Yrjö Leino ja Urho Kekkonen olivat läheiset työtoverit
Yrjö Leinon nimeen liitetään Valtiollisen poliisin politisoiminen hänen sisäministerikaudellaan, "Leinon-lakot", vuoden 1948 kaappaushuhut, avioliitto Hertta Kuusisen kanssa ja hänen yhtäkkinen poliittinen kukistumisensa eduskunnan antaman epäluottamuslauseen jälkeen. Miksi juuri Yrjö Leino joutui esittämään niin näkyvää osaa kommunistien ottaessa ensimmäisiä askeliaan julkisen parlamentaarisen poliitikan kentällä sodanjälkeisinä vuosina? Mikä kukisti miehen joka perusti SKDL:n ja antoi sille nimen, joka yhdessä Hertta Kuusisen kanssa oli puolueensa ääniharava ensimmäisissä eduskuntavaaleissa sodan jälkeen, miehen jota monituhatpäinen kuulijakunta juhli johtajanaan hänen puhuessaa Hakaniemen torilla? Olle Leino on Yrjö Leinon poika. Hän kirjoittanut kirjan "Kuka oli Yrjö Leino". Tuo kirja antaa inhmillisemän kuvan Yrjö Leinosta.
Yleensä Yrjö Leinosta annettu kuva on tällainen: Yrjö Leino syntyi 1800-luvun loppuolella köyhään ja riitaisaan työläisperheeseen. Ensimmäisen kerran hänet pidätettiin 1934 ja tuomittiin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Ennen tuomiotaan Leino sanoi kuulustelevalle poliisille: "Minä en ole kommunisti, mutta jos pistätte minut vankilaan, niin minusta varmasti tulee". Niin tulikin, sillä pääosan rangaistuksestaan hän kärsi Tammisaaren vankilassa, joka oli Suomen kommunistisen puolueen tehokas koulutuskeskus.
Yleensä Yrjö Leinosta annettu kuva on tällainen: Yrjö Leino syntyi 1800-luvun loppuolella köyhään ja riitaisaan työläisperheeseen. Ensimmäisen kerran hänet pidätettiin 1934 ja tuomittiin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Ennen tuomiotaan Leino sanoi kuulustelevalle poliisille: "Minä en ole kommunisti, mutta jos pistätte minut vankilaan, niin minusta varmasti tulee". Niin tulikin, sillä pääosan rangaistuksestaan hän kärsi Tammisaaren vankilassa, joka oli Suomen kommunistisen puolueen tehokas koulutuskeskus.
Hän vapautui vankilasta 1938 ja tutustui Hertta Kuusiseen, joka oli kommunistipuolueen oppi-isän Otto-Wille Kuusisen tytär. Kesällä 1939 kuuluisa kirjailija ja vasemmistointellektuelli Hella Wuolijoki pestasi Leinon omistamansa Marlebäckin kartanon tilanhoitajaksi. Talvisodan alettua Yrjö Leino pakeni yhdessä Hertta Kuusisen kanssa tämän synnyinseudulle, ja he piileskelivät koko sodan ajana Tammijärven kylän takametsissä Luhangassa.
Välirauhan aikana kommunistit yrittivät organisoida toimintansa uuelleen, mutta Leino pidätettiin. Jatkosodan alkaessa hän karkasi vankijunasta ja hakeutui Helsinkiin, jossa hän pystyi piileksimään koko jatkosodan ajan. Sodan jälkeen Leino koki dramaattisen roolinvaihdoksen. Parissa kuukaudessa omassa maassaan piileskelevästä pakolaisesta oli tullut hallituksen keskeinen ministeri.
Sisäministeri johti Valtiollista poliisia, ja siksi monet pitivät Leinoa juuri sinä miehenä, joka käynnistäisi ja johtaisi kommunistisen kaappauksen Suomessa. Hänellä tuntui olevan takanaan salaperäisiä ja mahtavia voimia. Avioliitto Hertta Kuusisen kanssa ja läheiseksi oletettu suhde legendaariseen Otto Wille Kuusiseen antoivat hänen poliittiselle hahmolleen lisää hohdetta.
Käytännön politiikassa Leino kuitenkin epäonnistui ja Kreml huomasi pian, että hänestä ei olisi vallankumouksen teräväksi kärkimieheksi. Hän nautti liikaa ministerin asemasta pystyäkseen kaatamaan sen hallituksen ja järjestelmän, joka soi hänelle tämän edun.
Andrei Zdanov haukkui Leinon pahanpäiväisesti SKP:n Suomessa kokemista takaiskuista ja määräsi tämän eroamaan sisäministerin toimesta. Leino sai eduskunnalta epäluottamuslauseen 19.5.1948 äänin 81-61. Presidentti Paasikivi joutui 22.5.1948 vapauttamaan Leinon valtioneuvoston jäsenyydestä ilman tämän omaa erohakemusta.
Kommunisti sisäministerinä
Yrjö Leino oli ensimmäinen kommunistinen ministeri ja vielä sisäministeri länsimaissa. Hän toimi peräkkäin neljän eri hallituksen jäsenenä. Hän oli se "vahva mies", josta aavisteltiin diktaattoria. Hänen kukistumisensa oli draamaattinen ja huomiota herättävä. Yrjö Leino kirjoitti vuonna 1958 kirjan "kommunisti sisäministerinä". Kirja valottaa asioita Yrjö Leinon näkökulmasta. Kirjan koko painos kuitenkin tuhottiin ja julkaistiin uudelleen vasta 1991.
Kun olen perehtynyt näihin kirjoihin ja ajan tapahtumiin eri lähteiden pohjalta niin minulle on muodostunut sellainen kuva, että Neuvostoliitto valitsi Urho Kekkosen, joka oli sitoutunut KGB-yhteistyöhön. Yrjö Leino joutui sivuraiteelle.
Katso lisäinformaatiota
Yrjö Leino Wikipedia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Leino
Yrjö Leinon vangit
http://fi.wikipedia.org/wiki/Leinon_vangit
Avioliitto aatteen varjossa
http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2001/3_alli.htm
Oliko ministeri kaksoisagentti
http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=160&category=3
Lähdeaineisto:
Yrjö Leino Kommunisti sisäministerinäISBN 951-30-9637-8
Olle Leino Kuka oli Yrjä Leino ISBN 951-30-2652-3
Lauri Hyvämäki Vaaran vuodet 1944-48
Itsenäisen Suomen historia osa 3
Raimo Seppälä Pelon vuodet ISBN 951-30-5888-3
Veikko Vennamo Kekkos-diktatuurin vankina ISBN 951-20-3237-6
Juhan Suomi Vonkamies ISBN 951-1-09770-9
Paasikiven päiväkirjat ISBN 951-0-13291-8
Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917-1966
Itsenäinen Suomi ISBN 951-9079-77-7
Välirauhan aikana kommunistit yrittivät organisoida toimintansa uuelleen, mutta Leino pidätettiin. Jatkosodan alkaessa hän karkasi vankijunasta ja hakeutui Helsinkiin, jossa hän pystyi piileksimään koko jatkosodan ajan. Sodan jälkeen Leino koki dramaattisen roolinvaihdoksen. Parissa kuukaudessa omassa maassaan piileskelevästä pakolaisesta oli tullut hallituksen keskeinen ministeri.
Sisäministeri johti Valtiollista poliisia, ja siksi monet pitivät Leinoa juuri sinä miehenä, joka käynnistäisi ja johtaisi kommunistisen kaappauksen Suomessa. Hänellä tuntui olevan takanaan salaperäisiä ja mahtavia voimia. Avioliitto Hertta Kuusisen kanssa ja läheiseksi oletettu suhde legendaariseen Otto Wille Kuusiseen antoivat hänen poliittiselle hahmolleen lisää hohdetta.
Käytännön politiikassa Leino kuitenkin epäonnistui ja Kreml huomasi pian, että hänestä ei olisi vallankumouksen teräväksi kärkimieheksi. Hän nautti liikaa ministerin asemasta pystyäkseen kaatamaan sen hallituksen ja järjestelmän, joka soi hänelle tämän edun.
Andrei Zdanov haukkui Leinon pahanpäiväisesti SKP:n Suomessa kokemista takaiskuista ja määräsi tämän eroamaan sisäministerin toimesta. Leino sai eduskunnalta epäluottamuslauseen 19.5.1948 äänin 81-61. Presidentti Paasikivi joutui 22.5.1948 vapauttamaan Leinon valtioneuvoston jäsenyydestä ilman tämän omaa erohakemusta.
Kommunisti sisäministerinä
Yrjö Leino oli ensimmäinen kommunistinen ministeri ja vielä sisäministeri länsimaissa. Hän toimi peräkkäin neljän eri hallituksen jäsenenä. Hän oli se "vahva mies", josta aavisteltiin diktaattoria. Hänen kukistumisensa oli draamaattinen ja huomiota herättävä. Yrjö Leino kirjoitti vuonna 1958 kirjan "kommunisti sisäministerinä". Kirja valottaa asioita Yrjö Leinon näkökulmasta. Kirjan koko painos kuitenkin tuhottiin ja julkaistiin uudelleen vasta 1991.
Kun olen perehtynyt näihin kirjoihin ja ajan tapahtumiin eri lähteiden pohjalta niin minulle on muodostunut sellainen kuva, että Neuvostoliitto valitsi Urho Kekkosen, joka oli sitoutunut KGB-yhteistyöhön. Yrjö Leino joutui sivuraiteelle.
Katso lisäinformaatiota
Yrjö Leino Wikipedia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Leino
Yrjö Leinon vangit
http://fi.wikipedia.org/wiki/Leinon_vangit
Avioliitto aatteen varjossa
http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2001/3_alli.htm
Oliko ministeri kaksoisagentti
http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=160&category=3
Lähdeaineisto:
Yrjö Leino Kommunisti sisäministerinäISBN 951-30-9637-8
Olle Leino Kuka oli Yrjä Leino ISBN 951-30-2652-3
Lauri Hyvämäki Vaaran vuodet 1944-48
Itsenäisen Suomen historia osa 3
Raimo Seppälä Pelon vuodet ISBN 951-30-5888-3
Veikko Vennamo Kekkos-diktatuurin vankina ISBN 951-20-3237-6
Juhan Suomi Vonkamies ISBN 951-1-09770-9
Paasikiven päiväkirjat ISBN 951-0-13291-8
Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917-1966
Itsenäinen Suomi ISBN 951-9079-77-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti