Eduskunta syksystä 1975 kevääseen 1976

Ennenaikaisten eduskuntavaalien takia vuonna 1975 pidettiin kahdet varsinaiset valtiopäivät. Ensimmäiset loppuivat kesäkuussa ilman varsinaisia päättäjäisiä ja toisille kokoontui syyskuun vaaleissa valittu uusi 1. lokakuuta. Syksyn pääurakka oli valtion talousarvion rahoitus, mutta myös vuoden 1976 valtiopäivien kevätkausi kului suurelta osin valtiontalouden ongelmien käsittelyssä. Varsinaisen lainsäädäntötyön tulokset jäivät tavallista vähäisemmiksi. Eduskunta huomasi itsekin tämän ja valmistutti keväällä ehdotuksen toimintatapojensa tehostamisesta.

Eduskuntatyö käynnistyi syksyllä normaalia hitaammin. Vaalikauden vaihtuessa raukesivat kaikki vanhalle eduskunnalle annetut lakiesitykset ja Liinamaan virkamieshallitus pääsi antamaan uusia esityksiä vasta lokakuussa valtiopäivien virallisen avauksen jälkeen. Eduskunta pääsi työhön vasta hoidettuaan omat järjestäytymistoimensa. Puhemieheksi valittiin edelleen V.J. Sukselainen (kesk.). Varapuhemiehiksi tulivat Veikko Helle (sd) sekä Anna-Liisa Linkola (kok.), joka on ensimmäinen Suomen eduskunnan puhemiehistöön valittu naisedustaja. Kun uuden poliittisen hallituksen pääministeriksi sitten tuli keskustapuolueen Martti Miettunen, vaihdettiin vuoden 1976 valtiopäiville paikkoja puhemiehistössä. Veikko Helle nousi puhemieheksi ja keskustapuolueen Johannes Virolainen sai ensimmäisen varapuhemiehen paikan Linkolan pysyessä toisena varapuhemiehenä.

Valtiontalouden tasapainottaminen ja erityisesti kysymys liikevaihtoveron korottamisesta nousivat heti syyskauden alkuvaiheissa suurimmaksi poliittiseksi kiistakysymykseksi ja pysyivät sellaisina kevääseen saakka. Liinamaan virkamieshallitus esitti vuoden 1976 budjettiesityksen yhteydessä liikevaihtoveron korottamista 12:sta 13 prosenttiin. Vastaavasti se esitti tuloveroasteikkoihin lievennyksiä, jotka olisivat merkinneet 600 miljoonan markan supistuksia valtion verotuloihin. Joulukuussa alussa muodostetussa Miettusen viiden puolueen hallituksessa SKDL ja sosiaalidemokraatit vastustivat liikevaihtoveron korostusta, koska katsoivat sen rasittavan eniten pienituloisia. Ja niin liikevaihtoveron korotuksesta luovuttiin siinä vaiheessa.

Kun Miettusen hallitus ei päässyt sopuun liikevaihtoveron korotuksesta, nipistettiin tuloveron kevennyksestä pois 250 miljoonaa. Tuloveroasteikkojen rukkaaminen ei kuitenkaan riittänyt tasapainottamaan valtion tuloja ja menoja. Pääministeri Martti Miettusen johdolla laadittuun ohjelmaan kuului lisäksi autojen käyttömaksu, polttoaineiden valmisteveron ja leimaveron korotus. SKDL vastusti henkilöautojen käyttömaksua niin, että hallituksen epäiltiin hajoavan jo kuukauden ikäisenä. Sopu syntyi vasta uudenvuoden aattopäivänä siten, että pienempien autojen käyttömaksua hieman alennettiin ja leimaveroa vastaavasti kiristettiin. Henkilöautoille säädettiin vuodeksi 1976 käyttömaksu.

Eduskunta hyväksyi syksyn valtiopäivien aikana kaikkiaan 113 hallituksen esitystä. Joulukuussa tuli valmiiksi laki työllisyyskoulutuksesta. Sen päätavoitteena oli työssä olevine täydennys-, jatko- ja uudelleen koulutuksen lisääminen. Samalla avustusjärjestelmää yksinkertaistettiin ja selvennettiin. Marraskuussa hyväksyttiin lepäämässä ollut autonkuljettajien työaikalaki.

Lauantaina 24. tammikuuta 1976 eduskunta odotteli koko päivän tietoja tulopoliittisista neuvotteluista. Vasta myöhään illalla äänestettiin valmiiksi hintavalvontalain pykälät toisessa käsittelyssä. Tupo-ratkaisu ei ollut valmis vielä tiistainakaan. Hintavalvontalaki hyväksyttiin silloin kuitenkin äänin 185-5. Kokoomus ei ryhmänä esittänyt lain julistamista kiireelliseksi, koska tasavallan presidentti oli luvannut jättää lain vahvistamatta, ellei tupo-ratkaisua synny. Tulosopu saatiin aikaan, hintavalvontalaki vahvistettiin, ja sen nojalla tuli voimaan hintasulku kesäkuun loppuun saakka.

Liinamaan virkamieshallituksen esitys kahden uuden hovioikeuden perustamisesta aiheutti eduskunnassa ankaran sijoituspaikkakilvan, jossa alkuperäiset ehdotukset Kouvolasta ja Rovaniemestä lopulta voittivat. Kouvolan hovioikeus aloitti toimintansa 1.10.1977 ja Rovaniemen hovioikeus vuotta myöhemmin.

Tupakan mainonta kiellettiin kokonaan eduskunnan kesäkuussa 1976 hyväksymällä lailla. Tupakointia pyrittiin lain voimalla muutenkin vähentämään. Tupakoinnin terveyshaittoja koskevat merkinnät sisällytetään vähittäismyyntipakkauksiin. Tupakan myynti alle 16-vuotiaille kielletään.

Toukokuussa eduskunta hyväksyi Pohjoismaiden investointipankin perussopimuksen määräykset. Pankin tehtävänä on myöntää lainoja ja antaa takuita käyvin pankkiehdoin ja yhteiskuntataloudelliset näkökohdat huomioon ottaen Pohjoismaiden yhteisten etujen mukaisten investointihankkeiden ja viennin toteuttamiseksi. Pyrkimyksenä on hankkia yhteispohjoismaisiin tarkoituksiin uutta pääomaa kansainvälisiltä markkinoilta nykyistä edullisemmilla ehdoilla.

Avatessaan vuoden 1976 valtiopäivät presidentti Urho Kekkonen luetteli tärkeimpiä eduskunnalle annettavia lakiesityksiä. Hänen mainitsemistaan esityksistä ei eduskunnalle vielä kevään aikana annettu kuluttajansuojalakia, osakeyhtiölain uudistusta, opetus- ja kulttuurihallinnon uudistuksia sekä myöskään selontekoa keskiasteen koulutuksen uudistamisesta. Eduskunnan lähtiessä kesälomalle jäivät valiokuntiin jatkokäsittelyään odottamaan mm. kiistelty maapaketti, kunnallislain kokonaisuudistus, jätehuoltolaki, liikennejuoppouden promillerajat ja laki lasten elatuksen turvaamisesta.

Lähdeaineisto. Mitä, missä, milloin 1977

Vuosi 1975 Urho Kekkosen päiväkirjassa

Tammikuu
3.1. Stepanov aamukahvilla. Oli saanut tuodakseen Podgornyin kirjeen hirvimakkaroissta. Brezhnevillä on outo sairaus, hammasrivit irtoavat, puhehäiriöitä.
4.1. Jänisjahdissa Histalla. Stepanov mukana.
7.1. Ilja Glazunovin näyttelyssä. Kyllä skandaalikirjoittajat ovat riemuinneet!
11.1. Uutisen mukaan Karjalainen on todennut, ettei nykyaikaisen suursodan näkymissä armeijallamme ei olisi ratkaisevaa merkitystä.
15.1. Loikkanen kertonut Matille Virolaisesta. NL ei mielellään näkisi Virolaista presidenttinä.
20.1. Ministeri Pekkarinen kuoli auto-onnettomuuden seurauksena.
21.1 Harri Holkeri luonani. Suositteli Erkki Huurtamoa maaherraksi.
22.1 Kotov pyrki puheilleni. Moskovasta oli annettu hänen tehtäväksi ilmoittaa, että NL:n johto (Breznev, Podgornyi, Kosygin) toivoisivat, että suostuisin jatkamaan presidentinvirkaa 1978 jälkeen. Tämä on nyt täysin salaisesti päätetty ilmoittaa minulle.
25.1.Sorsa aamiaisella. Jos Paasio asettuu puheenjohtajaehdokkaaksi, Sorsa ei vastaehdokkaaksi eikä suostu puoluesihteeriksi. Pitsingin porukka pieni.
27.1. Soitin Martinille TUL:n ja urheilun yhdistämisestä.
28.1. Rex Bosley luonani. Kertoi, että eräs KGB:n mies suurena salaisuutena kertonut Englannin tiedustelupalvelulle toukokuussa 1974, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä käydään salaisia neuvotteluja aluevaihdosta. Suomi saa Viipurin ja osan Karjalaa ja luovuttaa NL:lle Pohjois-Suomen esim. Muoniota myöten, että NL saa yhteistä rajaa Ruotsin kanssa.
29.1. Hetemäki luonani. Huolissaan Olkiluoto kakkosesta.
30.1. Kustaa Vilkuna soitti. Tukholmassa on päätetty esittää minulle Nobelin rauhanpalkintoa.

Helmikuu
2.2. Kutsuin Uusitalon luokseni. Hän kertoi, että kepun eduskuntaryhmä on jakaantunut kahtia.
7.2. Supon Arvo Pentti kertoi saavansa pian NL:n valtion poliisin edustajia, jotka ovat jättäneet eräitä keskustelunaiheita. Niiden sisältö on se, että Supo antaisi tietoja Yhdysvaltain tiedustelupalvelusta ja hankkisi myös niitä.
11.2. Paavo Väyrynen luonani. Kertoi, että Virolainen lupasi hänelle koettaa estää Uusitalon syrjäyttämisen.
12.2. Stepanov pyysi minua keskustelemaan Sinisalon kanssa.
13.2. Aamiaisella luonani Wallenberg, Mileikovksi ja O.J.Mattila. Saab-Valmet lahjoitti minulle Saab-auton. Se on sikäli uniikki, että se on 20 pitempi kuin Saab 99 ja ainoa koko maailmassa. Muita tällaisia ei tulla rakentamaan.
23.2. Sipponen kertoi tavanneensa ministerineuvos Streltsovin. Suomalaisten Neuvostoliitossa suorittamien töiden hinnoittelussa on tärkeintä saada aikaan koko projektia koskeva runkosopimus. Hintakysymys on tähän nähden verraten toissijainen ja järjestyy kyllä.

Maaliskuu
3.3. Karjalainen soitti. Streltsov oli hänen luonaan. Virolainen on pyrkinyt Neuvostoliittoon, eivät ota vastaan.
4.3. Streltsov: NL:n projekteissa ei hintakysymys ole pääasia, vaan se miten ne saadaan sopivasti sijoitetuksi pitkän aikavälin taloudellisiin suunnitelmiin.
6.3. Stepanov luonani. Neuvostoliiton hallitus toivoo, että saapuisin Moskovaan 12.3.
10.3. Stepanov luonani. Esitti, että lähtö olisi 12.3. klo 8.25. Silloin klo 11.00 Vnukovin lentokentällä.
14.3. Palasin Zavidovosta.
19.3. Kotov aamiaisella. Pyysin, että hän hoitaa tai auttaa, että NL:n hallitus hyväksyisi Svetogorskin 2-vaiheen sopimuksen.
21.3. Lähtö klo 8.45 erikoiskoneella Jugoslaviaan.
25.3. Paluu Jugoslaviasta ja Unkarista.

Huhtikuu
3.4. Kun palasin Kuusamosta minua piruutti moni asia täällä. Hallitus oli sallinut nostaa palkkojaan n. 20 5:lla. Virolainen, jolla oli virkansa tärkeimmät tehtävät, oli ollut pari viikkoa IPU:n kokouksessa Ceylonilla. Sukselainen ja parlamentaarinen valtuuskunta matkustavat pian Pohjois-Koreaan ja kepun ryhmä livisti aluepolitiikassa sdp:n kanssa tekemästään sopimuksesta. 4.4. Matti kertoi olleensa K-ryhmän kokouksessa, jossa Karjalaine oli moneen otteeseen sanonut, että kun NL ei luota Virolaiseen, siitä johtuu Kepun vähentynyt merkitys puolueena ja suhteessa Neuvostoliittoon.
6.4. Kysyin Uusitalolta, mitä Ahti tarkoittaa, että ystävät muuttuvat vihollisiksi ja viholliset ystäviksi. Minä olen nyt myös vihollisia!
8.4. YYA-sopimuspäivän vastaanotto NL:n lähetystössä. Illallisilla Stepanov piti puheen, jossa suoraan siteerasi Brezneviä ja Podgornyita Moskovasta, että minun tulisi jatkaa presidenttinä 10-15 vuotta!
11.4. Kepun ed.ryhmän puheenjohtaja Mikko Kaarna pyrkinyt puheilleni. Kysyi suostunko ehdokkaaksi. Ryhmä on yksimielinen. Samoin puolue. Sanoin miettiväni.
17.4. Ahti luonani. Selitteli. Oli menossa Kotovin luokse aamiaiselle. Ahdin käynnistä vielä: hän ei ole luopunut toiveistaan, vaikka sanoin, että en voi näissä oloissa kieltäytyä.
23.4. Neuvostoliiton ministeri Firjubin luonani. Klo 9.30 tulivat luokseni sdp:n johto pyytämään presidenttiehdokkaaksi.

Toukokuu
3.5. Leike, jossa kerrotaan 26 julkisuuden henkilön allekirjoittaneen julkilausuman. Siinä hyökätään poliittisia virkanimityksiä vastaan. Allekirjoittajien joukossa ovat mm. kanslerit Veli Merikoski ja Tauno Nurmela.
5.5. Stepanov. Svetogorskin osalta ei kysymys ole hinnoista.
8.5. Terveystarkastus Meilahdessa.
13.5. Harri Holkeri luonani. Kertoi, että kokoomuksen puoluetoimikunta on päättänyt ehdottaa puoluekokoukselle, että minut pyydetään kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi.
20.5. Kotov luonani. Ihmetteli Karjalaisen kannanottoja.
25.5. Huurtamo luonani. Oli perin juurin kyllästynyt Virolaiseen.
28.5. Kutsuin Liinamaan luokseni ja pyysin häntä toimitusministeriön pääministeriksi. Liinamaa suostui. Keijo Korhonen ulkoministeriksi.

Kesäkuu
2.6. Päätin, että keskiviikkona 4.6. hajotan eduskunnan, uudet vaalit 21.-22.9.1975.
3.6. Prinssi Juan Carlos ja prinsessa Sophie tulivat viralliselle vierailulle.
13.6. Uusi hallitus nimitettiin.
23.6. Lehtileike, jossa kerrotaan Pravdan yhtyneen Sorsan hallituksen arvostelijoihin.
24.6 Stepanov luonani.

Heinäkuu
3.7. Anita kertoi, että Karjalainen äsken Moskovassa pyytänyt Jaakkoa erilleen ja moittinut minua a) että pyrin presidentiksi ja b) että minut on ympäröity mielistelijöillä.
14.7. Stepanov esitti poliittiset epäilyt Virolaista kohtaan. Virolainen matkustaa Leningradin kautta Eestin laulujuhlille.
15.7. M.G. Kotov pyrki luokseni. Asian tuntui olevan Ahdin puolustelut. Tuleeko Ahti seuraavaan hallitukseen?
17.7. Stepanov luonani pyynnöstään.
19.7. Kalalla Urho Ruolan vesillä. Stepanov ja Levo, Matti ja O.J.Mattila.
21.7. Stepanov lensi luokseni. Asiana: Breznev haluaa tavata minut jo ennen 30.7. alkavaa konferenssia.

Elokuu
3.8. ETYKiläiset lähtivät. Breznev kutsui autoonsa 2.8.1975. Lähdin 3.8. Kultarantaan ja Riskilään. Hallamat mukaan.
5.8. Palasin illalla Riskilästä Helsinkiin.
24.8. Stepanov luonani aamiaisella.
27.8. Virolainen luonani. Kertoi kuulleensa Tallgrenilta, että Ahti oli esittänyt tasavallan presidentille, että hän muodostaa vaalien jälkeen vähemmistöhallituksen.
31.8. Lehtileike jossa kerrotaan Kekkosen ja Kosyginin tapaamisesta Kostamuksessa.

Syyskuu
1.9. Svetogorskissa Kosygin erittäin ystävällinen,
3.9.75-vuotissynttärit.
9.9. L.M. Ericssonin Raahen tehtaan vihkijäisissä.
16.9 Palasin Iniöstä kalalta. Anita sai 14 haukea, samoin minä, suurin 4 kg.

Lokakuu
2.10. Keskustelu Sorsa, Sundqvist, Karjalainen, Immonen. SDP valmis aloittamaan hallitusneuvottelut.
9.10. Hallituksen tunnustelutehtävä Sukselaiselle.
16.10. Sorsa ja Sundqvist luonani. Kertoivat pääasiassa valuuttaskandaalista. Tiesivät, että kahdesti ennen on saatu ulkoa apua puuliiton vaaleissa ja oliko metalli. Molemmat tapahtuivat Niilo Hämäläisen toimesta.
17.10. Päivälliset NL:n suurlähetystössä kenraali Kulikovin kunniaksi.
19.10. Kirje Virolaiselle. Kovaa asiaa.
24.10. Paluu Ruotsista, mikä alkoi 21.10.
26.10. Ylioppilasvaalit. SDP hävisi hieman, taistolaiset voittivat. Kepu voitti hieman.
30.10. Timonen soitti. Valitti, että kepu on käynyt niin vanhoilliseksi.

Marraskuu
1.11. Aamulla Stepanovin ja Rikke Sotamaan kanssa kalalle Juusluotoon ja Riskilään.
4.11. Matti kertoi, Ahti, Stepanov ja Uusitalo saunassa. Stepa oli kehottanut Ahtia sopimaan asiansa UKK:n kanssa. Ahti oli suuttunut pirusti ja sanonut, että asia ei kuulu teille.
5.11. Rex Bosley aamiaisella luonani. Vanha vakooja. Kertoi, että Klimov-niminen NL:n diplomaatti oli kertonut, että olen NL:n palkkaama vakooja.
7.11. NL:n suurlähetystössä lokakuun vallankumouksen vastaanotolla.
9.11. 9-11.11. Meilahdessa terveystarkastuksessa.
12.11. Jämsen kertoi, että Ahti K. oli nyrpeänä, kun Miettunen oli saanut tehtävän.
19.-20.11. Olin kuningas Kustaa XVI Aadolfin ja Wallenbergin ym. seurassa Viralan kartanossa ja Serlachiuksen Mäntässä fasaanijahdissa.
21.11. Stepanov luonani. Lähtee Moskovaan. Väyrynen luonani. Ahti Karjalaisen terveydentila (juoppous) on niin huono, että hän ei tule UK:n seuraajaksi, kuten he olivat ennen ajatelleet.
25.11. Kotov pyrki luokseni. Kertoi, että hän siirtyy pian Moskovaan, mutta pitää yhä yhteyksiä Suomeen.
30.11. Nimitin uuden Martti Miettusen hallituksen.

Joulukuu
1.12. soitti Ahti Karjalainen minulle. Ilmeisesti (rankassa humalassa) ja haukkui minut pataluhaksi. Suljin puhelimen.
4.12. Stepanov luonani. Kertoi Kostamuksesta.
9.12. Kalalla Riskilässä. Stepanov, Kauko Rasttas ja minä.
14.12. Kotov ja rouva päivällisillä Tamminiemessä.

Lähdeaineisto:
Juhani Suomi Urho Kekkosen päiväkirjat 4 ISBN 951-1-19251-5

Vuosi 1975 – simputusvaalit ja hätätilahallitus

Äänestysprosentti oli ETYK-syksyn hajotusvaaleissa vain 74, edellisessä vuoden 1972 hajotusvaaleissa se oli ollut vielä 81. Kansa oli kyllästynyt kovapintaiseen politiikan tekemiseen. Jos Kekkonen pyrki eduskunnan hajotuksella selkeyttämään puolueiden voimasuhteita, hän epäonnistui. Jos tarkoitus oli pudottaa Vennamo lopultakin polvilleen, hän onnistui. SMP:n äänimäärä väheni melkein 140 000:lla. Kristilliset olivat vaaliliitossa SMP:n kanssa ja se suosi heitä häikäisevästi: he saivat ääniä suunnilleen saman verran kuin vennamolaiset, mutta 9 paikkaa. SMP sai tyytyä kahteen. Vennamoa vastaan kapinoineet SKYP:läiset eivät menestyneet paljon emopuoluetta paremmin. He saivat kokoon ääniä vain puolet SMP:n tuloksesta ja yhden paikan. SKDL ja keskustapuolue saivat nyt takaisin osan niistä äänistä, jotka ne olivat menettäneet SMP:lle vuosikymmenen alussa. SDP polki paikallaan ja kokoomus jatkoi tasaista nousuaan.
Hallitusasemat olivat vaalien jälkeen yhtä vaikeat kuin niitä ennen. Lähes kaikissa enemmistövaihtoehdoissa törmättiin keskustapuolueen ja SDP:n perusristiriitaan, joka oli lamauttanut Sorsan hallituksen keväällä. Kaksi kuukautta kestäneiden sekavien hallitusneuvottelujen jälkeen Kekkonen kruunasi Suomen sisäpolitiikan hullun vuoden. Hän komensi puoluejohtajat presidentinlinnaan ja luennoi heille hallituspolitiikasta kuin rehtori alakoululaisille. Presidentti ilmoitti, että puolueet muodostavat nyt hallituksen, tahtoivatpa ne sitä tai eivät. Ne eivät tahtoneet, mutta muodostivat. Pääministeriksi tuli keskustapuolueen harmaa taustahahmo Martti Miettunen. Hallituksessa olivat mukana kolme suurta kansanrintamapuoluetta, ruotsalaiset ja liberaalit. Kokoomus ja keskustan sirpalepuolueet jäivät edelleen oppositioon. Ongelma oli vain siinä, että väkisin synnytetty hallitus ei ollut sisäisesti työkykyinen.

Tammikuu
1. tammikuuta – Watergate-skandaali: entinen USA:n oikeusministeri John N. Mitchell sekä Valkoisen talon avustajat H. R. Haldeman ja John D. Ehrlichman havaittiin syyllisiksi ja tuomittiin 21. helmikuuta 30 kuukaudeksi – 8 vuodeksi vankilaan.
1. tammikuuta – Anjalan ja Sippolan kunnat yhdistettiin uudeksi Anjalankosken kauppalaksi. Jepuan ja Munsalan kunnat sekä Uudenkaarlepyyn mlk liitettiin Uudenkaarlepyyn kaupunkiin.
1. tammikuuta − Kuritushuonerangaistus poistettiin lainmuutoksella Suomen rangaistusjärjestelmästä.
1. tammikuuta − Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) aloitti toimintansa.
5. tammikuuta – Rahtilaiva Lake Illawarra törmäsi Tasman-siltaan Tasmaniassa Australiassa. 12 ihmistä sai surmansa.
7. tammikuuta – OPEC päätti nostaa raaka-öljyn hintaa 10 %.
18. tammikuuta - Kyproksella aloitettiin kyproksenturkkilaisten pakolaisten kuljettaminen Turkkiin.
19. tammikuuta – Ensi- ja turvakotien liitto vietti 30-vuotisjuhliaan. Suomessa oli toiminnassa kahdeksan ensikotia.
20. tammikuuta – Sosiaali- ja terveysministeri Pentti Pekkarinen menehtyi auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Hänen seuraajakseen nimitettiin kansanedustaja Reino Karpola ja uudeksi kansanedustajaksi tuli Toivo Yläjärvi.
20. tammikuuta − Hannu Salama sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon romaanistaan Siinä näkijä missä tekijä.
25. tammikuuta − Bangladeshin parlamentti hyväksyi maalle uuden perustuslain, jonka nojalla maa siirtyi yksipuoluejärjestelmään. Pääministeri, šeikki Mujibur Rahman ryhtyi hoitamaan presidentin tehtäviä ja kielsi poliittiset puolueet.
30. tammikuuta – Ruotsin Keskustapuolueen puheenjohtaja Thorbjörn Fälldin ehdotti Nobelin rauhanpalkinnon myöntämistä presidentti Urho Kekkoselle.

Helmikuu
4. helmikuuta – V.J. Sukselainen, Veikko Helle ja Olavi Lähteenmäki valittiin uudelleen eduskunnan puhemiehiksi.
7. helmikuuta – Helsingin uusi messukeskus vihittiin käyttöön Pasilassa. Samalla avattiin Vene 75 -näyttely, jossa oli esillä yli 400 venettä.
9. helmikuuta – Neuvostoliiton Sojuz 17 palasi maahan.
10. helmikuuta − Riihimäen ja Seinäjoen välisen rataosan sähköistys valmistui.
11. helmikuuta – Margaret Thatcherista tuli Britannian konservatiivipuolueen ensimmäinen naisjohtaja. Hän johti konservatiivit voittoon vuoden 1979 vaalissa, toimi pääministerinä 11 vuotta ja luopui puolueen johdosta marraskuussa 1990.
23. helmikuuta – Norjan Lillehammerissa kuoli 27 ihmistä junaonnettomuudessa.
28. helmikuuta – Onnettomuus Lontoon metron Moorgate-asemalla surmasi 43 ihmistä.

Maaliskuu
4. maaliskuuta – Kuningatar Elisabet II löi Charlie Chaplinin ritariksi. Hänen aateloimistaan lykättiin kahdellakymmenellä vuodella, koska Britannian ulkoministeriön raportissa vuodelta 1956 häntä epäiltiin kommunistisympatioista ja koska hän oli mennyt kahdesti naimisiin 16-vuotiaan kanssa.
4. maaliskuuta – Tasavallan presidentti Urho Kekkonen kastoi vastavalmistuneen Suomen suurimman jäänmurtajan kaimakseen. Urho-jäänmurtajan teho on 22 000 hevosvoimaa.
4. maaliskuuta – Etiopian sotilashallitus Derg aloitti radikaalin maauudistuksen, joka kansallisti kaiken maan, lakkautti maaorjuuden ja asetti talonpojat vastuuseen järjestelmän toteuttamisesta. Kukaan ei saanut omistaa yli kymmentä hehtaaria maata tai palkata maatyöläisiä.
6. maaliskuuta – Algerin sopimus: Iran ja Irak sopivat rajariitansa. Irak menetti yksinoikeutensa Shatt al-Arabin hallintaan ja joutui luopumaan vaatimuksestaan Iranin Khuzestaniin.
10. maaliskuuta – Vietnamin sota: Pohjois-Vietnamin joukot hyökkäsivät Ban Me Thoutiin tavoitteenaan valloittaa Saigon.
12. maaliskuuta – Presidentti Kekkonen saapui Neuvostoliittoon kolmipäiväiselle vierailulle, jonka aikana hän neuvotteli NL:n johdon kanssa mm. kesäksi 1975 suunnitellusta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen päätösvaiheesta.
15. maaliskuuta – Brasiliassa Estado da Guanabara liittyi Rio de Janeiron osavaltioon.
15. maaliskuuta – Neste Oy:n säiliöalus Enskeri lähti Sköldvikin öljysatamasta kohti Atlanttia. Laivan lastina oli 690 arsenikkipitoista myrkkyä sisältänyttä tynnyriä, jotka oli tarkoitus upottaa mereen Afrikan rannikolla lähellä Päiväntasaajaa. Aikomus herätti vastalauseiden myrskyn.
17. maaliskuuta – Breznev ehdottaa ETYKin järjestämistä kesällä Helsingissä.
21. maaliskuuta – Etiopian sotilashallitus Derg lakkautti kuninkaalliset arvonimet ja ehdotti monarkian kumoamista.
22. maaliskuuta – Euroviisut järjestettiin Tukholmassa.
25. maaliskuuta – Oma veljenpoika ampui Saudi-Arabian kuningas Faisalin.
27. maaliskuuta – Valtioneuvosto asettaa toisen parlamentaarisen puolutuskomitean.

Huhtikuu
3. huhtikuuta – Bobby Fischer kieltäytyi pelaamasta shakkia Anatoli Karpovin kanssa, joten hän menetti mestaruustittelinsä.
5. huhtikuuta – Kekkonen julkaisee hallitusta arvostelevan muistion.
12. huhtikuuta – Yhdysvallat sulki suurlähetystönsä Phnom Penhissä ja evakuoi kansalaisensa Kamputseasta.
15. huhtikuuta – Säiliöalus Enskerin myrkkylasti tuotiin Naantaliin.
17. huhtikuuta – Pol Pot teki Kamputseasta "Kamputsean demokraattisen tasavallan" ja ryhtyi sen pääministeriksi (1975–1979).
20. huhtikuuta – Keskustapuolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen torjui huhut puolueensa sisäisestä presidenttikilpailusta. Virolainen sanoi presidenttikeskustelun olevan ennenaikaista niin kauan kuin Urho Kekkonen on käytettävissä tasavallan presidenttinä.
23. huhtikuuta – SDP pyysi pääministeri Kalevi Sorsan johdolla presidentti Urho Kekkosta ehdokkaakseen vuoden 1978 vaaleihin. Kekkonen suostui.
25. huhtikuuta − Kuusi länsisaksalaisen Punaisen armeijakunnan (RAF) jäsentä valtasi Länsi-Saksan Tukholman-suurlähetystön ja otti 12 lähetystön henkilökuntaan kuuluvaa panttivangeiksi. Kaappaajat vaativat 26 toverinsa vapauttamista länsisaksalaisista vankiloista, mihin Länsi-Saksan hallitus ei suostunut. Kaappausdraama kesti 12 tuntia ja päättyi lähetystössä sattuneeseen pommin räjähdykseen. Kaksi panttivankia ja yksi kaappaaja saivat surmansa ja yli 20 ihmistä loukkaantui. Yksi kaappaaja kuoli saamiinsa vammoihin myöhemmin. 30. huhtikuuta – Vietnamin sota päättyi kommunistien vallattua Saigonin ja Etelä-Vietnamin antauduttua ehdoitta. Saigonin nimi muutettiin Ho Chi Minhin kaupungiksi.

Toukokuu
1. toukokuuta – Rafael Paasio ilmoitti SDP:n vappujuhlassa Tampereella jättävänsä puolueen puheenjohtajuuden.
3. toukokuuta – Yhdysvaltalainen Newsweek-lehti kirjoitti, että Kamputseassa on teloitettu tuhansia ihmisiä.
7. toukokuuta – Professori Veli Merikoski esitti julkisuudessa huolestumisensa siitä, että politiikka on syrjäyttämässä virkanimityksissä kokemuksen ja pätevyyden. Presidentti Urho Kekkonen lähetti seuraavana päivänä Merikoskelle kuuluisaksi tulleen "saatanan tunarit" -myllykirjeensä, jossa hän moitti Merikoskea Kymen läänin uuden maaherran nimityksen vaikeuttamisesta.
10. toukokuuta − Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n julkaisema iltapäivälehti Iltaset ilmestyi viimeisen kerran.
12. toukokuuta – Kamputsean laivasto valtasi yhdysvaltalaisen kauppalaivan SS Mayaguezin kansainvälisillä vesillä.
13. toukokuuta – Etelä-Korean presidentti Park Chung Hee kielsi miltei kaiken oppositiotoiminnan maassa.
15. toukokuuta – Yhdysvaltain merijalkaväki valtasi kauppalaiva Mayaguezin; operaatiossa kuoli 38 ihmistä.
16. toukokuuta – Intia liitti itseensä Sikkimin.
16. toukokuuta – Japanilaisesta Junko Tabeista tuli ensimmäinen Mount Everestin huipun saavuttanut nainen.
16. toukokuuta – Presidentti Urho Kekkonen nimitti Kokoomuksen kansanedustajan Erkki Huurtamon Kymen läänin uudeksi maaherraksi heinäkuun alusta lukien.
29. toukokuuta – 15 Länsi-Afrikan maata solmi Lagosin sopimuksen, joka loi Länsi-Afrikan talousyhteisön.

Kesäkuu
1. kesäkuuta – Presidentti Urho Kekkonen vihki käyttöön suomalais-ruotsalaisen kulttuurikeskuksen Espoon Hanasaaressa. Vihkiäisiin osallistui myös Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa.
4. kesäkuuta – Pääministeri Kalevi Sorsa jätti hallituksensa eronpyynnön presidentti Urho Kekkoselle. Suomen toiseksi pitkäikäisimmäksi noussut hallitus hajosi sisäisiin kiistoihinsa.
4. kesäkuuta – Presidentti Urho Kekkonen määräsi ennenaikaiset eduskuntavaalit pidettäviksi syyskuussa 1975.
5. kesäkuuta – Suezin kanava avattiin ensimmäisen kerran Kuuden päivän sodan jälkeen.
6. kesäkuuta – SDP piti puoluekokouksensa Jyväskylässä. Puolueen puheenjohtajaksi tuli puoluesihteeri, pääministeri Kalevi Sorsa, varapuheenjohtajiksi Veikko Helle ja Pirkko Työläjärvi sekä puoluesihteeriksi Ulf Sundqvist.
11. kesäkuuta – Eduskunta hyväksyi Oy Veikkaus Ab:n osake-enemmistön oston valtiolle.
12. kesäkuuta – Kreikka anoi Euroopan talousyhteisön EEC:n jäsenyyttä.
13. kesäkuuta – Presidentti Urho Kekkonen nimitti Keijo Liinamaan johtaman virkamieshallituksen.
13. kesäkuuta – Tasavallan presidentti vahvisti tieliikennelain muutoksen, jonka nojalla turvavyön käyttö tuli pakolliseksi henkilöauton kuljettajalle ja etuistuimella matkustavalle. Samoin moottoripyörän kuljettajat ja matkustajat velvoitettiin käyttämään suojakypärää. Lainmuutos tuli voimaan heinäkuun alussa.
15. kesäkuuta – Liberaalinen Kansanpuolue valitsi presidentti Urho Kekkosen ehdokkaakseen vuoden 1978 vaaleihin.
25. kesäkuuta – Portugalin siirtomaana lähes 500 vuotta ollut Mosambik itsenäistyi. Vapautusrintama FRELIMOn johtaja Samora Machel tuli maan ensimmäiseksi presidentiksi.

Heinäkuu
3. heinäkuuta – Työtuomioistuin totesi Simo Juntusen erottamisen Demarin palveluksesta joulukuussa 1974 laittomaksi ja tuomitsi lehden kustannusyhtiön Kansanvallan maksamaan Juntuselle 7 000 markan vahingonkorvauksen. Erottamisen perusteita oli yleisesti pidetty väärinä ja toimittajan sananvapautta loukkaavina. Juntunen siirtyi Suomen Kuvalehden pakinoitsijaksi.
5. heinäkuuta – Kap Verde itsenäistyi Portugalista.
6. heinäkuuta – Komorit julistautui itsenäiseksi Ranskasta.
12. heinäkuuta – São Tomé ja Príncipe julistautui itsenäiseksi.
15. heinäkuuta – Apollo- ja Sojuz-avaruusalukset lähtivät avaruuteen telakointia varten.
17. heinäkuuta – Apollo- ja Sojuz-avaruusalukset telakoituivat kiertoradalla. Telakointi oli ensimmäinen kahden eri valtion avaruusalusten välinen.
19. heinäkuuta – Miss Suomi Anne Pohtamo valittiin San Salvadorissa Miss Universumiksi.
25. heinäkuuta – Presidentti Urho Kekkonen nimitti Suomen ETYK-valtuuskunnan, johon tulivat pääministeri Keijo Liinamaa, ulkoministeri Olavi J. Mattila sekä suurimpien puolueiden puheenjohtajat. Keskustapuolue valitsi edustajakseen kuitenkin ETYK-prosessissa aktiivisesti mukana olleen tohtori Ahti Karjalaisen.
31. heinäkuuta – Yhdysvaltain kuljetusalan ammattiliiton puheenjohtaja Jimmy Hoffa ilmoitettiin kadonneeksi Detroitissa.

Elokuu
1. elokuuta – Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) päätösasiakirjan allekirjoitus Helsingissä.
11. elokuuta – Portugalin Timorin kuvernööri Mário Lemos Pires pakeni pääkaupungista Dilistä vallankumouksen ja sisällissodan vuoksi.
20. elokuuta – NASA laukaisi Viking 1 -luotaimen Marsiin.
23. elokuuta − Kreikkalainen tuomioistuin tuomitsi vuonna 1967 vallan kaapanneen entisen presidentin Georgios Papadopoulosin ja kaksi hänen läheistä avustajaansa maanpetoksesta kuolemaan. Kreikan hallitus muutti tuomiot elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi 25. elokuuta.
25. elokuuta – Suomen Pankki laski liikkeelle 500 markan setelin ja 10 markan arvoisen presidentti Urho Kekkosen 75-vuotisjuhlarahan.
28. elokuuta − Sanoma Oy päätti lopettaa Viikkosanomat-viikkolehtensä julkaisemisen vuoden 1975 lopussa taloudellisista syistä.

Syyskuu
3. syyskuuta – Tasavallan presidentti Urho Kekkonen täytti 75 vuotta.
5. syyskuuta – Kalifornian Sacramentossa kulttijohtaja Charles Mansonin seuraaja Lynette "Squeaky" Fromme yritti murhata Yhdysvaltain presidentti Gerald Fordin.
12. syyskuuta − Suomen sanomalehdistö vietti 200-vuotisjuhliaan. Ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden, Antti Lizeliuksen julkaisemien Suomenkielisten Tieto-Sanomien näytenumero ilmestyi syyskuun alussa 1775.
16. syyskuuta − Papua-Uusi-Guinea itsenäistyi.
18. syyskuuta – Espanjalainen sotilastuomioistuin tuomitsi viisi vasemmistolaista kuolemaan erään poliisin murhasta. Tuomiot pantiin täytäntöön 27. syyskuuta ja ne nostattivat ulkomailla vastalauseiden myrskyn.
20. syyskuuta – Malesian kuninkaan Tuanku Al-Mutassimu Billahi Muhibbudin Sultan Abdul Halim Al-Muadzam Shah ibni Almarhum Sultan Badlishahin toimikausi päättyi. Hänen seuraajakseen tuli Kelantanin sulttaani Yahya Petra ibni Almarhum Sultan Ibrahim Petra. 21.−22. syyskuuta – Suomessa käytiin eduskuntavaalit.
22. syyskuuta – Presidentti Ford selvisi toisesta murhayrityksestä.
23. syyskuuta − Kolme teollisuusliittoa, Suomen Teollisuusliitto, Metsäteollisuuden Keskusliitto ja Teollisuudenharjoittajain Liitto, yhdistyivät Helsingissä uudeksi Teollisuuden Keskusliitoksi, jonka toimitusjohtajaksi valittiin Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtaja Timo Laatunen. Laatusen seuraajaksi STK:n toimitusjohtajana tuli Pentti Somerto.
24. syyskuuta − Kaakkois-Aasian puolustusliitto SEATO päätti lopettaa toimintansa kahden vuoden kuluessa.
25. syyskuuta – Norjan pääministeri Trygve Bratteli ilmoitti luopuvansa tehtävistään vuoden 1976 alussa.
27. syyskuuta – OPEC korottaa öljyn hintaa 10 %.
29. syyskuuta – Suomi tuomitsi Espanjassa toimeenpannut teloitukset ja kutsui Espanjan-suurlähettiläänsä Heikki Hannikaisen kotiin.

Lokakuu
1. lokakuuta − Uuden eduskunnan puhemieheksi valittiin Keskustapuolueen V. J. Sukselainen, ensimmäiseksi varapuhemieheksi SDP:n Veikko Helle ja toiseksi varapuhemieheksi Kokoomuksen Anna-Liisa Linkola, josta tuli ensimmäinen nainen eduskunnan puhemiehistössä.
2. lokakuuta − Japanin keisari Hirohito aloitti ensimmäisen valtiovierailunsa Yhdysvalloissa ja tapasi presidentti Gerald Fordin.
5. lokakuuta − SDP:n taloudenhoitaja Pentti Ketola ja kaksi hänen apulaistaan jäivät kiinni Arlandan lentokentällä yrittäessään salakuljettaa Ruotsin ja Länsi-Saksan ammattiyhdistysliikkeiltä Metalliliiton vaaleihin vaalitueksi saatua valuuttaa Suomeen. Julkisuudessa liikkui huhuja Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n osuudesta varojen hankintaan, minkä SDP kiisti.
7. lokakuuta − Neuvostoliitto ja Itä-Saksa solmivat uuden ystävyys- ja avunantosopimuksen. Sopimuksesta oli poistettu kaikki viittaukset Saksojen jälleenyhdistymiseen.
10. lokakuuta – Papua-Uusi-Guinea hyväksyttiin YK:n 142. jäsenvaltioksi.
10. lokakuuta − Hovioikeudenneuvos Ritva Hyöky nimitettiin Vaasan hovioikeuden presidentiksi. Hän oli Suomen ensimmäinen nainen hovioikeuden presidenttinä.[7]
13. lokakuuta − Sosialistinen Työväenpuolue irtisanoi kaikki työntekijänsä talousvaikeuksien vuoksi. Puolue, jonka jäsenistä suuri osa oli entisen TPSL:n kannattajia, ei ollut saanut eduskuntavaaleissa yhtäkään kansanedustajaa.
16. lokakuuta – Indonesian joukot tappoivat viisi australialaista toimittajaa Balibossa Timorissa.
29. lokakuuta − Suomi ja Yhdysvallat sopivat Asla-stipendiaattijärjestelmän muuttamisesta pysyväksi.
30. lokakuuta – Prinssi Juan Carlosista tuli Espanjan kuningas diktaattori Francisco Francon luovuttua johtajuudesta terveyssyistä.
31. lokakuuta – Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi Teiniliiton tileissä runsaasti epäselvyyksiä ja väärinkäytöksiä. Liitto oli mm. ilmoittanut jäsenmääräkseen 100 000, kun todellinen luku oli ollut noin 12 600. Teiniliittoa vaadittiin palauttamaan saamansa valtionapu.

Marraskuu
6. marraskuuta – 300 000 aseistamatonta marokkolaista kokoontui Tarfajaan odottamaan kuningas Hassan II:n käskyä marssia Länsi-Saharaan.
7. marraskuuta – Kuusi nuorta, joista kaksi saksalaista, kuoli kahden auton yhteentörmäyksessä Pälkäneellä.
10. marraskuuta – Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätös 3379: Äänin 72–35 (32 tyhjää) sionismi rinnastettiin rasismiin. Päätös peruttiin vuonna 1991.
11. marraskuuta – Angola itsenäistyi Portugalista. Verinen sisällissota kolmen ryhmittymän kesken alkoi.
11. marraskuuta – Australian kenraalikuvernööri Sir John Kerr erotti pääministeri Gough Whitlamin, mikä johti sisäpoliittiseen kriisiin.
12. marraskuuta − Komorit hyväksyttiin YK:n jäseneksi.
14. marraskuuta – Espanja hylkäsi Länsi-Saharan. Madridin sopimuksessa Marokko sai 2/3 Saharasta ja Mauritania kolmanneksen. Espanjan armeija lähti Länsi-Saharasta ja helmikuussa 1976 Polisario-rintama julisti Saharan demokraattisen arabitasavallan.
16. marraskuuta – Etelä-Afrikasta siirtyi palkkasotureita Angolaan FNLA:n ja UNITA:n tueksi.
21. marraskuuta – Sievin junaturma: erikoispikajuna Polaria suistui raiteilta Sievin ratapihalla. 44 loukkaantui.
22. marraskuuta – Juan Carlos julistettiin Espanjan kuninkaaksi Francon kuoleman jälkeen.
25. marraskuuta – Surinam itsenäistyi Alankomaista.
27. marraskuuta – Presidentti Urho Kekkonen piti puoluejohtajille ankaransävyisen puhuttelun poliittisen hallituksen aikaansaamiseksi vedoten "kansalliseen hätätilaan" eli ennätykselliseen työttömyyteen.
28. marraskuuta – Portugalin Timor julistautui itsenäiseksi Itä-Timorina. Ensimmäiseksi presidentiksi Francisco Xavier do Amaral.
29. marraskuuta – Bill Gates käytti nimeä "Micro-soft" kirjeessään Paul Allenille. Microsoftista tuli rekisteröity tavaramerkki 26. marraskuuta 1976.
30. marraskuuta – Presidentti Urho Kekkonen nimitti kokoon "runnomansa" Martti Miettusen hallituksen, jota alettiin kutsua "hätätilahallitukseksi".

Joulukuu
1. joulukuuta − Länsiafrikkalainen Dahomeyn valtio otti uudeksi nimekseen Beninin kansantasavalta.
1. joulukuuta − Eduskunnan puhemiehistöön tuli muutoksia Miettusen hallituksen nimittämisen vuoksi. Ensimmäinen varapuhemies Veikko Helle valittiin puhemieheksi ja hänen tilalleen tuli Johannes Virolainen.
4. joulukuuta – Israelilainen Yuval Yaron voitti kolmannen kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun.
5. joulukuuta − Agronomi Heikki Haavisto valittiin Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) puheenjohtajaksi Veikko Ihamuotilan jäätyä eläkkeelle.
7. joulukuuta – Indonesian joukot valtasivat Itä-Timorin.
10. joulukuuta – Jelena Bonner vastaanotti Oslossa hänen miehelleen, ydinfyysikko Andrei Saharoville myönnetyn Nobelin rauhanpalkinnon. Bonner esitti puheessaan voimakkaan vetoomuksen mielipidevankien vapauttamiseksi kaikkialla maailmassa.
10. joulukuuta − Teiniliitto kieltäytyi maksamasta takaisin pääosaa saamastaan valtionavusta.
12. joulukuuta − Eduskunnan pankkivaltuusmiehet esittivät yhden pennin kolikon poistamista käytöstä.
12. joulukuuta − Suomalaiset urheilutoimittajat valitsivat ampumahiihtäjä Heikki Ikolan vuoden parhaaksi urheilijaksi.
15. joulukuuta – Suomessa oli voimakas myrsky. Valassaarilla mitattiin 10 minuutin keskituuleksi 31 m/s. Myrsky vaurioitti mm. rakennusten kattoja eri puolilla maata.
15. joulukuuta − Länsi-Saksan entisen liittokanslerin Willy Brandtin entinen neuvonantaja Günter Guillaume tuomittiin 13 vuodeksi ja hänen vaimonsa Cristel Guillaume kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen vakoilusta Itä-Saksan hyväksi.
17.–22. joulukuuta – Ensimmäinen Kuuban kommunistisen puolueen puoluekokous järjestettiin Havannassa. Fidel Castro valittiin politbyrooseen ja ensimmäiseksi sihteeriksi.
21. joulukuuta – Konepistoolein aseistautuneet arabiterroristit tunkeutuivat öljyntuottajamaiden kokoukseen OPEC-järjestön päämajassa Wienissä Itävallassa ja ottivat 11 ministeriä panttivangeiksi. Terroristit syyttivät OPEC-maita salaliitosta Israelin kanssa. Seuraavana päivänä terroristit siirtyivät panttivankeineen Libyaan. Terroristit antautuivat 23. joulukuuta Algeriassa, jossa he myös vapauttivat kaikki panttivankinsa. Palestiinalaisjärjestöt kiistivät osallisuutensa tapahtuneeseen.
23. joulukuuta – Suomessa oli jälleen voimakas myrsky. Valassaarilla mitattiin toistamiseen 10 minuutin keskituuleksi 31 m/s.
24. joulukuuta – Neuvostoliitto ja Kuuba ilmoittivat jatkavansa Angolan MPLA-sissijärjestön tukemista. Kuuba oli lähettänyt runsaasti sotilaitaan Angolaan MPLA:n avuksi.
25. joulukuuta - Brittiläinen heavy-metal yhtye Iron Maiden perustettiin.
29. joulukuuta – Pommi-isku New York Cityn LaGuardia-lentokentällä surmasi 11 ihmistä. Isku on edelleen selvittämättä, eikä kukaan ottanut siitä vastuuta. Syyllisiksi epäiltiin Puerto Ricon itsenäisyyttä tavoittelevaa FALN:aa, joka teki yli 120 pommi-iskua 1974–1983, Juutalaisten puolustusliigaa, Palestiinan vapautusjärjestöä ja Jugoslaviasta itsenäisyyttä tavoitelleita kroaatteja.

Ylen Elävä arkisto 1975 http://www.yle.fi/haku/?cx=007097612530377999607%3Aglpulxqhhs4&cof=FORID%3A9&q=1975&sa=L%C3%B6yd%C3%A4#930

Videohaku 1975 http://www.google.fi/search?hl=fi&rlz=1G1ACAW_FIFI340&tbs=vid%3A1&q=1975&btnG=Haku&aq=f&aqi=g3&aql=&oq=&gs_rfai=

Kuvahaku 1975 http://www.google.fi/images?um=1&hl=fi&rlz=1G1ACAW_FIFI340&tbs=isch%3A1&sa=1&q=1975&btnG=Haku&aq=f&aqi=&aql=&oq=&gs_rfai=

Lähdeaineisto
Mitä, missä, milloin 1976
Mitä, missä, milloin 1977
Valitut Palat Itsenäisyytemme vuosikymmenet

Kekkonen ja Neuvostoliitto

Suomen sodanjälkeistä politiikkaa ja Kekkosen toimia arvioitaessa on syytä tarkastella, mikä oli venäläisten näkemys Kekkosen vuosista. Neuvostoliitto oli hajonnut ja Venäjä tehnyt pesäeron aikaisempaan politiikkaansa. Presidentti Boris Jeltsin on todennut, että yya-sopimus oli epäoikeudenmukainen eli vahvemman osapuolen heikommalle pakottama sopimus. Vieraillessaan Suomessa vuonna 1992 hän pyysi anteeksi Neuvostoliiton puuttumista Suomen sisäisiin asioihin ja lupasi lopettaa ” teeskentelyn ja hurskastelun ”, joka leimasi maittemme välisiä suhteita.

Boris Jeltsin kävi myös ensimmäisenä venäläisenä laskemassa seppeleen Hietaniemen sankarihaudalle. Toimiessani Moskovassa jouduin suomalaisten delegaatioiden mukana lukemattomia kertoja osallistumaan seppeleenlaskuun tuntemattoman sotilaan haudalle. Joka kerta ajattelin, että on turha puhua hyvistä ja luottamuksellisista suhteista niin kauan kuin neuvostoliittolaiset eivät käy laskemassa seppeleitä sankariristille Hietaniemessä, kirjoittaa Björn Alholm kirjassaan Toisinajattelija suurlähettiläänä.

Viimein Boris Jeltsin ymmärsi sen tehdä. Sivumennen sanoen nykyinen presidenttimme Tarja Halonen totesi painokkaasti presidenttiehdokkaiden haastattelussa 15.12.1999, että ”yya-henki oli hyvä henki”. Kuitenkin juuri sen aikaansaama henki oli huono, vaikka sopimus itse oli aikanaan välttämätön, tosin Jeltsininkin mukaa ”epäoikeudenmukainen”.

Neuvostoliittolaiset Suomen tuntijat ovat kirjoitelleet muistelmiaan, joissa kuvataan maittemme välisten suhteiden hoitoa. Niissä on tuotu esille varsin mielenkiintoisia ja paljastavia asioita ja tapahtumia. Ehkä keskeisin ja vaikutusvaltaisin henkilö tällä alla koko sodanjälkeisenä aikana oli Viktor Vladimirov. Jotkut uskalsivat antaa hänelle arvonimen ”Kenraalikuvernööri”.
Hänen kanssaan kilpaili Vladimir Stepanov. KGB-kenraali, ministerineuvos Viktor Vladimirov toimi Suomessa pitkään kolmeen eri otteeseen, myös Koiviston presidenttikaudella. Täällä hän pystyi luomaan läheiset, salaisuuksista vapaat suhteet moniin suomalaisiin poliittisiin ja muidenkin alojen vaikuttajiin.

Venäläisten Oleg Gordievskin ja Inna Rogatschin kirjassa Sokea peili kerrotaan Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n toiminnasta kylmän sodan maailmassa, myös Suomessa:

Kiistattomasta maineestaan Viktor Vladimirovin on tyystin kiittäminen Suomea. KGB:ssä ei tunnettu vertaa tavalle, jolla suomalaiset loivat Vladimiroville äärimmäisen viehättävän herrasmiehen imagon, tietoisesti tai tiedostamattomasti rauhoitellakseen itseään. Hän pystyi totaalisesti manipuloimaan suomalaiset käytännöllisesti katsoen kaikilla aloilla ja hänen ominaisuuksiinsa kului ainutlaatuinen kyyninen valehteleminen.

Tämä arvio ei ole suomalaisille imartelevaa, se on säälimätön ja kova, mutta osunee kokolailla kohdalleen. Joka tapauksessa sen kumoaminen on äärimmäisen vaikeaa, eikä siihen toistaiseksi ole kukaan vakuuttavasti pystynytkään.

Kirjassaan Näin se on Vladimirov puolestaan toteaa, että henkilökohtaisten kontaktien luojana ja ylläpitäjänä Suomen puolelta oli koko sodanjälkeisen ajan ollut Urho Kekkonen. Jo valvontakomission aikoihin Kekkonen oli yksi niistä harvoista suomalaisista poliitikoista, jotka ylläpitivät säännöllisiä epävirallisia kontakteja neuvostoliittolaisiin karttamatta iloisia illanistujaisiakaan. Ja hän lisää, että Suomen silloin presidentti Mannerheim ei suhtautunut tähän suopeasti. – Eipä tietenkään, Mannerheimillä oli oma tapansa käyttäytyä venäläisten kanssa, jotka hän tunsi perinpohjaisesti.

Asettuessaan kannattamaan Kekkosta vuoden 1956 presidentinvaaleissa Vladimirov toteaa, ettei yksinomaan Kekkosen henkilöllä ollut suurta merkitystä vään myös sillä seikalla, että hänen takanaan oli vaikutusvaltainen poliittinen puolue, joka sosiaaliselta kokoonpanoltaan, tavoitteiltaan ja intresseiltään oli puhtaasti kansallinen. Se ei kuulunut mihinkään kansainvälisiin järjestöihin eikä ollut niin muodoin Lännen vaikutuksen alainen. Tämä Vladimirovin huomio pitää osapuilleen paikkansa, mutta samalla on lisättävä, että vuosien varrella maalaisliitto ajautui yhä enemmän Neuvostoliiton vaikutuksen alaiseksi ottaessaan vastaan jopa vaalirahoitusta oman toimintansa tukemiseksi.

Maalaisliiton johtohenkilöinä ja ennen kaikkea Kekkosen luottomiehenä saa erityismaininnan Kustaa Vilkuna, jonka kanssa Vladimirov kertoo käsitelleensä seikkaperäisesti presidentinvaalikampanjan (1956 ) ”kaikkia nyansseja”. Vilkuna pysyikin koko sodanjälkeisen ajan sekä Kekkosen ja Neuvostoliiton yhteisenä luottomiehenä, kansainvälisen terminologian mukaan hänet luonnehdittaisiin ”agentiksi”. Vladimirov myöntää avoimesti, että vuoden 1956 presidentinvaalikampanjan aikoihin Kustaa Vilkuna ja Kekkosen muut kannattajat käyttivät hänen myötävaikutustaan oman puolueensa ja presidenttiehdokkaansa hyväksi.

Suomalaiset korkeat luottohenkilöt kävivät keskusteluja tasavallan presidentin kanssa KGB-agentin istuessa vieressä kontrolloimassa. Minkä muun itsenäiseksi kutsutun maan arvohenkilöt toimivat tällä tavalla? Talutusnuorassa oltiin.

Lähdeaineisto: Björn Alholm Toisinajattelija suurlähettiläänä ISBN 951-31-2097-x

”Olemme raivanneet oman tiemme”

Vuodet 1972-1976 olivat rauhanajan Suomen turvallisuuspolitiikan aktiivisinta aikaa. Sen jälkeen ei ole ollut samanaikaisesti vireillä yhtä montaa laajakantoista prosessia, jollaisia tuohon aikaan olivat muun muassa EEC-kauppasopimushanke, SEV- ja KEVSOS-järjestelyt, ETYK-neuvottelut, suhteiden järjestely molempien Saksojen kanssa (nk. Saksan paketti), energiakriisin vaikutusten eliminoimiseen tähtäävät ponnistelut sekä ydinaseettomia vyöhykkeitä koskeva aloite ja tutkimus YK:ssa.

Laajakantoisin näistä prosesseista oli ehdottomasti vapaakauppasopimushanke. Se kiertyi yllättävän tiiviisti kaikkiin muihin tuohon aikaan vireillä olleisiin kysymyksiin ja vaikutti niitä koskeneisiin ratkaisuihin. Nimenomaan sille Kekkonen omistautui näinä vuosina enemmän kuin millekään muulle ongelmalle ja teki sen ennen muuta sen vuoksi, että koki olevansa ainoa, joka saattoi toteuttaa hankkeen Neuvostoliiton jyrkästä vastustuksesta huolimatta. Arvio tuskin oli liioiteltu, sillä sekä neuvostojohdon että myös SKP:n edustajat korostivat myöhemmin usein, ettei hankkeesta olisi koskaan tullut mitään ilman presidentti Kekkosta. Vielä sen jälkeen, kun sopimus oli ja allekirjoitettu ja voimassa, Kekkonen joutui toistuvasti torjumaan Neuvostoliiton siihen kohdistamaa kritiikkiä sekä puntaroimaan suhtautumista sen yrityksiin vesittää sopimuksen vaikutus.

Kekkonen otti viedäkseen vapaakauppasopimukseen läpi tultuaan vakuuttuneeksi, että se olisi Suomen talouselämälle välttämätön. Mutta kaiken aikaa hän teki tiukan eron kaupan ja politiikan välillä. Hänellä ei ollut minkäänlaisia harhakäsityksiä laajentuvan EEC:n luonteesta. Hän näki, että taloudellisen integraation perimmäisenä tavoitteena oli poliittinen liittoutuminen, jossa myös strategiset kysymykset ratkaistaisiin yhteisten suuntaviivojen ja toimenpiteiden turvin. Siksi hän korosti eri yhteyksissä, että Suomi ”ei pyri eikä suostu EEC:n jäseneksi, joten maamme ja mantumme eivät ole vieraalla rahalla ostettavissa”.

Tältä osin Kekkosen linjaukset ja neuvotteluohjeet eivät jättäneet tulkinnan varaa: puolueeton Suomi ei tavoittele jäsenyyttä eikä liioin järjestelyjä, jotka voisivat myöhemmin johtaa jäsenyyteen. Kansallinen päätösvalta on säilytettävä kaikissa kysymyksissä ja olosuhteissa. Sopimuksen ainoana tavoitteena on oltava Suomen kilpailuedut turvaava teollisuustuotteiden vapaakauppajärjestely.

Kekkonen pyrki viemään hankkeen läpi yhteisymmärryksessä Neuvostoliiton kanssa tai ainakin niin, ettei se vahingoittaisi yhä edelleen epävakaisina pysyneitä idänsuhteita ja vaikeuttaisi sitä kautta Suomen edellytyksiä jatkaa puolueettomuuspolitiikkaa. Neuvostoliiton syvien epäluulojen ja ilmeisten taktisten tavoitteiden vuoksi tämä osoittautui tavattoman vaikeaksi. Tavoitteensa saavuttaakseen Kekkonen oli valmis jopa pitkittämään prosessia huomattavasti. Mutta kun sekään ei näyttänyt auttavan, hän teki lopulta allekirjoituspäätöksen ja pysyi sen jälkeen tiukasti sen takana Moskovan viime hetken ankarasta painostuksesta piittaamatta.

Suostuessaan keväällä 1972 jatkamaan tasavallan presidentin tehtävässä Kekkonen teki sen ensi sijassa Suomen puolueettomuutta ja jopa sisäistä kansanvaltaista järjestystä uhkaavan vaaran vuoksi. Mutta jo tässä vaiheessa hänen päätökseensä vaikutti myös se, että hän uskoi kykenevänsä hälventämään Neuvostoliiton epäluuloa tulevan EEC-ratkaisun ympäriltä. Kun se ei sitten onnistunutkaan, vapaakauppasopimuksesta tuli hänelle yhä keskeisempi motiivi: hänen oli jatkettava, koska vain hän kykenisi ajamaan sen läpi.

Toisaalta EEC-kysymys tuli vaikuttamaan olennaisesti hänen valintaansa, jonka menettelytavaksi hyväksyttiin jo varhain poikkeuslakiratkaisu. Tämä johtui Suomen sisäpoliittisesta asetelmasta. SDP kannatti Kekkosen jatkoaikaa poikkeuslakijärjestelyin.

Katso Ylevä arkisto

Kekkonen elää arkistossa
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=6&t=34&a=09338

Lepikon torppa
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=6&t=34&a=8109

Kekkonen valitaan
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=6&t=34&a=225

Yöpakkaset ja noottikriisi
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=6&t=34&a=633

Kekkonen hiihtää, Kekkonen kalastaa
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=6&t=34&a=346

Presidentin päivä
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=6&t=34&a=236

Kekkonen eroaa
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=6&t=34&a=246

Kekkosen hautajaiset
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=6&t=34&a=519

Lähdeaineisto: Juhani Suomi Liennytyksen akanvirrassa ISBN 951-1-14799-4

Vilkasta vierailuvaihtoa, erityisesti itäblokiin

Isännöityään oikeusministeri Terebilovin ensimmäistä vierailua Suomeen Louekoski sai melko pian vuorostaan kutsun Moskovaan. Matka sovittiin toteutettavaksi kesäkuun alussa 1974. Kun keskustelimme seurueena kokoonpanosta, Louekoski ilmoitti ottavansa mukaan rouvansa ja kelpuuttavansa seuraan myös minut, Kai Korte kirjoittaa kirjassaan Ministerit tulivat ja menivät. Yhdessä neuvottelimme kolmannesta seurueen jäsenestä ja päädyimme kutsumaan valtuuskunnan jäseneksi Aarne Nuorvalan. Taustalla oli ajatus, että tasapuolisuuden vuoksi olisi joskus tarjottava matkaa myös tuomiolaitoksen edustajalle.

Matkustimme Moskovaan junalla. Terebilov ja varaministeri Osetrov olivat asemalla vastassa ja meidät kyyditettiin suurilla mustilla autoilla majapaikkaamme, valtion vierastaloon. Virallista ohjelmaa riitti sitten joka niin runsaasti, ettei omin päin voinut tutustua Moskovaan muutoin, kuin mitä nyt näki auton ikkunasta.
Kävimme mm. kaupungin liepeillä sijainneessa nuorisovankilassa. Se oli niin siisti, etten ole nähnyt hienompaa muualla kuin Ruotsissa. Todennäköisesti se olikin eräänlainen ”näytevankila”. Korkeimmassa oikeudessa saimme kuulla, että Neuvostoliiton lakimieskunnan huippu oli kolmipäinen, sen muodostivat oikeusministeri, korkeimman oikeuden presidentti ja yli prokuraattori. Näitä pidettiin protokollan mukaan samanarvoisina.

Mielenkiintoinen oli parituntinen kierroksemme Kremlin upeissa saleissa. Isäntämme oli itse mukana ja tällä kertaa myös hänen puolisonsa. Hämmästyin tavattomasti, kun tämä kierroksen aikana puhutteli minua suomeksi! Kun hän ei itse ryhtynyt selvittämään kielitaitonsa taustoja, en rohjennut kysyä, oliko hän Suomesta aikanaan rajan taakse siirtyneen kommunistin jälkeläisiä vai ehkä inkeriläistä sukujuurta. Jälkeenpäin olen ajatellut, että kenties rouva Terebilovin suomalainen tai suomensukuinen tausta oli vaikuttanut siihen, että ministeri itse tunsi sympatiaa maatamme kohtaan.

Virallisiin vierailuihin kuuluu aina myös jokin matka isäntämaassa, ja niinpä mekin lähdimme varamisteri Osetrovin saattamana lentäen Gruusiaan. Kun illalla Tbilisissä majoituimme paikalliseen vierastaloon, osavaltion oikeusministeri tiedusteli ohjelmatoivomuksiamme. Tietysti hyväksyimme viinilinjan, sillä Gruusiahan on tunnettu viinimaa. Gruusiassa teimme myös maaseuturetken, jonka aikana söimme lounaan eräällä viinitilalla. Kesken aterian astui ovesta sisään mies, joka aiheutti kohahduksen koko seurueessa. Paikallisen oikeushallinnon virkamiehet hyppäsivät pystyyn ja vieraalle tehtiin tilaa pääpöydässä. Tulija oli Gruusian kommunistisen puolueen piirisihteeri. Näin sai pähkinänkuoressa kuvan neuvostojärjestelmästä.

Maaseuturetki tehtiin mustilla autoilla. Istuin kakkosautossa takaistuimella kahden kesken äsken mainitun korkeimman oikeuden presidentin kanssa. Kuljettaja oli gruusialainen eikä puhunut muuta kuin omaa äidinkieltään. Tulkkia ei ollut mukana, joten saatoimme autossa vapaasti keskustella mistä hyvänsä. Niinpä presidentti kysyi minulta: - Voitteko selittää, miten on mahdollista, että te suomalaiset tulette niin hyvin toimeen noiden ryssien kanssa, vaikka maanne on varsin lähellä heidän keskuspaikkojaan? Me olemme täällä etäällä Moskovasta, mutta meillä on monesti niin vaikeaa, niin vaikeaa….

Matti Louekosken kaudella ministerivierailut Suomen ja itäblokin maiden välillä vilkastuivat. Palattuamme kesäkuun alussa Moskovasta saimme ja syyskuun alkupuolella vieraan Itä-Saksasta. Oikeusministeri Hans-Joachim Heusinger lienee ollut koulutukseltaan sähköasentaja, mutta hän kertoi suorittaneensa kirjeopistossa tutkinnan myös juridiikasta.
Puhuimme eteenkin tuomioistuinlaitoksesta, sillä olimmehan Joensuussa tutustuneet paikallisiin tuomioistuimiin ja oikeustaloihin. Heusinger ihmetteli Suomessa noudatettavaa tuomareiden nimitysmenettelyä ja suositteli monisanaisesti DDR:n järjestelmää, missä poliittiset elimet nimittävät tuomarit, ylimmällä tasolla siis parlamentti korkeimman oikeuden jäsenet. Kuulijaansa hän ei kuitenkaan saanut vakuuttuneeksi DDR:n järjestelmän eduista.

Yövyimme Imatralla Valtionhotelissa, söimme seuraavana päivänä lounaan Enso-Gutzeitin edustustiloissa ja kun vielä poikkesimme paluumatkalla Sibeliuksen Ainolassa, jäimme vähän jälkeen suunnitellusta aikataulusta. Kun saavuimme Järvenpäästä moottoriteille, saattuetta vetävä poliisiauto lisäsi vauhtia. Oikealla puolellani istunut Heusinger oli tuijottanut nopeusmittaria jo tovin ja sanoi: - Mittari näyttää 160 km/ h. En ole koskaan istunut autossa, joka kulkee näin lujaa!

Lähdeaineisto: Kai Korte Ministerit tulivat ja menivät ISBN 951-20-4046-8

Toiveiden ja pettymysten aika

1970-luvun puoliväliä voidaan hyvällä syyllä nimittää toiveiden ja pettymysten ajaksi. Vuonna 1975 Helsingissä järjestettiin onnistuneesti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous, joka merkitsi rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteiden vahvistamista maanosassa ja aloitti uuden ilmiön, jota alettiin nimittää Helsingin hengeksi tai yleiseurooppalaiseksi prosessiksi. Se perustui tarpeeseen ratkaista valtioiden välisiin suhteisiin liittyvät ongelmat voimaan turvautumisen asemesta järjen ja realismin keinoin kahdenkeskisen, monenkeskisen ja yleiseurooppalaisen vuoropuhelun pohjalta.

Ensi näkemällä kokouksen päätösasiakirja antoi vaikutelman Neuvostoliiton suuresta voitosta, sillä siinä vahvistettiin Euroopan sodanjälkeiset rajat, onnistuttiin särkemään maanosan jakanut rautaesirippu, voittamaan monia piintyneitä ennakkoluuloja ja pelkoja ja yleensäkin muotoilemaan yhteisesti hyväksyttäviä päätöksiä. Neuvostoliitto omi itselleen kaikki liennytyksen saavutukset väittäen, että imperialismi oli joutunut tekemään myönnytyksiä törmätessään siihen, että sosialistimaiden paino kansainvälisissä suhteissa oli kasvanut. Suuri merkitys oli myös siinä, että taistelussa Euroopan turvallisuuden ja yhteistyön puolesta olivat esiintyneet erilaiset yhteiskunnalliset voimat monissa maissa ja että terveellä järjellä ajattelevien poliitikkojen asemat Länsi-Euroopan valtioissa olivat voimistuneet ja he ymmärsivät, että uudet olosuhteet vaativat uudenlaista lähestymistapaa kansainvälisten ongelmien ratkaisuun.

Monet askeleet, joissa länsi oli tullut vastaan, eivät kuitenkaan olleet vastaus idän painostukseen vaan johtuivat lännen omasta todellisesta tarpeesta lieventää jännitystä. Itsevarmat tulevaisuudenennusteet, joita länsimaiden lehdistö oli vuodesta toiseen julkaissut, vaipuivat historian hämärään. Yhdysvalloille se merkitsi tappiota Vietnamissa ja sen aiheuttamia syviä traumoja amerikkalaisessa yhteiskunnassa, muille maille kriisiä monilla alueilla ja neuvottomuudentunnetta. ”Lama, köyhtyminen, konkurssi, pakkohuutokauppa, työttömyys, häpeä, ekokatastrofi, nälkä, kylmä, kyyneleet vaanivat nurkan takana”, luonnehtivat Kalervo Siikala ja Keijo Immonen suomalaisten syvällä sisimmässään tiedostamia huolia ja murheita.

”Kolmen osapuolen komission” – johon kuului joukko tunnetuimpia amerikkalaisia, länsieurooppalaisia ja japanilaisia politiikkoja, liikemiehiä ja tutkijoita – istunnossa lokakuussa 1977 Zbigniew Brzesinski huomautti, että lännen edessä oli nyt ”henkisen kriisin voittaminen”, uskonpuute ja se, etteivät ihmiset enää luottaneet huomiseen, koska ”ihmiskunnan poliittinen herääminen oli saanut ihmiset tuijottamaan kovin kapea-alaisesti länsimaisia arvoja, jotka olivat tähän saakka vaikuttaneet universaaleilta”.

Käytännössä Etykin saavutusten toteuttaminen osoittautui vaikeaksi ja ristiriitaiseksi tehtäväksi. Helsingissä julistettu jännityksen lieventämisen aikakausi tulkittiin eri tavoin Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa ja Euroopan pääkaupungeissa. Leonid Breznev määritteli liennytyksen kansainvälisten suhteiden tilaksi, joka oli vastakkainen kylmän sodan aikaiselle, jatkuvan jännityksen täyttämälle tilalle, joka oli uhannut joka hetki riistäytyä avoimiksi konflikteiksi. Washingtonissa liennytys nähtiin vain kylmän sodan rajoitettuna jatkumona, jossa sotilaallisen voiman rooli säilyi kansainvälisissä suhteissa. Monet Euroopan valtioiden johtajat julistivat, että liennytys antaa kaikille siinä mukana oleville etuja, mutta samalla ne kiinnittivät huomiota liennytysprosessin ristiriitaisuuteen. Liennytyksen jatkuminen edellytti aseriisuntaa ja kylmästä sodasta luopumista myös ideologisella alueella, siis ideologista liennytystä. Kummallakaan puolella ei ollut havaittavissa halua tähän.

Käytännössä kahden, kolmen vuoden kuluttua Etykistä liennytyskehitys pysähtyi. Idän ja lännen vastakkainasettelu jatkuminen esti Helsingin hengen aktiivisen kehittämisen. 1970-luvun lopussa jännitys kiristyi uudelleen, ja asevarustelu jatkui sekä tavanomaisen että ydinaseistuksen alalla. Syyn siitä jakoivat jossain määrin Yhdysvallat ja Neuvostoliitto yhdessä.

Lähdeaineisto: Vladimir Fjodorov NKP:n Suomen osastolla 1954-1989 ISBN 951-1-17035-X