurauksena, ei tiedetä.
Monen lotan komennus oli päätynyt sankarihautaan. Jatkosodana aikana menetti 228 lottaa henkensä työpaikallaan. Miten moni menehtyi saamiinsa vammoihin tai sairauksiin sodan seurauksena, ei tiedetä.
Sodan jälkeen maa jaettiin 34 suojeluskuntapiiriin 4.7.1940 annetulla käskyllä, ja tämän mukaisesti laaittiin uusi piirijako myös Lotta Svärd-järjestölle. Paikallisosastojen lukumäärä säilyi ennallaan. Järjestöön kuului 641 paikallisosastoa, joista ruotsinkielisiä oli 92. Järjestön jäsenmäärä oli vuoden 1940 lopussa ollut 133 045. Viimeiset jäsentilastot ovat vuodelta 1943, jolloin järjestössä oli 172 755 toimivaa lottaa. Suomen ja Neuvostoliiton välinen aselepo astui voimaan 4.9.1944. Suojeluskuntajärjestön lakkauttava laki julkaistiin 4.11.1994, jolloin se myös tuli voimaan. Lotta Svärd-järejstö lakkautettiin valtioneuvoston päätöksellä 23.11.1944. Lotta Svärd-järjestöllä on ollut erittäin merkittävä rooli Suomen historiassa.
Lähdeaineisto:
Pia Olsson Myytti ja kokemus - Lotta Svärd sodassa ISBN 951-1-19968-4
Annamaija Kataja Suomen lotat ISBN 978-951-20-2807-8
Moi
VastaaPoistaHattu päästä!
VastaaPoista