Pääjohtaja Mika Tiivolan vuosina pankki kirjasi arvoikseen keskinäisen luottamuksen, kannattavuuden, kasvun asiakaskeskeisyyden ja ihmiskeskeisyyden. Julkikristityn Ahti Hirvosen vallan vuosina kauniit arvot unohdettiin ja pankin pienasiakkaista tuli pankille nenästä vedettäviä. Pankin suuromistajien rahat pelastettiin salaisella ja monimutkaisella yhtiöjärjestelyllä, joka hoidettiin pienen sisäpiirin käsityönä. Björn Wahlroos puhui uudesta konsernirakenteesta johtokunnan työvaliokunnassa jo toukokuussa 1989. Hän esitteli suppealle piirille holding-yhtiömallin kiemuroita ja mahdollisuuksia. Ja heti pankkiin perustettiin sisäpiiriläisistä koostuva porukka hankkeen viemiseksi eteenpäin, puhetta ryhmässä johti tietenkin Wahlroos. Miksi sitten konserninrakennetta haluttiin uudistaa?
Yhdyspankin ympärille oli Kouri-kauppojen seurauksena muodostunut sekalainen yhtiörypäs, jossa pankin vastuut ja omistukset menivät sekaisin. Pankin virallinen historiankirjoitus kertoi yhtiörakenteen uudelleenjärjestelyn tärkeimmäski motiiviksi uuden suomalaisen finanssipalveluryhmän luomisen. Näin esitettiin virallisesti ja harhaanjohtavasti, todellisista tarkoitusperistä luonnollisesti vaiettiin.
Pankin toiminnan uudelleenjärjestely etenikin suotuisissa merkeissä halliintoneuvostoon asti. Siellä nuijaa heilutteli kokoomuksen luottomies ja tuleva presidenttiehdokas Raimo Ilaskivi. Lokakuussa 1990 vain Suomen lainsäädäntö esti pankin organisaation muokkauksen, laki ei antanut mahdollisuutta yhtiöittää tavallisen holding-yhtiön alaisuuteen.
Mutta päättävät pankkimiehet ovat aina pystyneet vaikuttamaan uusien pankkilakien sisältöön. Tällainen vaikuttaminen ei tietenkään onnistu tavallisilta pankin asiakkailta. Suomalisen lainvalmistelun kummallisuuksiin kuuluu, että kun uusia lakeja tehdään niin ne, joita lait koskevat, ovat päättämässä lain lopullisesta sisällöstä. Etujärjestöjen ääntä kuunnellaan tarkalla korvalla oikeusministeriössä. Pankkialalla järjestelmä toimii moitteettomasti pankkien hyväksi, niin myös SYP:n tapauksessa. Uusi laki teki mahdolliseksi sen, että toimivan liikepankin nimi haluttiin säilyttä ulospäin ennallaan. Miksi demokkratia ei toimi lakeja laadittaessa?
Myös maan korkeimmassa johdossa pidettiin SYP:n konsernirakenteen uudistamista erinomaisena liikkeenä, sitä jopa vauhditettiin nopeuttamalla lain valmistelua. Myös Pankkitarakstusvirastossa tiedettiin missä vaikeuksissa pankki rämpi. Tarkastajat olivat kyselleet yritysanalyyseja pankin suurimmista velallisista. Virastoa kiinnostivat myös järjestämättömät luotot ja niiden taustalla piileskelevät asiakaskokonaisuudet. Pankkitarakstajien mielestä SYP:n tulokentekokone yski pahasti, ja kasvavalle kannattamattomalle kiinteistöomaisuudelle koittaisi kovat ajat.
Vuonna 1991 pankki perusti kaksi yhtiötä, joiden suojiin piilotettiin kannattamattomia arvonsa menettäneitä kiinteistöjä. Pankin haltuun tulleet lainan pantteina olleet asunto-osakkeet, kaikkiaan lähes 700 asuntoa kipattiin sabinvest-yhtiöön. Muut kiinteiistokohteet ohjattiin Yhdyskiinteistöt-nimiseen firmaan. Samoihin aikoihin keväällä myös pääjohtaja Hirvonen kertoi sanomalehti Uudessa Suomessa, että pankin hellintoneuvosto on hyväksynyt yhtiökokoukselle esitettäväksi ”konsernin varsinaisen pankkitoiminnan erilliseksi yhtiöksi”. Hän kertoi lisäksi yksinkertaistetusta yhtiömallista sovitun pankin ulkomaisten velkojien kanssa. Se olikin välttämätöntä, koska lain mukaan velkojen siirrosta uuteen yhtiöön oli ilmoitettava, eikä vain vierasmaalaisille velalliseille vaan myös muille.
Mutta mitä kerrottiin tavalliselle suoalaiselle pankin tallettajalle ja lainanottajalle siirroista uuteen yhtiöön? Edelleen lehtijuttu kertoi pääjohtajan sanoneen, että talletuspankkitoiminta jatkuu enstisessä laajuudessaan ja Suomen Yhdyspankki jatkaa entisellä nimellään. Sen pääjohtaja jätti kierosti kertomatta, että kyseessä on aivan uusi perustettava yhtiö. Sen hän kuitenkin sanoo, että uudelle tytärpankille siirretään apporttina lähes kaikki SYP:n varat ja velat. Apportti tarkoittaa muuna kuin rahasijoituksena yritykseen laitettua omaisuutta. Siis ”lähes”; mitä tarkoitettiin sanalla tässä yhteydessä? Uuden pankin osakepääomaksi tulisi ehdotuksen mukaan 7,5 miljardia markkaa. Lehtihaastattelun lopuksi Hirvonen paljastaa, mistä uudessa konsernisumutuksessa on oiken pohjimmiltaan kyse: ”Nykyiset SYP:n omistajat muuttuvat Unitaksen omistajiksi. Unitas-osakkeen takana pysyy sama omaisuus kuin nykyisen SYP-osakkeen.”
Tarkkaavainen Uuden Suomen lukija huomasi pääjohtajan puheissa paljastavan ristiriidan. Mitenhän pääjohtaja selitti itselleen sen, että uudelle tytärpankille, siis tulevalle uudelle SYP:lle, siirtyy vanhan SYP:n varat ja velat, mutta samalla uuden perustettavan holding-yhtiön Unitaksen taaksen siistyy vanhan SYP:n takana oleva hyvä omaisuus?
Torstaina 15. maaliskuuta 1991 pidettiin Yhdyspankin varsinainen yhtiökokous Helsingin Messukeskuksessa satapäisen osakkeenomistajien joukon kyselytuntina. Pienosakas Stig Häggblom kysyi, kuinka paljon Union Bank of Finland-veneen kilpailuttaminen maailman ympäriurjehduksessa makso pankilla. Vastaus tuli pankin johdolta vitkuttelun jälkeen: sponsorointi maksoi noin 12 miljoonaa markkaa. Myös pankkikonttoreiden uusitut upeat kalustukset kiinnostivat pienosakkaita. Suurosakkaat pitivät suunsa kiinni, koska näytelmässä esitetyt kysymykset olivat sisäpiirin kannalta vaarattomia. Konsernikikkailusta ei kysytty mitään, eikä pankin johtokaan lausunut siitä mitään. Pankin kipparin pursi pysyi suunnassa.
Kukaan ei tilaisuudessa tajunnut kysyä, mitä oikeastaaan merkitsi pankin jakaminen kahteen eri yhtiöön, jotka ovat Liikepankki Unitas ja sen kokonaan omistama tytärpankki Suomen Yhdyspankki Oy. Kansanedustaja Esko Seppänen todisti pankin tehneen kolmen miljardin tappiot kahden viime vuoden aikana. Pankin konsernirakenteen siunaukselle ja jatkotoimille oli näin saatu syhtiökokouksen hyväksyntä. Työväenjuhlan aattona perustettiinkin uusi pankki, Pohjoismaiden Yhdyspankki Oy, joka oli 1919 perustetun pankin alkuperäinen nimi. Pankki pantiin pystyyn minimiosakepääomalla eli 25 miljoonalla markalla niin kuin laki edellytti. Valtionvarainministeriö myönsi uudelle pankille toimiluvan välittömästi. Tiedonmuruuset uuden pankin synnystä tavoittivat myös pankkiriskien takana työskentelevien korvat, mutta kaupungilla liikkuneisiin huhuihin ei osattu sen tarkemmin kiinnittää huomiota.
Toukokuun lopussa emopankki Suomen Yhdyspankki siirsi apporttisopimuksella liiketoimintansa ja omaisuutensa uudelle tytärpankille Suomen Yhdyspankille, joka oli Pohjoismaiden Yhdyspankin uusi nimi. Ulopspäin näytti siltä, että kaikki omaisuus siirtyi uudelle pankille. Pääjohtaja oli Uuden Suomen artikkelissä käyttänyt ilmaisua ”lähes” koko omaisuus. Pankin hallitsemiin parkkiyhtiöihin piilotettiin kuitenkin arvokiinteistöt ja vaikeuksissa olleilta asiakkailta kuitattu valtava kiinteistömassa. Unitaksen johtokunta hyväksyi apportin arvoksi 7 690 071 markkaa. Sen hyväksyivät kaupparekisterin mukaan johtokunnan jäsenet ja tilintarkastajat KHT Esa Hietala ja KHT Eric Haglund. Miten tilintarkastajat pystyivät arvostamaan runsaasti tappiollisen liiketoiminnan lähes 8 miljardin markan arvoiseksi, kuuluu sarjaan kirjanpidolliset taikatemput. Apportiosopimus on salaperäisesti kadonnut, sen kuitenkin allekirjoittivat Ahti Hirvonen ja Björn Wahlroos.
Liikepankki Unitakselle jäivät mm. helposti rahaksi muutettavat velkakirjat. Tosiasiassa roskaomaisuus tyrkättiin uudelle SY:lle ja aevo-omaisuus parkeerattiin Unitakseeen. Karmea totuus tallettajien, velkojien ja takauksien siirrosta haluttiin pankissa salata. Luottojen siirrot toiselle oikeushenkilölle, eli tässä tapauksessa uudelle SYP:lle, eivät voi olla sitovia koska velalliselle ilmoitetusta velkojen siirroista ei tehty. Nyt voikin aiheellisesti kysyä, onko ennen vuoden 1991 heinäkuuta otettuja luottoja koskaan ollutkaan olemassa. Pankin johdolle tuli hätä ja pankkineuvojille paniikki. Kaikki laina-asiakkaiden asikairjat oli uusittava ja nimet saatava uusiin papereihin. Kaikki takaukset ja panttaukset muutettiin samalla yleistakauksiksi ja – panttauksiksi. Yleistakaushan merkitsee sitä, että takaaja sitoutui velallisen kaikkien entisten ja tulevien lainojen takaajaksi koko omaisuudellaan. Käsyky asiassa tuli pankin ylimmältä johdolta. Asiakkaille kerrottiin, että kysymyksessä oli pelkka muodollisuus, jopa tyhjiin papereihin vaadittiin nimiä. Nämä muodollisuudet vievät jatkossa toisia velallisia ja takaajia hautausmaille ja toisia ikuiseen velkavankeuteen.
Lähdeaineisto Seppo Konttinen Salainen pankkituki ISBN 978-950-31-4251-3
